Kabul (joki)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 23. maaliskuuta 2023 kello 14.00 käyttäjän JHokkanenBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kabul
Kabuljoen kartta.
Kabuljoen kartta.
Maat  Afganistan
 Pakistan
Kunnat Vardakin maakunta, Kabulin maakunta, Laghmanin maakunta, Nangarharin maakunta, Khyber Pakhtunkhwa
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Pinta-ala 75 000 km2
Joen uoman kohteita
Alkulähde Sanglākhvuoret, Afganistan
Laskupaikka Indusjoki Attockissa
Sivu-uomat Swat River (en) (käännä suomeksi), Alingar River (en) (käännä suomeksi), Surkhab (en), Logarin maakunta (en), Panjshir River (en) (käännä suomeksi), Kunar River (en) (käännä suomeksi)
Mittaustietoja
Pituus 700 km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Kabul on Induksen sivujoki itäisessä Afganistanissa ja Pakistanin pohjoisosassa. Joki alkaa Afganistanissa Kabulin kaupungin länsipuolelta ja virtaa kohti itää Pakistaniin, jossa se laskee Indusjokeen Attockin paikkeilla. Kabulin kaupungin nimi on johdettu joen nimestä. Ennen kaupungin muodostumista nimellä viitattiin alueeseen joen yläjuoksulla.

Kabuljoen laaksoa Jalalabadin ja Kabulin välillä Afganistanissa.
Suurimmaksi osaksi kuivunutta Kabuljokea Kabulin kaupungissa vuonna 2009.

Kabuljoen koko pituus on 700 kilometriä ja se laskee lännestä kohti itää.[1] Joki alkaa Afganistanissa Sanglakhvuorilta noin 72 kilometriä Kabulin kaupungista länteen. 560 kilometriä Afganistanissa virrattuaan joki laskee Pakistanin puolelle. Joki virtaa Kabulin ja Jalalabadin ohi ja virtaa Pakistaniin Khaibarsolan pohjoispuolelta. Pakistanissa joki virtaa Peshawarin ohi ja liittyy Indusjokeen[2] Attockissa[1] Islamabadin luoteispuolella.[2] Kabulilla on useita sivujokia. Pohjoisesta siihen liittyvät Pandžšir, Alingar, Kunar ja Swat, sekä etelästä Logar.[1]

Kabuljoen yläjuoksun alueella heinäkuun keskilämpötila on 25 °C ja tammikuun 0 °C. Alajuoksulla Pakistanin puolella joki kulkee kuivan aavikkoseudun läpi, jolla kesän keskilämpötilat voivat ylittää 40 °C ja talvisin lämpötila on keskimäärin 10 °C. Vuotuinen sadanta joen yläjuoksulla on noin 500 mm. Joen alkulähteillä vuorilla sadetta tulee enemmän.[2] Koska joen vettä käytetään nykyisin runsaasti maatalouden tarpeisiin, osa joesta saattaa ajoittain kuivua kokonaan.[2]

Kabuljoen varrella on useita patoja. Naghlun pato on Afganistanin suurin vesivoimala Surobin piirikunnassa Kabulin kaupungista itään.[3] Pakistanin puolella sijaitsee Warsakin pato.[4]

Veneilijä Kabuljoella Khyber Pakhtunkhwassa Pakistanin puolella.

Kabuljoen laakso on pitkään muodostanut luonnollisen etenemisreitin Afganistanin ja Pakistanin välillä. Sen kautta ovat kulkeneet monet armeijat.[2] Sanskritiksi Kabuljoki on Kubha. Nimi esiintyy Rigvedassa yhtenä sen seitsemästä joesta. Nykyinen nimi lienee johdettu sanskritinkielisestä nimestä.[1] Aleksanteri Suuren joukot etenivät sen kautta Intiaan 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Antiikin kreikkalaiset tunsivat Kabuljoen nimellä Kofín (Κωφήν).[2]

Alue oli Aleksanteri Suuren jälkeen osa kreikkalaistunutta Baktrian kuningaskuntaa ja heitä seurasivat kioniitit, kidariitit ja hefthaliitit. Jälkimmäisten kaudella alueella levisi buddhalaisuus. Kiinalainen matkailija Xuanzang mainitsee Kabulin nimellä Kao-fu. Nimi on alun perin viitannut nykyisen Kabuljoen ylävarren alueeseen. Sittemmin alueelle alkoivat levittäytyä muslimit, joiden asema vakiintui saffaridien kaudella. 900-luvun teos Hudud al-'Alam viittaa jokeen Lamghanjokena mainiten sen virtaavan Nangarharin ohi Multaniin ja lopulta mereen. Al-Biruni kutsuu sitä Ghorwandjoeksi. Kokonaisuudessaan vielä tuolloin joki käsitettiin ennen kaikkea Indusjoen pääjuoksuna.[1]

Kabuljoki on antanut nimensä sittemmälle Kabulin kaupungille, joka alkoi muodostua ghaznavidien kaudella ja kasvaa nopeammin vasta Baburin valtakaudella 1500-luvulla.[1] Kabulin laakson läpi Peshawarista Jalalabadiin ja lopulta Kabuliin on kulkenut maantie vuodesta 1945.[2]

  1. a b c d e f C.E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis and Ch. Pellat, Assisted by C. Dumont ja M. Paterson: Encyclopaedia of Islam, Volume IV (Iran-Kha), s. 356-357. BRILL, 1998. ISBN 9789004057456 (englanniksi)
  2. a b c d e f g Kābul River Encyclopaedia Britannica. Viitattu 23.11.2020. (englanniksi)
  3. Afghanistan Resurrects its Largest Hydropower Plant Toward a Brighter Future Maailmanpankki. Viitattu 23.11.2020. (englanniksi)
  4. Renovation Of The Warsak Hydroelectric Power Plant AFD. Viitattu 23.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]