Tuuksi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. joulukuuta 2022 kello 22.37 käyttäjän Weisself (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuuksi
Тукса, Tuksa
vaakuna
vaakuna

Tuuksi

Koordinaatit: 61°0′40″N, 32°50′45″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Aunuksen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 84 km²
Väkiluku (2010) 1 200
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Tuuksen kunta Aunuksen kansallisen piirin kartalla.

Tuuksi (myös Tuuksa,[1] ven. Ту́кса, Tuksa; karjalaksi Tuuksi[2]) on kylä ja maalaiskunta Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Alavoisenjokeen laskevan Tuuksenjoen varrella kahdeksan kilometriä Aunuksesta länteen[3]. Tuuksen kylä on kunnan ainoa asutuskeskus[4]. Siellä on 1 200 asukasta (vuonna 2010)[5].

Maantiede ja asutus

Tuuksen kunnan pinta-ala on 84 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu pohjoisessa Aunuksen piirin Koveran, kaakossa Aunuksen ja lännessä Alavoisen kuntiin[6]. Kunta sijaitsee Laatokan alangolla[7]. Hyötykaivannaisiin kuuluu turve[8]. Seudulle suunnitellaan Tuuloksen rauhoitusaluetta[9].

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 67 % on kansallisuudeltaan karjalaisia, 30 % venäläisiä ja 1 % suomalaisia[10].

Historia

Entisen Riiskalan kylän läheltä Pitkäojan varrelta on löydetty 4000-luvun alkuun eaa. ajoitettu asuinpaikka[9][11]. Seudun kanta-asukkaat ovat karjalaisia[8].

Nykyinen Tuuksen kylä koostuu Tuuksenjoen varrelle seitsemän kilometrin matkalle levittäytyneistä kylistä,[3] jotka 1900-luvun alussa muodostivat Riipuskalan volostin Latvan ja Riiskalan kyläkunnat[12]. 1920-luvulla perustettiin Aunuksen piirin Tuuksen kyläneuvosto, jossa vuonna 1933 oli 1 500 asukasta[13][14].

Kyläneuvostoon kuuluneet Ala-Latva (ven. Nižnjaja Ladva), Bojarssina (Bojarštšina), Gorbala (Garbala), Gorka eli Tuuksenmäki eli Vaara (Tuksinskaja Gorka), Emtsilä (Emtšila), Juokkula (Jukkula), Klimsoila eli Niemi (Klimšeila), Meltsula (Meltšula), Pappila eli Saroila (Šaroila), Petkelä (Petkala), Pieni-Latva eli Ylä-Latva (Verhnjaja Ladva), Riiskala (Ryškala), Takkarila (Tokareva), Tekatsula (Tekattšula), Teppula, Valoila, Viljoitula (Villeitula) ja Änkilä (Ankila) yhdistettiin Tuuksen kyläksi vuonna 1957[15]. Vuonna 1930 perustettiin Aunuksen piirin ensimmäinen kolhoosi ja vuonna 1968 Tuuksen sovhoosi, joka edelleen jatkaa toimintaansa maatalousyrityksenä[3].

Liikenne, talous ja palvelut

Kunnan alueella on kunnoltaan tyydyttäviä tai huonoja paikallisteitä. Sen läpi kulkee Lotinapellon ja Jänisjärven välinen rautatie,[16] jolla on Tuuksen asema (ven. Tuuksa). Kylästä on linja-autoyhteys Aunukseen[17].

Tärkein elinkeino on maatalous. Tuuksen maatalousyritys tuottaa maitoa, naudanlihaa, perunaa ja vihanneksia. Kylässä toimii myös yksityistiloja sekä havupuiden ja pensaiden taimia kasvattava yritys.[8]

Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, kauppoja ja ruokaloita[18]. Kylässä on vuonna 2007 rakennettu ortodoksinen kirkko[3]. Majoituspalveluja tarjoaa vierasmaja Sepän kodi[19].

Lähteet

Viitteet

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 11.10.2013.
  2. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 11. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  3. a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 187. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
  4. a b Materialy, s. 14.
  5. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 11.10.2013. (venäjäksi)
  6. Generalnyi plan Tuksinskogo selskogo poselenija: Karta ispolzovanija territorii fgis.minregion.ru. Viitattu 11.10.2013. (venäjäksi)
  7. Materialy, s. 9.
  8. a b c Materialy, s. 21.
  9. a b Materialy, s. 30.
  10. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 17.2.2014. (venäjäksi)
  11. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 11.10.2013. (venäjäksi)
  12. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 72, 76. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  13. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 78. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  14. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 48. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  15. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 79. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  16. Materialy, s. 25.
  17. Materialy, s. 13.
  18. Materialy, s. 23–24, 34.
  19. Otdyh v Karelii ticrk.ru. Arkistoitu 11.9.2012. Viitattu 11.10.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla