Tämä on lupaava artikkeli.

Tšekki

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. elokuuta 2020 kello 17.09 käyttäjän Eriug (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Kieltä käsittelee artikkeli Tšekin kieli.
Tšekin tasavalta
Česká republika
Tšekin lippu Tšekin vaakuna
lippu vaakuna

Tšekin sijainti
Tšekin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Miloš Zeman
Andrej Babiš
Pääkaupunki Praha (1 267 449 as.[1])
50°05′19″N, 14°26′17″E
Muita kaupunkeja Brno (377 028 as.[1]),
Ostrava (292 681 as.[1])
Pinta-ala
– yhteensä 78 867[2] (sijalla 115)
– josta sisävesiä 1 620 km²[2]
Väkiluku (2014) 10 588 063 [3] (sijalla 80)
– väestötiheys 130
– väestönkasvu 0,17[2] (2014)
Viralliset kielet tšekin kieli
Valuutta Tšekin koruna (CZK)
BKT (2013)
– yhteensä 285,6 mrd. USD (PPP)  (sijalla 44.)
– per asukas 26 300 USD[2]
HDI (2019) 0,900[4] (sijalla 27)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,3[2]
– teollisuus 37,2[2]
– palvelut 60,5[2]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Itävalta-Unkarista
Tšekkoslovakia jakautui
28. lokakuuta 1918
1. tammikuuta 1993
Lyhenne CZ
– ajoneuvot: CZ
– lentokoneet: OK
Kansainvälinen
suuntanumero		 +420
Tunnuslause Pravda vítězí
(Totuus voittaa)
Kansallislaulu ”Kde domov můj ”
Edeltäjä(t) Tšekkoslovakia Tšekkoslovakia (1918–1992)
Böömin–Määrin lippu Böömin ja Määrin protektoraatti (1939–1945)
Tšekkoslovakia Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta (1960–1989)
Tšekkoslovakia Tšekin ja Slovakian liittotasavalta (1990–1992)
Praha on Tšekin pääkaupunki ja 1,3 miljoonalla asukkaallaan maan suurin kaupunki.

Tšekin tasavalta (tšek. Česká republika) eli Tšekki (tšek. Česko), joskus myös Tšekinmaa, on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Saksa, Itävalta, Slovakia ja Puola. Tšekin 10,6 miljoonasta asukkaasta suuren enemmistön muodostavat slaaveihin lukeutuvat tšekit. Maan pääkaupunki on Vltavajoen varrella sijaitseva Praha.

Historiallisista Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta muodostuva Tšekki on historiansa aikana ollut osa Habsburgien valtakuntaa sekä 1900-luvulla osa Tšekkoslovakiaa. Nykyisin Tšekki kuuluu Euroopan unioniin ja sen passivapaaseen Schengen-alueeseen sekä Natoon.

Maantiede

Tšekin kartta
Tšekki satelliittikuvassa syyskuussa 2003.

Tšekin maantiede on vaihtelevaa. Läntinen Böömi muodostaa alangon, jota ympäröivät matalat vuoret kuten Sudeetit. Elbe (tšekiksi Labe) ja sen sivujoki Vltava kuljettavat vedet pois alueelta. Elben lähteillä Sudeeteilla, Krkonošella sijaitsee 1 602 metriä korkea Sněžka, joka on Tšekin korkein kohta. Määri, Tšekin itäinen osa, on mäkistä, ja sieltä vedet laskevat enimmäkseen Moravajoen kautta, mutta myös Oderjoen lähde on Määrissä.

Ilmasto on leuto, tyypillinen keskieurooppalainen väli-ilmasto, merellisemmän Länsi-Euroopan ja Venäjän mantereisen ilmaston väliltä. Kesät ovat varsin lämpimiä, mutta kovat helteet harvinaisia.[5]

Alkuperäisen tšekkiläisen metsän, joita on nykyisin noin kolmannes maan metsistä, tyypilliset puulajit ovat tammet, kuuset ja pihdat. Monia metsiä on muutettu viljellyiksi kuusimetsiksi.[6] Nykyisin puuston tilavuudesta on kuusta 63 % ja mäntyä 15 %.[7] Yleisimpiin villieläimiin kuuluvat jänis, saukko ja näätä. Metsissä ja pelloilla näkee fasaaneja, pyitä, villisikoja, kauriita, sorsia ja hanhia. Toisinaan tavataan myös kotkia ja haikaroita. Määrin pohjoisosassa on joitakin susia ja karhuja.[6]

