Siirry sisältöön

Monoääni

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. lokakuuta 2018 kello 20.28 käyttäjän 84.240.72.83 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 28. lokakuuta 2018, perustui tähän versioon.

Monofoninen ääni, yksikanavainen ääni tai yleisemmin pelkkä mono, tarkoittaa äänentoistossa sitä, että yhden tai useamman kaiuttimen kautta toistettava signaali on kaikissa kaiuttimissa sama.

Yksikanavaista ääntä voi myös toistaa esim. 3-tie kaiuttimella, jossa on kolme erilaista kaiutinelementtiä. Jakosuodin sellaisessa tapauksessa huolehtii siitä että taajuudet ja signaalin voimakkuus jaetaan elementeille sopivasti. Sterofoninen signaali voidaan muuttaa monofoniseksi yhdistämällä (summaamalla) kanavat. Monoääneksi voi periaatteessa kutsua stereoääntäkin silloin kun jompikumpi stereoäänen kanavista suljetaan täysin, jolloin toisen kanavan informaatio menetetään.

Monofonisia toistolaitteita ovat monet pienikokoiset matkaradiot, lankapuhelin ja analogiset sanelukoneet. Myös matkapuhelimessa ja VoIP-puheluissa samoin kuin videopuheluissa puhesignaali on monofoninen, vaikka päätelaite toistaisikin musiikkitallenteita stereofonisina.

Äänilevytekniikan alkuaikana levyt olivat monofonisia mutta LP-levyistä suurin osa on stereofonisia. Myös ensimmäiset nauhurit ja C-kasettisoittimet olivat monofonisia mutta stereofonisen ohjelmatarjonnan kasvaessa niissäkin stereofonia yleistyi. Nykyisin stereoääntä käytetään lähes kaikessa sähköisessä mediassa, kuten CD-musiikissa, radiossa, televisiossa ja äänenpakkaustiedostoissa.

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka, "Kaiuttimet", s. 261-359. Espoo: Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Monoääni&oldid=17668633”