Ufosieppaus
.png)
Ufosieppaus eli abduktio on kokemus avaruusolentojen sieppaamaksi joutumisesta. Tyypillisessä tapauksessa ihminen nostetaan avaruusalukselle vastoin tahtoaan, ja hänelle tehdään lääketieteellisiä kokeita. Ihminen voi toimia kuitenkin myös viestinvälittäjänä avaruusolentojen ja ihmisten välillä.[1]
Sieppauksen kohteeksi joutuneet ihmiset eivät yleensä muista tapahtumia kunnolla ja tieto kaappauksesta voidaan saada unien tai hypnoosin kautta.[1] Monet "sieppaukset" on havaittu lavastetuiksi tai keksityiksi. Osan kokemuksista arvellaan juontuvan hallusinaatioista, jotka saattavat liittyä valveuniin tai unihalvauksiin.[2]
Sieppaustarinat yleistyivät paljon julkisuutta saaneen Betty ja Barney Hillin abduktiotapauksen (1961) myötä 1960-luvulla.[1]
Merkittävät sieppausväitteet
- 1956: Elizabeth Klarer (Etelä-Afrikka)
- 1957: Antonio Villas Boas (Brasilia)
- 1961: Betty ja Barney Hillin abduktio (USA)
- 1967: Schirmer-sieppaus (USA)
- 1973: Pascagoula-sieppaus (USA)
- 1975: Travis Waltonin ufosieppaus (USA)
- 1976: Allagash-sieppaukset (USA)
- 1978: Frederick Valentichin katoamistapaus (Australia)
- 1979: Robert Taylorin tapaus (Skotlanti)
- 1970–1980-luvuilla: Whitley Strieber (USA)
- 1997: Kirsan Ilyumzhinov (Venäjä)
Ufosieppaukset kulttuurissa
Ufosieppaus esiintyy juoniaiheena Tintti-sarjakuva-albumissa Lento 714.
Lähteet
- ↑ a b c Kaaro, Jani: Kaiken oudon käsikirja, s. 8. Helsinki: BTJ Kustannus, 2009. ISBN 978-951-692-731-5
- ↑ Ufosieppaus Skepsis. Viitattu 25.12.2014.
Aiheesta muualla
- http://www.ufoabduction.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
- Mack, John E.: Ufosieppaukset. Otava, 1997. ISBN 951-1-14879-6
- Matheson, Terry: Alien Abduction: Creating A Modern Phenomenon. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1998. ISBN 1-57392-244-7