Suurimmat kaupungit

Tšekin seitsemän suurinta kaupunkia vuoden 2015 lopussa olivat:

  1. Praha (1 267 449 as.[1]) on Tšekin pääkaupunki.
  2. Brno (377 028 as.[1]) on vanha kaupunki maan kaakkoisosassa.
  3. Ostrava (292 681 as.[1]) on raskaan metalliteollisuuden keskus maan itäosassa.
  4. Plzeň (169 858 as.[1]), joka antoi nimensä pilsneri-oluelle, sijaitsee maan länsiosassa.
  5. Liberec (103 288 as.[1]) on talviurheilukeskus maan pohjoisosassa.
  6. Olomouc (100 154 as.[1]) on Määrin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa.
  7. České Budějovice (93 513 as.[1]) on oluestaan tunnettu kaupunki maan eteläosassa.

Historia

Pääartikkeli: Tšekin historia

Nykyinen Tšekki koostuu kolmesta historiallisesta alueesta: Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta. Alueen ensimmäisiin asukkaisiin kuului 500-luvulla eaa. boii-niminen kelttiheimo, jonka mukaan Böömi (Bohemia) on saanut nimensä. Kelttejä seurasivat germaanit, ja heitä slaavit jotka saapuivat alueelle noin 400-luvulla jaa.[8]

Slaavien rauhaisa elämä keskeytyi, kun avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen tšekkiläiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit. ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan Suur-Määriksi.[9] Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Metodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Metodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin.[8]

Asemansa parantamiseksi Böömin heimot tunnustivat germaanien (myöhemmän Saksan) kuninkaat yliherroikseen. Herttua Venceslaus Pyhä (921–929) kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon ja tunnusti keisari Henrik I:n ylivallan ja sai vastineeksi hallita omia alueitaan.[10]

Böömin kuninkaan arvonimen saivat ensimmäisinä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I Přemyslista (1198) alkaen. Ottokar II Přemyslin (kuningas 1253–1278) aikana Böömin kuningaskunta oli laajimmillaan ja käsitti muun muassa myös nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia. Matkallaan Puolasta Unkariin vuonna 1241 mongolit karttoivat Tšekinmaata. Vuonna 1346 kuninkuuden peri Kaarle, josta sittemmin järjestysnumerolla IV tuli myös keisari. Kaarle IV perusti Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston hallituskaupunkiinsa Prahaan, joka oli tuolloin Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja.[11]

Tšekkiläinen katolinen pappi Jan Hus (noin 1370–1415) oli ensimmäisiä uskonpuhdistajia ja hänet poltettiin lopulta roviolla katolisen kirkon Konstanzin kirkolliskokouksen yhteydessä. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan Husin kannattajat eli hussilaiset nousivat kapinaan hussilaissodissa.[12]

Habsburgien vallassa

Böömin kruunu siirtyi vuonna 1526 vuosisatojen ajaksi Habsburg-suvulle ja alueesta tuli jälleen kiinteämmin osa Saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Böömin aateliston ja Habsburg-keisarien välinen kamppailu vallasta johti lopulta yhteenottoon 1618, josta käynnistyi koko Keski-Eurooppaa riepotellut kolmikymmenvuotinen sota. Tšekkien oikeuksien kannalta lopputulos oli katastrofi: Valkeavuoren taistelun jälkeen (1620) alakynteen jääneet protestanttiset aateliset menettivät pitkälti valtansa ja vastedes myös ”Böömin kruunun maiden” asioista päätettiin Wienissä.[13] Tšekin kirjakielen käyttö tyrehdytettiin, ja uudelleen kieltä alettiin kehittää vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin alkanut kansallinen herääminen johti 1800-luvun mittaan nykyaikaisen tšekkiläisen kansakunnan syntyyn. Kansallismielisen liikkeen keskeisiä hahmoja olivat František Palacký ja Johan Amos Comenius.[14] Vuoden 1848 jälkeen Hapsburgien valtakunta jakaantui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, ja Tšekki ja Slovakia alkoivat erkaantua toisistaan. Slovakia oli osa Unkaria, kun taas Tšekkiä hallittiin Wienistä.[15] Böömi oli Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita, ja vähitellen tšekkiläinen enemmistö syrjäytti saksankielistä vähemmistöä taloudellisista valta-asemista.[16]

