Kooma

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. lokakuuta 2022 kello 11.45 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tajuttomuustilaa. Kooma-vaatemerkistä on eri artikkeli.

Kooma on syvän tajuttomuuden tila, jossa oleva henkilö ei tiedosta ympäristöään eikä reagoi minkäänlaisiin ulkoisiin ärsykkeisiin. Henkilöä ei voida myöskään herättää koomasta voimakkaillakaan ääni-, näkö-, tai kipuärsykkeillä. Syvässä koomassa potilas ei välttämättä pysty hengittämään, jolloin hänet voidaan pelastaa vain laittamalla hänet hengityskoneeseen.

Kooma voi aiheutua esimerkiksi voimakkaasta päähän kohdistuneesta iskusta (bilateraalinen vahinko aivoverkostoon), keskushermostollisesta sairaudesta tai neurologisesta vammasta. Muita mahdollisuuksia ovat aineenvaihdunnan sairaustilat, esimerkiksi kohonnut verensokeritaso diabeteksen yhteydessä. Potilas voidaan myös saattaa keinotekoiseen koomaan lääkkeiden avulla tarkoituksena aivokudoksen turvotuksen laskeminen, tai potilaan säästäminen äärimmäisiltä kiputiloilta.

Seuraukset

Kooman seurauksena voi olla täydellinen paraneminen, mutta joissain tapauksissa myös kuolema. Potilas voi kooman aikana osoittaa hereillä olemisen merkkejä (liikettä tai jopa puhetta) hänen ollessaan silti koomassa. Kooman pituus voi vaihdella muutamasta tunnista aina useisiin vuosiin asti. Yleensä kooma kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

Pisimpään koomassa oli yhdysvaltalainen Edwarda O’Bara, joka vaipui koomaan 16-vuotiaana ja oli siinä 42 vuotta, kunnes kuoli. Puolalainen rautatieläinen Jan Grzebski oli koomassa 19 vuotta vuosina 1988–2007, mutta toipui.

Ennuste

Kooman jälkeen potilas voi toipua hiljalleen ja saavuttaa jälleen täyden fyysisen ja henkisen terveyden, kun taas jotkut tarvitsevat terapiaa, ja kaikki eivät palaudu koskaan täydellisesti. Koomasta voi myös siirtyä vegetatiiviseen tilaan, jolloin autonomiset elintoiminnot toimivat, mutta kognitiiviset aivotoiminnot eivät. Tässä tilassa hengitys toimii itsenäisesti, ja potilaalla on selkeät unirytmit toisin kuin koomassa. Potilas voi hereillä ollessaan reagoida kipuun ja liikkua, mutta liikkuminen ei ole tarkoituksenmukaista.[1]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla