Siirry sisältöön

Synkrotroni

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. heinäkuuta 2022 kello 13.38 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Ranskalaisen Soleil-synkrotronin kaavakuva. Kuvassa on esitetty myös synkrotronin ympärille rakennetut sädelinjat. Ne hyödyntävät synkrotronista tulevaa synkrotronisäteilyä, jota synkrotronissa kiertävät varatut hiukkaset lähettävät taivutusmagneetin (kuvassa punaiset osat) magneettikentässä. Tyypillisesti kuvan kaltaisen synkrotronin halkaisija on satoja metrejä.

Synkrotroni on hiukkaskiihdytin, jolla saadaan varatut hiukkaset, esimerkiksi elektronit, kiertämään synkronoidusti magneetti- ja sähkökenttien avulla ympyrärataa. Synkrotroni koostuu suorista osista. Hiukkasten rata ei siis todellisuudessa ole ympyrä, vaan hiukkaset muuttavat suuntaa vain niin kutsutuissa taivutusmagneeteissa. Synkrotroneja käytetään muun muassa hiukkasfysiikassa hiukkasten varastorenkaina ja materiaalitieteissä synkrotronisäteilylähteinä.

Synkrotronisäteilyllä on monia erityisominaisuuksia, jotka tekevät siitä erinomaisen työkalun monenlaiseen tutkimukseen ja tuotantoon. Näitä ominaisuuksia ovat:

Synkrotronisäteilyä hyödynnetään tutkimuksessa monilla eri aloilla, kuten biotieteissä, fysiikassa, materiaalitieteissä, kemiassa, geotieteissä, ympäristöntutkimuksessa, farmasiassa, teollisissa sovelluksissa, lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hoidoissa.

Tutkimusmenetelmiin kuuluvat muun muassa kuvantaminen, spektroskopia sekä sironta ja diffraktio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.