Ensimmäisestä maailmansodasta nykyaikaan

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk[17] ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi erittäin suuri saksalaisvähemmistö.[18]

Ennen toista maailmansotaa Saksa liitti itseensä länsivaltojen suostumuksella syyskuun 1938 Münchenin sopimuksen mukaan Tšekkoslovakian saksalaisenemmistöiset niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekin ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen und Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen, samalla kun Slovakiasta tuli muodollisesti itsenäinen Saksan vasallivaltio.[18] Protektoraatin johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Heydrich kunnes hänet brittiläis-tšekkoslovakialaisessa operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin saksalais-venäläiset joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Kenraali Pattonin johtama 3. armeija vapautti Tšekkoslovakian läntisimmät osat ja puna-armeija loput. Amerikkalaisjoukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.[19][20]

Neuvostotankki Prahassa (Prahan kevään 40-vuotisjuhlissa).

Sodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti 1967–1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion.[21][22]

Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä "samettivallankumouksella". Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi. Tšekki liittyi Natoon 1999 ja sekä Tšekki että Slovakia kuuluvat niihin kymmeneen valtioon, joista tuli Euroopan unionin jäseniä 1. toukokuuta 2004.[23]

Vuosina 1993–2003 Tšekin presidenttinä toimi kirjailija ja entinen toisinajattelija Václav Havel. Hänen seuraajanaan jatkoi 2003–2013 Václav Klaus.[23]

Tšekit valitsivat presidentin ensimmäisen kerran suoralla kansanvaalilla tammikuussa 2013. Toisella kierroksella entinen pääministeri Miloš Zeman sai 55 prosenttia äänistä. Konservatiiveja edustaneen ulkoministeri Karel Schwarzenbergin äänisaalis jäi 45 prosenttiin.[24] EU- ja maahanmuuttovastaisena sekä Venäjä-myönteisenä tunnettu presidentti Zeman valittiin uudelleen tammikuussa 2018.[25]

Vuodesta 2017 lähtien Tsekin tasavallan pääministerinä on ollut Andrej Babiš, jolle talouslehti Forbes antoi nimen Tšekin Donald Trump. Babiš on Forbesin mukaan Tšekin toiseksi rikkain ihminen. Forbes arvioi hänen omaisuutensa arvoksi 3,8 miljardia dollaria. Hänen omaisuutensa on peräisin monialakonserni Agrofertistä, joka pyörittää noin kahtasataa yritystä maataloudesta mediaan. Trumpin tavoin Babiš on rikas, populisti ja ulkopuolinen, joka siirtyi suoraan politiikan huipulle. Babiš perusti oman Ano-puolueensa vuonna 2011. Puolueen nimi on suomeksi "Kyllä." Vuonna 2013 puolue pääsi parlamenttiin ja seuraavana vuonna Babišista tuli valtiovarainministeri ja vuonna 2017 vaalivoiton jälkeen hänestä tuli maan pääministeri. Babišia kohtaan on esitetty epäilyjä talooudellisista väärinkäytöksistä ja eturistiriidoista.[26]

Politiikka

Prahassa sijaitseva Wallensteinin palatsi, jossa toimii Tšekin senaatti. Taustalla näkyy Prahan linna.

Tšekin tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka valtion pää on presidentti. Presidentti valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Presidentillä on oikeus määrätä perustuslakituomioistuimen tuomarit. Maaliskuussa 2013 presidentiksi valittiin Milos Zeman, ja maaliskuussa 2018 hän valittiin uudelleen.[2]

Tšekin parlamentti (Parlament) on kaksikamarinen, edustajainhuoneessa (Poslanecká sněmovna) on 200 edustajaa, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudelle. Ylähuoneen eli senaatin (Senát) 81 edustajaa valitaan kierrosvaalitavalla kuusivuotiskausille, yksi kolmasosa edustajista vaihtuu kahden vuoden välein. Vuoden 2017 vaalien jälkeen alahuoneen paikkajako on ANO 2011 78, kansalaisdemokraattinen puolue (Občanská demokratická strana, ODS) 25, piraatit 22, Suoran demokratian puolue 22, kommunistit (KSČM) 15, sosiaalidemokraatit (ČSSD) 15, kristillisdemokraatit (KDU-ČSL) 10, TOP 09 7 ja STAN 6.[27]

