G-proteiini
G-proteiinit (guaniininukleotidia sitovat proteiinit) ovat toisiolähettikaskadeihin liittyviä proteiineja. Niiden signaalinvälitysmekanismiin kuuluu guanosiinidifosfaatin (GDP) korvaaminen guanosiinitrifosfaatilla. G-proteiinit kuuluvat GTPaaseihin.
G-proteiinit ovat kenties tärkeimpiä signaalinvälitykseen osallistuvia molekyylejä. Ne liittyvät diabetekseen, alkoholismiin, joihinkin syövän muotoihin sekä moniin muihin sairauksiin. Alfred Gilman ja Martin Rodbell saivat 1994 Nobelin lääketieteen palkinnon G-proteiinien keksimisestä ja tutkimisesta.[1]
G-proteiinit ovat solukalvoon kiinnittyneitä trimeerejä, jotka koostuvat α-, β ja γ-osasta. G-proteiinikytkentäiset reseptorit aktivoivat G-proteiineja. G-proteiinin aktivoituessa GDP vaihtuu GTP:hen ja proteiinin alfaosa (Gα-GTP) sekä beeta-gamma-osa (Gβγ) irtoavat toisistaan sekä reseptorista. Gα-GTP ja Gβγ voivat molemmat aktivoida omia signalointiteitään.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1994 Nobelprize.org. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
