Salaneuvos (Venäjä)
Salaneuvos oli keisarinajan Venäjällä ja myös Suomen suuriruhtinaskunnassa käytössä ollut kolmannen luokan virka-arvo.
Venäjän keisarikunta
Venäjän keisarikunnassa arvonimi salaneuvos (ven. тайный советник, tainyi sovetnik) oli käytössä 1722–1917 osana Pietari Suuren käyttöön ottamaa rankijärjestelmää, joka rinnasti hovin ja siviilihallinnon virkamiesten arvoasteikon sotilasarvoihin. Tällä asteikolla salaneuvos oli kolmanneksi ylin arvoaste, joka vastasi kenraaliluutnanttia ja merivoimien vara-amiraalia.[1][2]
Salaneuvosta ylempi arvonimi todellinen salaneuvos puolestaan vastasi kenraalia tai amiraalia. Toiseen arvoluokkaan kuulunut todellinen salaneuvos oikeutti puhutteluun "teidän korkeaylhäisyytenne", kun taas salaneuvosta puhuteltiin "teidän ylhäisyytenne". Todellisen salaneuvoksen yläpuolella oli rankijärjestelmässä arvonimi kansleri.[2]
Suomen suuriruhtinaskunta
Salaneuvos oli virka- ja arvonimenä käytössä myös Suomessa Venäjän vallan alla. Vuonna 1897 annetussa Suomen viimeisessä Arvojärjestyksessä (29/1897) kaikki suuriruhtinaskunnan sotilas- ja siviilivirat oli jaettu neljääntoista luokkaan.[3] Salaneuvos kuului arvojärjestyksessä kolmanteen luokkaan ja todellinen salaneuvos toiseen luokkaan. Ensimmäinen luokka oli tyhjä.
Muutamia suomalaisia ja Suomessa vaikuttaneita todellisia salaneuvoksia ja salaneuvoksia
- Frans David Alopaeus (1769–1831), kreivi, todellinen salaneuvos
- Magnus Alopaeus (1748–1822), ministeri, todellinen salaneuvos
- Alexander Armfelt (1794–1875), kreivi, ministerivaltiosihteeri, todellinen salaneuvos
- Theodor Bruun (1821–1888), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri, todellinen salaneuvos
- Nikolai Gerard (1838-1929), kenraalikuvernööri, todellinen salaneuvos
- Jakob Grot (1812–1893), Helsingin yliopiston professori, todellinen salaneuvos
- Lars Gabriel von Haartman (1789–1859), senaattori, todellinen salaneuvos
- Otto Wilhelm Klinckowström (1778–1850), kenraaliluutnantti, todellinen salaneuvos
- Axel Gustaf Mellin (1775–1856), vapaaherra, todellinen valtioneuvos, todellinen salaneuvos
- Paul Nicolay (1777–1866), paroni, Monrepos’n kartanon omistaja, todellinen salaneuvos
- Robert Henrik Rehbinder (1777–1841), kreivi, ministerivaltiosihteeri, todellinen salaneuvos
- Carl Emil Knut Stjernvall-Walleen (1806–1890), vapaaherra, ministerivaltiosihteeri, todellinen salaneuvos
- Johan Fredrik Aminoff (1756-1842), kreivi, salaneuvos
- Samuel Henrik Antell (1810-1874), senaattori, salaneuvos
- Carl Erik Mannerheim (1759–1837), kreivi, salaneuvos, ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
- Oscar Norrmén (1822-1889), senaattori, salaneuvos
- Karl August Ramsay (1791–1855), senaattori, valtioneuvos ja salaneuvos, Viipurin läänin maaherra
- Fredrik Waldemar Schauman (1844–1911), kenraaliluutnantti, senaattori ja salaneuvos, Vaasan läänin maaherra, Eugen Schaumanin isä
- Robert von Trapp (1802-1875), senaattori, salaneuvos ja Suomen pankin johtaja.
- Alexander von Collan (1819–1910), keisarillisen perheen kunniahenkikirurgi, valtiopäivämies, salaneuvos
- Robert Isidor Örn (1824-1885), senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja, valtiopäivämies, pormestari, juristi, salaneuvos
Katso myös
Lähteet
- ↑ Tiedon värikäs maailma. Weilin & Göös, 1978.
- ↑ a b Eskoffin antiikkisivut
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi julkisen arvonannon osoituksista ja tasavallan presidentin kansliasta annetun lain muuttamisesta. Finlex
- ↑ a b Helsingin yliopisto, ylioppilasmatrikkeli 1640–1852
- ↑ a b Helsingin yliopisto, virkamiesmatrikkeli 1640–1917