Korkein vetoomustuomioistuin on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin ratkaisee perustuslailliset kysymykset, sen presidentin valitsemat jäsenet nimitetään kymmenvuotiskausille.[2]

Tšekissä on monenlaisia puolueita uudistetusta kommunistipuolueesta äärioikeiston nationalistisiin puolueisiin.[28] Äärioikeistolainen Työväenpuolue kiellettiin helmikuussa 2010, koska se oli muukalaisvihamielinen, juutalaisvastainen ja homokielteinen, ja piti yhteyksiä uusnatseihin.[29]

Vuoden 2010 vaalien jälkeen kaksi hallitusta kaatui epäluottamusäänestyksissä, ja vuonna 2013 järjestettiin ennenikaiset alahuoneen vaalit. Uuden keskusta-vasemmistohallituksen pääministeriksi tuli vaalivoittajapuolue sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Bohuslav Sobotka.[30] Uusi hallitus aloitti 29. tammikuuta 2014. Hallituskumppaneina sosiaalidemokraateilla ovat kristillisdemokraattinen puolue ja miljardööriliikemies Andrej Babišin vuonna 2011 perustettu ANO 2011 -liike. Babiš toimi hallituksessa valtiovarainministerinä, Lubomír Zaorálek ulkoministerinä ja Bohuslav Sobotka pääministerinä.[31] Sobotka erosi toukokuussa 2017, jonka jälkeen Babiš valittiin pääministeriksi.[32] Vuoden 2017 vaaleissa ANO oli suurin puolue, jonka jälkeen Babiš muodosti uuden hallituksen. Babišin hallitus sai tammikuussa 2018 epäluottamuslauseen maan parlamentilta syyttäen pääministeriä korruptiosta. Ainoastaan Babišin oman Ano-puolueen edustajat antoivat luottamusäänestyksessä tukensa hallitukselle. Tämä johti hallituksen hajoamiseen.[33] Babiš muodosti kuitenkin uuden hallituksen erotettuaan useita ministereitä ja muita henkilöitä muun muassa sairaaloiden johtajista.[34]

Tšekin puolustusvoimat koostuvat maavoimista ja ilmavoimista. Maa osallistuu kansainvälisiin operaatioihin osana Naton ja EU:n joukkoja. Vuodesta 2005 alkaen maassa on ammattiarmeija, ja pakollisista kutsunnoista luovuttiin.[35]

Hallinnollinen jako

Tšekin länsiosa muodostuu historiallisesta Böömin maakunnasta ja itäosa Määristä, koilliskulmassa on pieni osa historiallista Sleesiaa. Tšekin tasavallassa on 13 lääniä (kraj) sekä pääkaupunkialue (hlavní město):

Tšekin hallintoalueet
Tšekin hallintoalueet
Lääni Läänin pääkaupunki
Pääkaupunki Praha, Hlavní město Praha  
Keski-Böömin lääni, Středočeský kraj Hallintovirastot sijaitsevat Prahassa
Etelä-Böömin lääni, Jihočeský kraj České Budějovice (Budweis)
Plzeňin lääni, Plzeňský kraj Plzeň (Pilsen)
Karlovy Varyn lääni, Karlovarský kraj Karlovy Vary (Karlsbad)
Ústín lääni, Ústecký kraj Ústí nad Labem (Aussig an der Elbe)
Liberecin lääni, Liberecký kraj Liberec (Reichenberg)
Hradec Královén lääni, Královéhradecký kraj Hradec Králové (Königgrätz)
Pardubicen lääni, Pardubický kraj Pardubice (Pardubitz)
Olomoucin lääni, Olomoucký kraj Olomouc (Olmütz)
Määrin-Sleesian lääni, Moravskoslezský kraj Ostrava (Ostrau)
Etelä-Määrin lääni, Jihomoravský kraj Brno (Brünn)
Zlínin lääni, Zlínský kraj Zlín
Vysočinan lääni Jihlava (Iglau)

Talous

Škodan autotehdas sijaitsee Mladá Boleslavin kaupungissa.
D8-moottoritie johtaa Prahasta pohjoiseen kohti Saksan rajaa ja on osa E55-eurooppatietä.

