Koulu

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. toukokuuta 2023 kello 16.44 käyttäjän Nitraus (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myllytullin koulu Oulussa.

Koulu on usein valtiollinen instituutio, jonka tehtävänä on järjestää virallista, tutkintoihin johtavaa koulutusta. Koulunkäynti perustuu Suomessa oppivelvollisuuteen, johon liittyy perustuslain takaama oikeus ilmaiseen peruskoulutukseen ja jatkokoulutukseen varallisuuden estämättä. Oppivelvollisuusiän ylittäneiden osalta puhutaan yleensä oppilaitoksesta.

Suomen sana koulu tulee latinan ja ruotsin kautta kreikan sanasta skhole. Kreikan sana merkitsi vapaiden miesten vapaa-aikaa, joutenoloa, jota he käyttivät henkiseen ja ruumiilliseen itsensä kehittämiseen.

Koulua voidaan pitää instituutiona, jonka tehtävä on alun perin ollut ratkaista sosiaalistumisen ongelma. Nykyisin koululle sälytetään muitakin kasvatuksellisia ongelmia, kuten syrjäytyminen, huumeiden käyttö ja niin edespäin.[1]

Suomen koulutusjärjestelmä

Suomen koulujärjestelmä.
Pääartikkeli: Koulutus Suomessa

Suomen koulujärjestelmä jakautuu peruskouluun (kaikille yhteinen), toiseen asteeseen (lukiot ja ammattioppilaitokset) sekä korkea-asteeseen (yliopistot ja ammattikorkeakoulut). Näiden rinnalla toimii aikuis- ja täydennyskoulutusta antavia yksiköitä, joista osa on yksityisiä. Myös peruskoulun ja toisen asteen oppilaitoksen ylläpitäjä voi olla yksityinen. Oppivelvollisuuden voi suorittaa myös peruskoulua korvaavassa koulussa kuten steinerkoulussa, mutta tämä on harvinaista.

Koulut voidaan toisaalta jakaa niiden tarkoituksen mukaan perustaitoja tarjoaviksi, yleissivistäviksi, ammatillisiksi, erikoissivistäviksi tai tieteellisiksi. Kouluksi kutsutaan myös esikoulua. Peruskoulussa noudatetaan opetussuunnitelmaa, joka voi hieman vaihdella riippuen esimerkiksi omasta äidinkielestä.

Katso myös

Lähteet

  1. Hellström, Martti: Sata sanaa opetuksesta - Keskeisten käsitteiden käsikirja, s. 105. Jyväskylä: PS-kustannus, 2008. ISBN 978-952-451-194-0 (suomeksi)

Aiheesta muualla