Oikeudenala
Oikeudenala eli oikeusala on oikeusjärjestyksen osa, joka yhdessä toisten oikeudenalojen kanssa jäsentää oikeusjärjestelmän rinnakkaisiin alueisiin. Oikeusajattelussa oli 1800-luvulla keskeistä erottelu subjektiiviseen oikeuteen ja objektiiviseen oikeuteen. Subjektiivinen oikeus antaa toimintamahdollisuuksia oikeussubjekteille ja objektiivisen oikeuden keskeinen piirre on sen yhteys valtiolliseen vallankäyttöön. Tältä pohjalta on syntynyt jako valtion ja kansalaisten suhteita käsittelevään julkisoikeuteen ja kansalaisten keskinäisiä suhteita sääntelevään yksityisoikeuteen. Julkisoikeus ja yksityisoikeus jakaantuvat osa-alueiksi eli kapeiksi yksityiskohtaisiksi oikeudenaloiksi.[1]
Oikeusalojen sisällä tapahtuu usein jäsentymistä yhä tarkempiin erityisaloihin, jolloin oikeusjärjestelmän johdonmukaisuus saattaa kärsiä. Sama vaara tulee esiin myös silloin, kun kahdella eri oikeudenalalla tarkastellaan samaa tai samantyyppistä oikeudellista kysymystä, ja päädytään erilaiseen ratkaisuun antamalla erilainen painoarvo eri tekijöille.[2]
Lähteet
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palsta 637
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa VII palsta 639