Tšekki on yksi entisen itäblokin vauraimpia ja menestyksekkäimpiä maita. Se oli tätä jo ennen kommunismia, maan vauraus oli syntynyt paljon aiemmin. Teollistuminen alkoi jo 1800-luvulla, ja Böömi ja Määri olivat Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita.[18] Nykyisin tärkeimmät teollisuudenalat ovat raskas teollisuus, konepajateollisuus, rauta- ja terästuotanto, metallituotteet, kemikaalit, elektroniikka, ajoneuvot, tekstiilit, lasi, keramiikka ja lääkkeet.[18] Volkswagen-konsernin 1991 ostama Škoda Auto on pyrkinyt eroon sosialistisen ajan kehnosta maineestaan varsin menestyksekkäästi.lähde? Tšekin lentokonetehdas Aero on pystynyt ylläpitämään lentokonetuotantonsa. Evektor-Aerotechnik on puolestaan kevytilmailun koneiden markkinajohtajia.

Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä ovat sokerijuurikas, rehut, perunat, vilja ja humala[18] Maa on kuulu oluistaan; tunnetuimmista tšekkiläisistä oluista valtion omistama Budweiser Budvar on pitkään kiistellyt tuotemerkkioikeuksista amerikkalaisen Anheuser-Busch-panimon Budweiser-olutmerkin kanssa.[36]

Tšekin ainoa merkittävä kotimainen energianlähde on hiili, ja 880 miljoonan tonnin hiilivaroista noin 90% on ruskohiiltä.[37] Lisäksi maassa on hiukan omaa maakaasun tuotantoa. Vuonna 2016 hiilellä tuotettiin 55 % sähköstä, ydinvoimalla lähes 30 % ja maakaasulla 4 %. Uusiutuvien energianlähteiden osuus oli 12%.[38]

Kommunismin aikana valtio omisti 97 % yrityksistä, 1998 80 % oli jo yksityisessä omistuksessa. Yksityistäminen hoidettiin arvoseteleillä, joita jokainen kansalainen sai lunastaa kohtuuhintaan ja käyttää ne valtionyhtiöiden osakkeisiin.[18]

Vuonna 2009 Tšekin viennin suurimmat kohdemaat olivat Saksa (32,25 %) ja Slovakia (9,02 %), joita seurasivat 4–6 prosentin osuuksilla Puola, Ranska, Britannia, Itävalta ja Italia. Myös tuonti keskittyy Saksaan (30,67 %), jota seuraavat Puola, Slovakia, Alankomaat, Kiina, Itävalta, Venäjä ja Italia.[2]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, ruskohiili, grafiitti, kaoliini ja puutavara.[2]

Prahan pörssi on Keski- ja Itä-Euroopan toiseksi suurin pörssi.[39]

Liikenne

Tšekissä on yhteensä 44 lentokenttää, joissa kaikissa on päällystetyt kiitotiet, ja kahden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Vesireittejä on 664 kilometriä, pääosin kulkukelpoisilla joilla kuten Elbellä, Vltavalla ja Oderilla. Tärkeimmät satamat ovat Decin, Praha ja Ústí nad Labem. Rautateitä on 9620 kilometriä.[2] Praha ja Brno sijaitsevat Berliinistä ja Dredenistä Budapestiin kulkevan junaradan varrella. Myös Frankfurtiin ja Varsovaan on hyvät junayhteydet.[40]

Väestö

Brno on Tšekin toiseksi suurin kaupunki.
Saint Wenceslan katedraali Olomoucissa.

Väestöjakauma

Heinäkuussa 2017 Tšekissä asui maan tilastokeskuksen mukaan 10 588 063 henkiöä.[3] Tšekit ovat vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan selvästi suurin etninen ryhmä. Heitä oli 64,3 prosenttia väestöstä. Vuoden 2001 väestönlaskennassa tšekkejä oli 90,4 prosenttia, mutta kymmenen vuotta myöhemmin määrittelemättömien osuus oli noussut 1,7 prosentista 25,3 prosenttiin. Suurin vähemmistöryhmä oli määriläiset, joita oli 5,0 prosenttia. Slovakkeja oli 1,4 prosenttia, ukrainalaisia 0,5 prosenttia ja puolalaisia 0,4 prosenttia väestöstä.[41]

Valtakieli oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan tšekki, jota puhui äidinkielenään 88,8 prosenttia väestöstä. Suurimmat kielivähemmistöt olivat slovakki (154 465 puhujaa), ukraina (48 250 puhujaa) ja puola (33 597 puhujaa).[42]

