Lämpölaitos

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. huhtikuuta 2023 kello 00.31 käyttäjän Coen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lukiokadun lämpökeskus Tornion keskustassa

Lämpölaitos (usein myös lämpökeskus) on teollisen mittakaavan lämmitykseen tarkoitettu laitos. Tavallisin käyttökohde on pienehköt kaukolämmitettävät kohteet, teholtaan tavallisesti muutamasta pariinkymmeneen megawattiin. Toinen merkittävä käyttökohde on erilaiset vara- ja huippulämpölaitokset suurissa kaukolämpöverkoissa, joissa lämpö tuotetaan tavallisesti lämpövoimalaitoksessa.

Kaukolämpöä tuottavassa laitoksessa on tavallisesti lämminvesikattila, jolla vettä ainoastaan lämmitetään. Tätä lämmintä vettä kierrätetään sitten lämmönvaihtimissa ja näin saadaan haluttu kohde lämpimäksi.

Teollisuuden kohteissa voidaan käyttää myös höyrykattiloita, joilla vesi höyrystetään. Vesihöyry syötetään lämmityskohteeseen tai yleensä lämmönvaihtimeen höyrystymislämpötilassa. Tiivistyvä höyry luovuttaa höyrystymislämpönsä, joka on 2260 kJ/kg (100 °C). Tämä on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi kymmenen astetta viilenevän veden luovuttama lämpö, joka on 41,86 kJ/kg. Siksi höyrylämmitys on huomattavasti 'tehokkaampi' ratkaisu. Höyrystettävän ns. syöttöveden painetta ja siten höyrynpainetta nostamalla saadaan höyryn lauhtumislämpötilaa nostettua.

Aluerakentaminen 1960-luvulta alkaen oli myös voimakasta lämpölaitosten rakentamisen aikaa. Kerrostaloihin ei tehty enää pannuhuoneita savuhormeineen ja lämmityskattiloineen, vaan ne liitettiin kaukolämpöverkkoon, jonka lämmön lämpölaitos tuotti keskitetysti. Ajan saatossa alueelliset kaukolämpöverkot laajenivat rakentamisen mukana ja niitä yhdistettiin suuremmiksi verkostoiksi.

1960-luvulla lämpölaitosten polttoaineena oli usein kevyt tai raskas polttoöljy. 1970-luvun öljykriisin ja sähkön kulutuksen kasvun myötä lämpölaitoksia korvattiin rakentamalla muita polttoaineita, kuten kivihiiltä tai turvetta, käyttäviä lämpövoimalaitoksia. 2020-luvulla moni lämpölaitos käyttää polttoaineena haketta tai pellettiä. Öljyä käytetään enimmäkseen varapolttoaineena tai talven kulutushuippujen aikana, kun muita polttoaineita käyttävien laitosten kapasitetti ei riitä kattamaan kulutusta.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.