Selkäydin

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 16. syyskuuta 2020 kello 18.30 käyttäjän Jmk (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poikkileikkaus selkäytimestä, jossa näkyy sinisellä selkäydinhermon takajuuri ja punaisella etujuuri.

Selkäydin (lat. medulla spinalis) on keskushermostoon kuuluva osa, joka sijaitsee selkäydinkanavassa. Sen tehtävänä on ohjata aivoista saapuvia hermoimpulsseja kohti kohde-elimiä ja päinvastoin. Selkäydin on selkärangan sisällä kuin suojatussa putkessa. Jokaisen nikamaparin välistä lähtee hermoja selkäytimestä eri puolille kehoa.lähde?

Selkäytimessä harmaa aine on sisällä ja valkea aine sen ympärillä.[1] Selkäytimen poikkileikkauksessa harmaa aine muistuttaa perhosen siipiä. Perhosensiipikuvion etu- ja takakärkiä kutsutaan ”etusarveksi” ja ”takasarveksi”; kyseessä on pitkulaisen harmaan aineen etupylvään ja takapylvään poikkileikkaus. Harmaan aineen ympärille on järjestynyt nousevia (aistiradat) ja laskevia (liikeradat) hermoratoja valkeaksi aineeksi.lähde?

Selkäytimen alaosassa on ulostamisen, virtsaamisen ja seksuaalitoimintojen säätelyalueet.lähde?

Selkäytimen poikkileikkaus, johon on punaisella merkitty toiselle puolelle motoriset radat ja sinisellä toiselle puolelle sensoriset radat.

Selkäytimen etupylväässä on motoristen eli liikettä tuottavien neuronien soomat. Takapylväs on muodostunut sensoristen eli aistimuksia välittävien neuronien soomista, jotka ovat synaptisessa yhteydessä selkäytimen ulkopuolella sijaitseviin takajuuren tuntohermosyihin. Näiden tuntohermosyiden sooma sijaitsee puolestaan takajuuren hermosolmussa eli spinaaligangliossa.lähde?

Valkean aineen hermojuosteet (radat, lat. tractus) oheisessa poikkileikkauskuvassa:

  1. pyramidiradan juosteita, a) lateraalinen, b) anteriorinen/ventraalinen
  2. ekstrapyramidaalijärjestelmän ratoja
  3. kosketustuntoaistin ratoja, a) fasciculus gracilis alaruumiista, b) fasciculus cuneatus yläruumiista[2]
  4. selkäydin-pikkuaivoradat, mm. asentoaistin ratoja,[3] a) posteriorinen, b) anteriorinen
  5. anterolateraalinen järjestelmä, kipuaistin ja lämpötila-aistin ratoja, a) lateraalinen spinotalaaminen rata, b) anteriorinen spinotalaaminen rata[4]
  1. Indge, Bill: Dictionary of Biology. Taylor & Francis, 1999. ISBN 9781579581282 Google Books (viitattu 16.9.2020). (englanniksi)
  2. Purves, Dale et al. (toim.): Neuroscience, s. 218–219. Sinauer Associates, Inc., 2008. ISBN 978-0-87893-697-7 (englanniksi)
  3. Purves, Dale et al. (toim.): Neuroscience, s. 220–221. Sinauer Associates, Inc., 2008. ISBN 978-0-87893-697-7 (englanniksi)
  4. Purves, Dale et al. (toim.): Neuroscience, s. 235. Sinauer Associates, Inc., 2008. ISBN 978-0-87893-697-7 (englanniksi)
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.