Vuoden 2011 väestölaskennassa tšekkiläisistä 10,3 prosenttia oli katolilaisia, 0,8 prosenttia protestantteja ja 9,4 prosenttia edusti muita uskontoja. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 34,2 prosenttia ja 45,2 prosenttia jätti vastaamatta.[43] Ennen toista maailmansotaa Tšekin alueella eli 120 000 juutalaista. Heistä noin 80 000 kuoli natsien keskitysleireillä. Lähinnä ne, jotka menivät naimisiin ei-juutalaisten kanssa tai onnistuivat pakenemaan ulkomaille, pelastuivat. Vain harvat heistä ovat palanneet.[44]

Kansanterveys

WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Tšekissä käytetään maailman kolmanneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 16 litraa aikuista kohti. Vain Luxemburgissa ja Ugandassa kulutus on vielä runsaampaa.[45]

Vuonna 2007 arvioitiin, että Tšekki saavuttaa todennäköisesti kaikki YK:n vuosituhattavoitteet.[46]

Vuonna 2007 Tšekissä oli noin 1 500 HIV-positiivista ihmistä. Kantajien määrä kasvaa hitaasti, kuusi vuotta aiemmin heitä oli 1 300. AIDS-kuolemien määrä oli huipussaan vuonna 1995, mutta nopean laskun jälkeen se on alkanut taas nousta hitaasti 2000-luvulla.[47]

Koulutus

Tšekin suurin ja vanhin yliopisto on Kaarlen yliopisto (Univerzita Karlova v Praze) Prahassa. Se on perustettu vuonna 1348.[48] Ennen toista maailmansotaa on perustettu seitsemän muuta yliopistoa. Vuoden 1989 jälkeen useimpien yliopistojen toisella paikkakunnalla sijaitsevat osastot ovat itsenäistyneet, ja maahan on syntynyt yhdeksän uutta yliopistoa. Kaikkiaan Tšekissä on yli 200 000 yliopisto-opiskelijaa, joista viidennes eli 42 400 opiskelijaa on Kaarlen yliopistossa.[49]

Peruskoulu on maksuton ja pakollinen 6–15-vuotiaille. Vuonna 1995 86,9 % ikäluokasta kävi koulua. Romanilapset käyvät koulua vähemmän säännöllisesti kuin valtaväestö.[50]

Kulttuuri

Kulttuuriperinteet ja arkikulttuuri

Tšekki on ollut historiansa aikana jaettu saksalaisten ja slaavien välillä, joten maan kulttuuriperinteet ovat sekoitusta sekä saksalaisesta että slaavilaisesta kulttuurista. Toisaalta esimerkiksi renessanssin ja barokin arkitehtuurissa voi nähdä runsaasti italialaisia vaikutteita.[51]

Henkilömäärään suhteutettuna Tšekissä juodaan eniten olutta maailmassa.[52] Tšekkiläinen keittiö tarjoaa melko liha- ja rasvapitoisia ruokia, jotka sopivat yhteen oluen kanssa. Tuoreet vihannekset ja kala ovat vähemmällä huomiolla. Knöödelit ja perunaletut ovat omaleimaisia lisukkeita.[53]

Taiteet

Tšekinkielinen kirjallisuus on ollut tärkeää jo 1800-luvun lopusta Itävalta-Unkarin ja myöhemmin natsien ja kommunistien hallituskausilla. Ehkä kuuluisin böömiläinen kirjailija Franz Kafka kirjoitti kuitenkin tuotantonsa pääasiassa saksaksi, vaikka hän tunsikin tšekin kielen. Toinen kuuluisa tšekkiläissyntyinen kirjailija, Milan Kundera, pakeni 1975 Ranskaan ja on kirjoittanut vuodesta 1989 ranskaksi. Muita kuuluisia kirjailijoita ovat Karel Čapek, Bohumil Hrabal, Pavel Kohout, Václav Havel ja Ivan Klíma.[54] Kuuluisa on myös Jaroslav Hašek, jonka Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa on laajalti tunnettu.[55]

Tšekkiläiset säveltävät ovat ollet tunnettuja jo 1700-luvulta lähtien. Johann Stamitz oli perustamassa Mannheimin koulukuntaa ja vaikutti suuresti sinfoniamuotoon. 1800- ja 1900-lukujen tunnettuja säveltäjiä ovat olleet Bedřich Smetana, Antonín Dvořák, Leoš Janáček ja Bohuslav Martinů.[51] Kansanmusiikin alalta Böömi on lahjoittanut maailmalle polkan.[56] Euroviisuihin Tšekki on osallistunut vain kuusi kertaa ja menestys on ollut varsin heikkoa.

