Suomen presidentinvaali 1937
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||
|
Osa artikkelisarjaa |
Suomen politiikka |
---|
Suomen presidentinvaalin 1937 voitti toisella äänestyskierroksella Maalaisliiton ehdokas, pääministeri Kyösti Kallio. Kallion kovin vastustaja oli tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud. Ensimmäisenä presidenttinä toiminut Edistyspuolueen K. J. Ståhlberg jäi ensimmäisellä kierroksella vain äänen päähän voitosta. Sosialidemokraatit olivat ilmoittaneet vaalien tärkeimmäksi tavoitteekseen Svinhufvudista eroon pääsemisen ja niinpä he äänestivät ensimmäisessä äänestyksessä Ståhlbergia ja kun tätä ei valittu, toisessa Kalliota. SDP:n ehdokkaana valitsijamiesvaaleissa oli ollut Väinö Tanner.
Kyseessä on toistaiseksi Suomen historian ainoa presidentinvaali, jossa istuva presidentti on syrjäytetty.
Vaalikamppailu
Istuva presidentti P. E. Svinhufvud halusi ennen vaalia tulla valituksi uudelle kaudelle yleisporvarillisen vaaliliiton ehdokkaana, joka olisi puolueiden yläpuolella. Itsenäisyyspäivänä 1936 presidentin luokse marssi kaikkien porvaripuolueiden edustajista muodostettu lähetystö pyytämään häntä ehdokkaaksi. Ainoastaan Kokoomus oli hankkeessa mukana ehjänä, muista puolueista oli vain osia. Isänmaallinen Kansanliike oli jätetty lähetystön ulkopuolelle, koska mukaan haluttiin saada mahdollisimman suuri osa poliittisesta keskustasta. IKL:lle mieluisin presidenttiehdokas olisi ollut marsalkka Gustaf Mannerheim, mutta tämän kieltäydyttyä puolue asettui Svinhufvudin taakse. Poliittisen äärioikeiston sanastossa "Ukko-Pekasta" oli hänen presidenttikautensa aikana tullut "Akka-Pekka", mutta paremman puutteessa häneen oli tyydyttävä. Maalaisliiton oikeistosiivelle Svinhufvud oli mahdollinen valinta siinä tapauksessa, että puolueen omaksi ehdokkaakseen valitsema pääministeri Kyösti Kallio putoaisi pelistä.[1]
Edistyspuolueen oikeistosiipi toivoi puolueen ehdokkaaksi entistä pääministeriä Toivo Kivimäkeä tai Suomen Pankin pääjohtajaa Risto Rytiä. Kivimäen hallituksen syksyllä 1936 tapahtuneeseen kaatumiseen vaikuttanut skandaali Etsivän Keskuspoliisin muistioista teki kuitenkin hänen ehdokkuutensa mahdottomaksi ja Rytiä pidettiin liiaksi "Kivimäen miehenä". Puolueen ehdokkaaksi valittiin enemmistön kannattama entinen presidentti K. J. Ståhlberg, mutta ovi jätettiin raolleen Rytin "varaehdokkuudelle". SDP asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa Väinö Tannerin, vaikka puolueen vasemmistosiipi olisi mielellään nähnyt presidenttinä Ståhlbergin. Puolue ei kuitenkaan käynyt kampanjaansa niinkään oman ehdokkaansa puolesta, vaan ennen kaikkea Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämiseksi. Ruotsalainen Kansanpuolue ei asettanut vaaliin omaa ehdokasta ja puolueelle riittikin, että valittava presidentti takaisi ruotsinkielisten perustuslailliset oikeudet ja edistäisi pohjoismaista yhteistyötä.[1]
Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta.[2] Vaaleissa oli yhteensä 1 136 ehdokasta, joista 69 oli naisia. Valituista naisia oli 17.[3]
Tulokset
Valitsijamiesten vaalit
Äänestysaktiivisuus | 57,8 %[2] | +10,5 | ||
Vaaliliitto | Puolue | Valitsija- miehet |
Äänet | |
---|---|---|---|---|
Lukumäärä | Osuus | |||
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 95 | 341 408 | 30,68 % | |
P. E. Svinhufvudin kannattajat | A+B | 86 | 330 980 | 29,75 % |
A Yleinen vaaliliitto | 63 | 240 602 | 21,62 % | |
B Isänmaallinen kansanliike | 23 | 90 378 | 8,12 % | |
Kyösti Kallion kannattajat | 56 | 184 668 | 16,60 % | |
K. J. Ståhlbergin kannattajat | A+B+C+D | 38 | 152 640 | 13,72 % |
A Kansallinen Edistyspuolue | 123 355 | 11,09 % | ||
B Suomen pienviljelijäin puolue | 13 883 | 1,25 % | ||
C Kansanpuolue | 4 659 | 0,42 % | ||
D Ruotsalainen vasemmisto | 2 | 10 743 | 0,97 % | |
Ruotsalainen kansanpuolue | 25 | 102 250 | 9,19 % | |
Muut | 700 | 0,06 % | ||
Yhteensä | 300 | 1 112 646 | 100 % | |
Lähde: Suomen virallinen tilasto[3] |
Valitsijamiesten suorittama vaali
Ehdokas | Puolue | 1. kierros |
2. kierros |
---|---|---|---|
Kyösti Kallio | Maalaisliitto | 56 | 177 |
P. E. Svinhufvud | Kokoomuspuolue | 94 | 104 |
K. J. Ståhlberg | Edistyspuolue | 150 | 19 |
Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[4] |
Kyösti Kallion valinta oli seuraus pudotuspelistä, jossa vasemmisto teki kaikkensa Svinhufvudin ja oikeisto Ståhlbergin valinnan estämiseksi. Oikeisto koki Kallion valinnan pettymykseksi ja piti vaalituloksen ainoana valopilkkuna sitä, ettei "kansallinen onnettomuus" Ståhlberg tullut valituksi. Vasemmisto puolestaan katsoi Kallion voiton myös parlamentarismin voitoksi, sillä Kallio oli valmis tasavallan presidentin valtaoikeuksien supistamiseen.[5] Kallio nimitti myös ensimmäisen punamultahallituksen.[6]
Lähteet
- ↑ a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 663–664. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
- ↑ a b Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (PDF) (Web Archive) Vaalit. Oikeusministeriö. Arkistoitu 9.8.2007. Viitattu 21.12.2009.
- ↑ a b Suomen virallinen tilasto 29 A, 19.
- ↑ Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)
- ↑ Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 111. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Suomen presidentit -sarja: Kallio oli sodan uhri Artikkelit. 6.12.2017. Apu–lehti. Viitattu 22.4.2019.