Rooman kansalaisuus
Rooman kansalaisuus oli tietyille miehille annettu etuoikeutettu asema antiikin Rooman yhteiskunnassa. Asema toi etuja esimerkiksi lainkäytön ja omistuksen suhteen. Kansalaisuuden merkitys vaihteli suuresti aikojen kuluessa.
Rooman tasavallassa ja keisariaikana ihmiset voitiin karkeasti jakaa orjiin, kansalaisiin, naisiin ja muihin ihmisiin. Orjilla oli hyvin vähän oikeuksia. Myös naisilla oli varsin vähän virallista valtaa patriarkaalisen järjestelmän puitteissa, mutta heidän todellinen asemansa vaihteli. Kansalaiset olivat ”oikeita roomalaisia”, joilla oli täydet poliittiset ja lailliset oikeudet. Jäljelle jäi joukko valloitettujen alueiden asukkaita, joille myönnettiin eri aikoina ja eri paikoissa erityyppisiä oikeuksia. Esimerkiksi Rooman klienttivaltioille tai liittolaisille saatettiin myöntää rajoitetut kansalaisoikeudet. Tunnetuin näistä oikeustyypeistä oli niin sanotut latinalaiset oikeudet Italian latinalaisille kansoille.
Rooman kansalaisoikeudet saattoi saada monella tavalla. Ne saattoi saada syntymässä, jos oli syntynyt laillisessa avioliitossa Rooman kansalaiselle tai vapautetulle orjalle. Oikeudet saatettiin myöntää, kuten kävi aikojen kuluessa monilla valloitetuilla alueilla, tai yksilö saattoi saada ne palkintona poikkeuksellisista palveluksistaan Roomalle. Kansalaisuuden pystyi myös ostamaan, tosin hyvin korkealla hinnalla. Lopulta valtakunnan lopulla oikeudet myönnettiin kaikille imperiumin miespuolisille asukkaille.
Rooman tasavallan aikana kansalaisuus merkitsi äänioikeutta kansankokouksissa. Kansalaisella oli oikeus mennä naimisiin, solmia laillisia sopimuksia, kantaa asetta kaupunginrajojen ulkopuolella ja asettua ehdolle julkiseen virkaan. Rooman kaupungin alueella hänellä oli oikeus oikeudenkäyntiin ja oikeus valittaa tuomioista (kaupungin ulkopuolella viranhaltijalla oli sitä vastoin oikeus teloituttaa kenet tahansa). Kansalainen voitiin tuomita kuolemaan harvemmista rikoksista kuin muut ja kuolemaan tuomittuna hänellä oli aina oikeus tulla teloitetuksi miekalla, mikä oli huomattavasti helpompi tapa kuolla kuin esimerkiksi ristiinnaulitseminen. Tämä on syynä esimerkiksi siihen, että Paavali ja Pietari saivat samasta rikoksesta eri tuomion.