Kuvataiteilijat ovat seurailleet 1800-luvulta lähtien yleisiä eurooppalaisia suuntauksia, mutta realismi on pääsääntöisesti ollut johtava tyylisuunta. Josef Mánes oli 1800-luvun tunnetuimpia taiteilijoita, ja vuosisadan vaihteessa nousi esille art nouveau -maalari on Alfons Mucha, joka tunnetaan etenkin Sarah Bernhardtille tehdyistä teatterijulisteista.[51][57]

Elokuva-alalta tunnetuimmat hahmot ovat olleet ohjaajat Miloš Forman, Jiří Menzel ja Jan Svěrák. Tšekki on tunnettu myös animaatioelokuvista. Tunnetuimmat animaattorit ovat Jiří Trnka ja Jan Švankmajer.[51]

Urheilu

Jääkiekko on Tšekin suosituimpia urheilulajeja, ja maan jääkiekkomaajoukkue onkin yksi maailman menestyneimpiä.

Tšekki on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994 alkaen. Vuoden 1996 kesäolympialaisista alkaen maa on saanut 3–11 mitalia, joukossa aina myös kultamitaleita. Kateřina Neumannová on saanut yhteensä kuusi olympiamitalia maastohiihdosta.[58] Tšekkiläiset urheilijat osallistuivat jo ennen itsenäistymistä Tšekkoslovakian olympiajoukkueeseen. Heistä tunnetuimpia ovat pitkän matkan juoksija Emil Zátopek, joka voitti kolme kultaa Helsingissä 1952, ja useita olympiamitaleita voittanut voimistelija Věra Čáslavská.[51]

Tšekin jääkiekkomaajoukkue on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden vuosina vuosina 1996, 1999–2001, 2005 ja 2010 sekä olympiakultaa vuonna 1998. Tunnetuimpia tšekkiläisiä jääkiekkoilijoita ovat muiden muassa Dominik Hašek ja Jaromír Jágr.

