Hempelin–Oppenheimin malli

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. tammikuuta 2019 kello 14.44 käyttäjän Putsari (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hempelin–Oppenheimin malli, peittävän lain malli eli deduktiivis-nomologinen malli eli selittämisen subsumptioteoria (engl. covering law model, Deductive-nomological model, the subsumption theory, Hempel's model, the Hempel-Oppenheim model, and the Popper-Hempel model of explanation) on tieteellisen selittämisen tapa, joka vastaa kysymykseen: "Miksi jokin ilmiö E tapahtui?" Mallissa selitettävä ilmiö X seuraa loogisesti yhtäältä yleisistä laeista ja tilannetta riittävästi kuvaavista alkuehdoista. Tämän vuoksi peittävän lain soveltaminen ilmiön X selittämiseksi vaatii alkuehdot ja ainakin yhden yleisen lain. Selittävän osan ja selitettävän osan suhde voi olla myös induktiivinen (loogisesti epäpätevä), ja universaalin lain asemesta selittävä osa voi sisältää myös probabilistisia tai tilastollisia lakeja; tällöin "Miksi välttämättä P?" voidaan lieventää muotoon "Miksi mahdollisesti P?"

Mallia ovat kehittäneet tieteenfilosofit Carl Hempel, Paul Oppenheim ja Karl Popper.

Muotoilu

Mallissa tieteellinen selittäminen muotoillaan seuraavien termien avulla:

  • P (Explanandum, selitettävä) – asetelma kuvailee selitettävän ilmiön ja sisältää kyseisen ilmiön luonteen.
  • S (Explanans, selittävä) – asetelma selittää P:n tavoilla joista ainakin yksi on spesifinen ja lainomainen asetelma (esimerkiksi "kaikki X:t ovat Y")

Hempelin alkuperäisen version vaatimukset deduktiivis-nomologiselle selitykselle olivat seuraavat:

  1. Selityksen tulee olla muodoltaan deduktiivinen argumentti.
  2. Selittävän tulee sisältää ainakin yksi yleinen laki, jota myös tarvitaan deduktiossa.
  3. Selittävän tulee olla empiirisesti testattavissa.
  4. Selittävän lauseiden tulee olla tosia.[1]

Lopullinen päätelmä tehdään etsimällä suhde selittävän S:n ja selitettävän P:n välillä; käytännössä tämä tarkoittaa sitä, kuinka laajasti ja kuinka tarkasti ilmiö P on deduktiivisesti johdettavissa S:stä eli kuinka paljon S selittää P:tä siten, että se samalla rajaa ulkopuolelleen mahdollisimman paljon sellaista, mikä ei ole P.

Lähteet

  1. Rosenberg, Alex: Philosophy of science: a contemporary introduction, s. 30–31. (2nd edition) New York, London: Routledge, 2005. ISBN 0-415-34317-8

Aiheesta muualla

  • Mayes, G. Randolph: Theories of Explanation The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Woodward, James: Scientific Explanation The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.