Koivulahden lentoturma

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. helmikuuta 2023 kello 21.22 käyttäjän LKFbot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koivulahden lentoturma
Aeron lento 311
Koivulahden lento-onnettomuuden muistomerkki
Koivulahden lento-onnettomuuden muistomerkki
Yhteenveto
Päivämäärä 3. tammikuuta 1961
Onnettomuustyyppi Sakkaus ohjaajan tekemän virheen johdosta
Tapahtumapaikka Koivulahti
Lähtöpaikka Kruunupyy
Määränpää Vaasa
Kuolleita 25
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Douglas DC-3C
Lentoyhtiö Aero O/Y
Rekisteritunnus OH-LCC
Matkustajia 22
Miehistöä 3

Koivulahden lentoturma sattui 3. tammikuuta 1961, kun Kruunupyystä Vaasaan matkalla ollut Aeron Douglas DC-3 -lentokone syöksyi maahan Koivulahdessa (nykyisin Mustasaaren kunnan alueella) kymmenen kilometrin päässä Vaasasta. Onnettomuudessa kuolivat kaikki koneessa olleet 22 matkustajaa ja kolme miehistön jäsentä, yhteensä 25 henkeä.[1] Onnettomuus on pahin Suomessa koskaan tapahtunut siviililento-onnettomuus. Samalle konetyypille sattuivat Suomessa koneessa olleiden kuolemaan johtaneet onnettomuudet Maarianhaminassa vuonna 1963 ja Siilinjärvellä vuonna 1978.

Tapahtuman kulku ja syy

Koneen peräosa metsässä onnettomuuden jälkeen.

Aero O/Y:n (nyk. Finnair) aikataulunmukaisella reittilennolla AY311 olleen koneen aikataulunmukainen lähtöaika Kruununkylän lentoasemalta oli 7.00, mutta lähtö myöhästyi hieman. Lentokone syöksyi metsään noin kello 7.40 Koivulahden alueella, noin 10,5 kilometriä Vaasan lentoasemasta.[2]

Tutkimuksissa ilmeni, että liian matalalla lentänyt kone oli joutunut jyrkän kaarron aikana ylivedettyyn tilaan ja alkavaan syöksykierteeseen.[3] Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen mukaan koneen kapteeni Lars Hattinen ja perämies Veikko Halme olivat onnettomuuden aikaan vielä aamullakin juovuksissa. Kapteenin veren alkoholipitoisuus oli ainakin kaksi promillea ja perämiehen 1,56.[4] Halmeen velvollisuus olisi ollut estää Hattista lentämästä. Kukaan kenttähenkilökunnasta ei kuitenkaan ollut havainnut miesten käytöksessä mitään poikkeavaa. Molemmat lentäjät olivat entisiä taistelulentäjiä ja sodassa tottuneet ottamaan vaarallisiakin riskejä. Monen silminnäkijä havaintojen mukaan kone lensi huomattavasti alempana kuin normaalisti, ja ilmeisesti myös alempana kuin mitä Vaasan lennonjohdolle ilmoitettiin.

Tuona päivänä lentosää oli kehno ja näkyvyys erittäin huono.[5] DC-3:lla on siipensä muodon vuoksi paha taipumus kärkisakkaamiseen jyrkässä kaarrossa.[6] On todennäköistä, että lentäjät ovat alentuneen harkintakykynsä vuoksi ottaneet riskin, joka olisi onnistunut hyvässä lentosäässä, mutta osoittautui tuhoisaksi huonossa.

Koneen hylystä löydettiin ohjaamon ja matkustamon välisestä osasta miehen ruumis. Hänet tunnettiin tarpeen vaatiessa asioihin puuttuvana miehenä. On mahdollista, että hän oli ennen onnettomuutta siirtynyt ohjaamoon ottamaan selkoa matalasta lentokorkeudesta. Miehen mahdollisen toiminnan vaikutus onnettomuuteen jäi epäselväksi.[7]

Reittinumero

Numero AY311 on edelleen vuonna 2017 käytössä Finnairin Helsinki–Vaasa-reitillä.[8] Joidenkin lentoyhtiöiden käytäntönä on, että uhreja vaatineen lento-onnettomuuden jälkeen ao. reittinumero poistetaan käytöstä. Mikään määräys ei kuitenkaan tähän käytäntöön pakota.

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

  • Höglund, Bo-Sanfrid: Planet har störtat! Flygolyckan i Kvevlax 1961. Vasa: Scriptum, 2015. ISBN 978-952-7005-28-6

Aiheesta muualla

 

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.