Tšekin jalkapallomaajoukkueen paras arvokisasaavutus on EM-hopea 1996 Englannin kisoista. Tenniksessä tšekkiläispelaajista menestystä ovat saavuttaneet Jaroslav Drobný, Jan Kodeš, Martina Navrátilová, Ivan Lendl ja Hana Mandlikova.[51]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Bilance počtu obyvatel ve městech České republiky v roce 2015 (pdf) The Czech Statistical Office. Viitattu 16.11.2017. (tšekiksi)(englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Czech Republic The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ a b Population 4.10.2017. The Czech Statistical Office. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Czech Republic Country Guide BBC Weather
  6. ↑ a b Flora and Fauna Discover CZ
  7. ↑ Tsekin metsävarat KIEMET – Keski-ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu. Metla. Viitattu 27.4.2012.
  8. ↑ a b The Great Moravian Empire and the Přemyslid Dynasty My Czech Republic. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: First Political Units Czechoslovakia – a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa. Helsinki: Otava. 1983. ISBN 951-1-07458-X s. 265
  11. ↑ Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Golden Age Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Hussite Movement Czechoslovakia – a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Consequences of Czech Defeat Czechoslovakia – a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: National Revival Czechoslovakia – a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  15. ↑ Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Formation of the Dual System Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Richard L. Rudolph: ”Indistralization in the Czech Lands”, Banking and Industrialization in Austria-Hungary, s. 39. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-08847-3. Google Books (viitattu 16.10.2010).
  17. ↑ Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 15. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9.
  18. ↑ a b c d e f Background Note (Arkistoitu) 2011. US Department of State. Viitattu 7.3.2015.
  19. ↑ Patton Timeline History in Film
  20. ↑ Bryan J. Dickerson: The Liberation of Western Czechoslovakia 1945 Military History Online. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Timeline: Czechoslovakia BBC News
  22. ↑ The Brezhnev Doctrine, 1968 (käännös Pravdasta, 1968) Modern History Sourcebook. (englanniksi)
  23. ↑ a b Czech Republic profile – Timeline BBC. Viitattu 7.3.2015.
  24. ↑ Nurminen, Jussi: Ex-kommunisti rökitti punk-ruhtinaan Tshekin presidentinvaaleissa 26.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 27.1.2013.
  25. ↑ Zeman jatkaa Tshekin presidenttinä Ilta Sanomat. 27.1.2018. Viitattu 24.3.2020.
  26. ↑ Montako ihmistä tarvitaan kaatamaan miljardööripääministeri? "Tšekin Donald Trump" pysyy sinnikkäästi vallassa mielenosoituksista huolimatta Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2020.
  27. ↑ Tšekin tilastovirasto: Volby do Poslanecké sněmovny Parlamentu České republiky ve dnech 20.10. – 21.10.2017 (promítnuto usnesení NSS) volby.cz. Viitattu 26.6.2019.
  28. ↑ Czech Political Parties and their Voters Czech Sociological Review, 1997, Vol. 5 (No. 1: 39–56)
  29. ↑ Czech Court Bans Far-Right Party NY Times 18.2.2010
  30. ↑ Tšekin tuore pääministeri haluaa höllentää talouskuria Helsingin Sanomat. 17.1.2014. Viitattu 26.1.2014.
  31. ↑ Tšekin poliittinen tyhjiö täyttyi vihdoin, uusi hallitus astui valtaan Yle Uutiset. 29.1.2014. Viitattu 30.1.2014.
  32. ↑ Andrej Babiš Is The New Czech Prime Minister Prague Morning. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  33. ↑ Virve Kähkönen: Tšekin hallitus hävisi luottamus­äänestyksen ja erosi – parlamentti vienee syyte­suojan korruptiosta epäillyltä pää­ministeriltä Helsingin Sanomat. 17.1.2018. Viitattu 18.1.2018.
  34. ↑ Personální změny bez důvěry. Vláda má na účtu už několik vysokých hlav CT24. 23. helmikuuta 2018. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  35. ↑ Professional Army (2005 - First year of fully professional Armed Forces of the Czech Republic) Ministerstvo obrany (Tšekin puolustusministeriö). Viitattu 7.3.2015.
  36. ↑ Budejovicky Budvar National Corporation
  37. ↑ Czech Republic Euracoal. Viitattu 19.11.2017.
  38. ↑ Czech Republic - Energy System Overview International Energy Agency. OECD / IEA. Viitattu 19.11.2017.
  39. ↑ PSE - Prague Stock Exchange Stock Markets Channel. 2014. Viitattu 19.11.2017.
  40. ↑ Getting there & away Lonely Planet
  41. ↑ 1-16 Obyvatelstvo podle národnosti podle výsledků sčítání lidu v letech 1921–2011 (pdf) The Czech Statistical Office. Viitattu 15.11.2017. (tšekiksi)(englanniksi)
  42. ↑ 1-17 Obyvatelstvo podle národnosti a mateřského jazyka podle výsledků sčítání lidu v letech 1970, 1991, 2001 a 20111) (pdf) The Czech Statistical Office. Viitattu 15.11.2017. (tšekiksi)(englanniksi)
  43. ↑ Population by religious belief and by municipality size groups Czech Statistical Office
  44. ↑ Czech Republic Countries and Their Cultures
  45. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Viitattu 17.4.2010.
  47. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Czech Republic 2008 WHO. Viitattu 19.10.2010. (englanniksi)
  48. ↑ History of Charles University Charles University
  49. ↑ Significant educational institutions Czech
  50. ↑ Czech Republic: Child Labor US Department of Labor
  51. ↑ a b c d e f Francis William Carter, Miroslav Blazek, Milan Hauner, Z.A.B. Zeman, Robert Auty, Richard Horsley Osborne: Czech Republic Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2017.
  52. ↑ Suemedha Sood: Seven surprising facts about Czech beer BBC. 2011. Viitattu 19.11.2017.
  53. ↑ Tšekkiläinen keittiö ja juomat Czech tourism[vanhentunut linkki]
  54. ↑ James Naughton Czech literature since 1918 Traveller's Literary Companion to Eastern and Central Europe, 2001[vanhentunut linkki]
  55. ↑ Jaroslav Hašek Vereiningen Vrienden Nederland Tsjechie & Slowakije[vanhentunut linkki]
  56. ↑ History of Polka Dance and Music History of Dance. Viitattu 19.11.2017.
  57. ↑ Alphonse Maria Mucha AlphonseMucha.org. Viitattu 19.11.2017.
  58. ↑ Czech Republic in Olympics Sport Reference

Aiheesta muualla

Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 

Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšekki&oldid=19094944”