Seldžukit

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 15. maaliskuuta 2021 kello 11.34 käyttäjän Toivo ja Toivo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kartta seldžukkien hallitsemasta alueesta vuonna 1092. Karttaan on merkitty tähdellä pääkaupunki Ishfahan sekä Dandanaqanin (1040) ja Manzikertin (1071) taistelupaikat.

Seldžukit olivat turkkilaiskansa, joka saapui ensimmäisenä turkkilaiskansana Vähään-Aasiaan 1000-luvun alussa Keski-Aasiasta. He tekivät turkkilaiskansoista Vähän-Aasian mahtitekijän.

Valtakunnan synty

Pääartikkeli: Seldžukkien valtakunta

Seldžukit olivat aluksi Keski-Aasiassa yksi 24 oğuz-heimosta ja heidän asuinalueensa oli Syr-Darjan alajuoksulla. Nimi seldžukki on peräisin heimon oletetusta esi-isästä. Bysanttilaiset kirjasivat muistiin heimon saapumisen levottomaan Armeniaan vuonna 1016. Heimopäällikkö Toğrul Beg valtasi Pohjois-Persian 1040-luvulla voitettuaan vuonna 1040 Dandanaqanin taistelussa Ghaznavidien valtakunnan ja alkoi sitten laajentaa aluettaan länteen. Seldžukkisulttaani Alp Arslan löi vuonna 1071 Manzikertin taistelussa Bysantin joukot ja nousi hallitsevaan asemaan koko Anatoliassa. Voiton seurauksena seldžukkiheimon yksi haara perusti Rūmin sulttaanikunnan. Alp Arslanin pojan Malik Shah I:n aikana valtakunta laajeni käsittämään Keski-Aasiaan asti ulottuvan alueen.[1]

Seldžukkien kulttuuri

1200-luvulla seldžukkien suurvaltakunnasta oli jäljellä enää Rūmin sulttaanikunta. Samaan aikaan valtion sivistystaso oli kuitenkin huipussaan ja se laajeni etelään Antalyan ja Sinopen alueille sekä pohjoisessa Trapezuntin maakuntaan. Heimo oli kehittänyt omaperäisen sotilasperinteen ja sen taiteellinen lahjakkuus kukoisti. Seldžukit jättivät huomattavan jäljen Turkin arkkitehtuuriin, erityisesti Konyan kaupunkiin. Tyylisuunta muistuttaa telttaa kahdeksan- tai kymmenkulmaisine rakenteineen, mutta puukaiverruksiin perustuvassa koristelussa on päästy pitkälle, ja samaa sovellettiin stukko- ja kivityössä. Sisäosissa käytettiin sinisävyisiä fajanssikaakeleita, joista myöhemmin kehittyi turkkilainen kaakelikoristelu. Moskeijoissa käytettiin kaakeliin maalattuja tai marmoriin kaiverrettuja Koraanin lauseita. Elinkeinoelämän vilkastuminen oli huomattavaa, sillä valtakunta rohkaisi viljelijöitä maataloustuotteiden kauppaamiseen. Turkin kielestä tuli 1400-luvulle mennessä koko Anatolian hallitseva kieli. Konyasta on lähtöisin myös derviššien tanssikulttuuri.[1]

Mongolivalta

Aasiasta levittäytyneet mongolit valtasivat Erzurumin vuonna 1242 ja samana vuonna he löivät Kay Khosraun II:n johtaman seldžukkien armeijan Kuzadagissa. Mongolien jäljiltä Vähä-Aasia jakautui pieniin emiraatteihin, jotka puolestaan kukistuivat, kun Pohjois-Fryygian Osman I laajensi aluettaan ja perusti Osmanien valtakunnan. Osmanin joukkoja kutsuttiin osmaneiksi. Englanninkielisessä maailmassa käytetään nimitystä "ottomaanit", mutta molemmat sanat tulevat arabialaisesta nimestä "Uthman".

Katso myös

Lähteet

  1. a b Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki, s. 117–122. Kust.oy Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6

Aiheesta muualla

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.