Australiankrokotiili

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 31. maaliskuuta 2023 kello 15.35 käyttäjän Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Australiankrokotiili
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Krokotiilieläimet Crocodylia
Heimo: Krokotiilit Crocodylidae
Suku: Crocodylus
Laji: johnstoni
Kaksiosainen nimi

Crocodylus johnstoni
Krefft, 1873

Australiankrokotiilin levinneisyys
Australiankrokotiilin levinneisyys
Katso myös

  Australiankrokotiili Wikispeciesissä
  Australiankrokotiili Commonsissa

Australiankrokotiili (Crocodylus johnstoni) on vain Australiassa elävä pitkäkuonoinen krokotiili. Se löydettiin vuonna 1870 ja sitä luultiin aluksi sundagaviaaliksi, mutta vuonna 1873 se nimettiin omaksi lajikseen.

Koko ja ulkonäkö

Australiankrokotiili on pienikokoinen ja kasvaa tavallisesti 1,8–2,1-metriseksi. Enimmäispituus on 3 metriä ja painoa voi kertyä 53 kiloa. Kuono on kolme kertaa pään leveyden mittainen. Hampaita on 68–72. Silmien luona on neljä vierekkäistä, kyhmymäistä kilpeä, ja niskassa on neljän ison kilven muodostama nelikulmio. Niiden takaa alkaa kuusi peräkkäisten selkäkilpien muodostamaa poikittaisriviä, joissa kilvet ovat rinnakkain ja muodostavat 18 poikittaisriviä. Takaraajojen varpaissa on räpyläpoimu, eturaajoista ne puuttuvat. Australiankrokotiili on selkäpuolelta vihertävänruskea ja vatsasta kellertävä. Nuorilla yksilöillä on vaaleampi väritys kuin vanhoilla, ja värierot ovat niillä selvempiä. Australian krokotiili on melko nopea maalla ja pystyy jopa juoksemaan maalla pakoon. Se onkin nopeimmin maalla liikkuva krokotiili.

Levinneisyys ja elinympäristö

Australiankrokotiili elää vain Pohjois-Australiassa. Sitä esiintyy Länsi-Australiassa, Pohjoisterritoriossa ja Queenslandissä. Australiankrokotiili elää mieluiten jokia reunustavissa pienillä vesialueilla. Se elää myös soilla laguuneissa ja billabongeissa. Suolaisessa vedessä se ei viihdy.

Elintavat

Australiankrokotiilit paistattelevat auringossa päivän kuumimpaan aikaan. Ruokansa se etsii vedestä. Australiankrokotiilin kapea kuono soveltuu hyvin tärkeimmän ravinnon, kalan pyyntiin. Se usein odottaa liikkumatta saalista ja nappaa sen nopealla pään heilautuksella. Kalojen lisäksi se syö sammakkoeläimiä, lintuja, matelijoita, lepakoita ja muita nisäkkäitä.

Australiankrokotiilin paritteluaika on heinäkuussa ja muninta elo-syyskuussa. Naaraan kantoaika kestää kuusi viikkoa, jonka jälkeen se hakeutuu sopivalle hiekkarannalle. Naarailla on tapana palata samalle pesälle vuosi toisensa jälkeenkin. Se on noin 15 metrin päässä vedestä. Pesäpaikalle se kaivaa pienen kolon jonka se vuoraa lehdillä, ruoholla ja maa-aineksella. Naaras munii korkeintaan 20 munaa ja muninta tapahtuu yleensä yöllä. Munat hautuvat kuopassa 65–95 päivää naaraan sitä vartioidessa. Munia rosvoavat etenkin varaanit ja siat. Poikaset kuoriutuvat sadekautena jolloin tulvat ovat vallanneet laajoja alueita. Naaras kantaa poikaset suussaan veteen. Naaras jatkaa vielä jonkin aikaa poikasten puolustamista pedoilta. Poikasten uhkana ovat esimerkiksi dingo, vesirotta ja petolinnut. Aikuiset voivat jäädä toisen Australiassa elävän krokotiilin, suistokrokotiilin saaliiksi. Hengissä selvinneet tulevat sukukypsiksi kun ne ovat 1,5-metrisiä. Australiankrokotiili voi elää 50-vuotiaaksi.

Uhat ja suojelu

Australiankrokotiili on kärsinyt tehokkaasta metsästyksestä ja elinympäristön muutoksista. Nykyään laji on rauhoitettu. Se rauhoitettiin Länsi-Australiassa vuonna 1962. Vuonna 1964 se rauhoitettiin Pohjoisterritoriossa ja 1974 Queenslandissä. Krokotiilin nahkojen vienti kiellettiin Australiassa 1973. Kanta on alkanut elpyä ja se on palannut suistokrokotiilin tapaan monille vanhoille elinpaikoilleen. Salametsästystä tapahtuu hieman, mutta ei ole enää uhka. Kanta on nykyään 50 000–100 000 eikä laji ole enää uhanalainen.

Lähteet

  1. Crocodile Specialist Group: Crocodilys johnsoni IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)
  • Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X
  • * Nikoma Boice: ADW – Crocodylus johnstonii 19.5 2007. University of Michigan. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)