Astrahan

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. helmikuuta 2023 kello 14.56 käyttäjän Montenois (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Karakul (lammas) käsittelee lammasrotua, jonka turkista kutsutaan myös astrakaniksi.
Астрахань
Astrakan, Astrahan
Tiedosto:Astrahan collage.png
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Astrahanin alueen sijainti Venäjällä
Astrahanin alueen sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 46°20′N, 48°01′E

Valtio Venäjä
Alue (oblasti) Astrahanin alue
Perustettu 1558
Kaupungiksi 1717
Hallinto
 – Pormestari
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 500 km²
Väkiluku (2012) 526 363[1]
 – Väestötiheys 1 052,7 as./km²
Aikavyöhyke UTC+4 (MSK+1)
Postinumero 414000–414057
Suuntanumero(t) +7 8512









Astrahan[2] (ven. А́страхань) on noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki Etelä-Venäjällä Volgan suistossa, noin 100 kilometriä Kaspianmerestä. Se on Astrahanin alueen hallinnollinen keskus.

Historia

Kaupungin historiallinen edeltäjä, Xacitarxan, mainitaan ensimmäistä kertaa 1200-luvun matkalaiskertomuksissa. 1300-luvulla se oli yksi Kultaisen ordan merkittävistä poliittisista keskuksista ja kauppapaikoista. Vuonna 1395 Timur Lenk tuhosi kaupungin. Kaupunki kuitenkin rakennettiin uudelleen ja se toimi jonkin aikaa Astrahanin kaanikunnan pääkaupunkina. Vuonna 1556 Iivana Julma poltatti vanhan Xacitarxanin ja liitti Astrahanin kaanikunnan alueen Venäjään.

Uusi Astrahanin kaupunki rakennettiin myös Volgan alajuoksulle, 12 kilometrin päähän Xacitarxanista. Sen keskikohdaksi tuli saarelle rakennettu linnoitus, jota turkkilaisten ja tataarien muodostama armeija piiritti lyhyesti epäonnisen Astrahanin sotaretken aikana 1569.

Astrahan on myös tunnettu Arkangeli–Astrahan-linjasta, johon asti saksalaisten oli tarkoitus edetä Operaatio Barbarossassa.

Astrakanin Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen katedraali

Lähteet

  1. Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants United Nations Statistics Division. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
  2. Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 24. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.