4C 37.11
| 4C 37.11 | |
|---|---|
| Löytäminen | |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Näennäinen magnitudi | 18,5 [1] |
| Kiertorata | |
| Säteisnopeus | 15 894 kilometriä sekunnissa[2] |
| Epookki | J2000.0 (en)[3] |
| Havaitseminen | |
| Tähdistö | Perseus |
| Rektaskensio | 61,455259767833 ° |
| Deklinaatio | 38,058954325083 ° |
| Punasiirtymä | 0,054501 |
| Luettelointitunnukset | |
|
PGC 2820486 (Principal Galaxies Catalogue (en)) |
|
4C 37.11 on massiivinen ja kirkas elliptinen galaksi, joka sijaitsee Perseuksen tähdistössä noin 750 miljoonan valovuoden päässä Maasta.
Galaksin ytimessä sijaitsee lähin tunnettu avaruudellisesti erotettu supermassiivisten mustien aukkojen kaksoisjärjestelmä, mikä tekee siitä merkittävän tutkimuskohteen galaksien ja mustien aukkojen yhteisevoluution sekä ns. "viimeisen parsekin ongelman" tutkimuksessa.[4][5]
Galaksin ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]4C 37.11 on Seyfert-tyyppinen galaksi, jonka arvioitu kirkkaus on 17 magnitudia, mikä tekee siitä erittäin himmeän kohteen taivaalla. Sen havaitsemiseen tarvitaan vähintään 8 metrin kokoinen teleskooppi, eikä se ole näkyvissä paljain silmin. Galaksin läpimitaksi on arvioitu noin 130 000 valovuotta, mikä tekee siitä hieman suuremman kuin Linnunrata. Sen taivaalliset koordinaatit ovat oikea nousu (R.A.) 0”h 05m ”9.262” ja deklinaatio (Dec.) +38° 03′ 32.236″, ja se sijaitsee pohjoisella taivaalla ekliptikan yläpuolelle.[5]
Supermassiivisten mustien aukkojen kaksoisjärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galaksin ytimessä sijaitsee poikkeuksellinen kaksoisjärjestelmä, joka koostuu kahdesta supermassiivisesta mustasta aukosta. Näiden mustien aukkojen etäisyys toisistaan on vain 7,3 parsekia, mikä tekee siitä lähimmän tunnetun avaruudellisesti erotetun SMBH-kaksoisjärjestelmän. Kaksoisjärjestelmän uskotaan syntyneen galaksien yhdistymisen seurauksena, jolloin mustat aukot ovat raivanneet ympäröivän galaksin tähdistä ja kaasusta lähestyessään toisiaan. Tähtien liikkeiden mallinnus Jeans-anisotrooppisella mallilla osoittaa, että kaksoisjärjestelmän yhteenlaskettu massa on noin 28 miljardia Auringon massaa. Tämä tulos tukee teorioita galaksien ja niiden keskusten mustien aukkojen välisistä yhteyksistä.[4]
Tutkimus ja havainnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]4C 37.11:n tutkimuksessa on hyödynnetty optisia ja infrapunaspektroskopisia havaintoja, jotka tarjoavat tietoa galaksin ytimen dynamiikasta ja mustien aukkojen vaikutuksesta ympäristöönsä. Galaksi on merkittävä tutkimuskohde, koska sen kaksoisjärjestelmä auttaa tutkimaan galaksien yhdistymistä ja mustien aukkojen kehitystä sekä ratkaisemaan "viimeisen parsekin ongelmaa", joka liittyy mustien aukkojen lopulliseen yhdistymiseen.[4] Galaksin suuren etäisyyden vuoksi sen havainnot näyttävät sen tilan sellaisena kuin se oli satoja miljoonia vuosia sitten, sillä valolta kestää niin kauan saapua Maapallolle.[5]
Elämän ja eksoplaneettojen mahdollisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tällä hetkellä ei ole havaintoja eksoplaneetoista tai mahdollisesta elämästä 4C 37.11:n tähdillä. Galaksin suuren etäisyyden vuoksi nykyteknologiamme ei mahdollista suoria tutkimusmatkoja, eikä sinne ole lähetetty luotaimia.[5]
Sijainti ja luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]4C 37.11 ei kuulu Messierin luetteloon, eikä se sijaitse Linnunradassa tai aurinkokunnassamme, vaan on itsenäinen galaksi. Sen sijainti Perseuksen tähdistössä ja sen fysikaaliset ominaisuudet tekevät siitä ainutlaatuisen kohteen tähtitieteellisessä tutkimuksessa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ SIMBAD Astronomical Database. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Georges Paturel, Dubois P., Petit C. ja Woelfel F., Comparison LEDA/SIMBAD octobre 2002. Catalogue to be published in 2003, Moduuli:Fr:Biblio/Article : parametri «
Julkaisu» puuttuu, . Tieto on haettu Wikidatasta. - ↑ A. L. Fey, D. Gordon, C. S. Jacobs, C. Ma, R. A. Gaume, Elisa Felicitas Arias, G. Bianco, D. A. Boboltz, S. Böckmann, S. Bolotin, P. Charlot, A. Collioud, G. Engelhardt, J. Gipson, A.-M. Gontier, R. Heinkelmann, S. Kurdubov, S. Lambert, S. Lytvyn, D. S. MacMillan, Z. Malkin, A. Nothnagel, R. Ojha, E. Skurikhina, J. Sokolova, Jean Souchay, O. J. Sovers, V. Tesmer, O. Titov, G. Wang ja V. Zharov, The second realization of the international celestial reference frame by very long baseline interferometry, The Astronomical Journal, New York, osa 150, nro. 2, , s. 58 (ISSN 0004-6256 ja 1538-3881, DOI 10.1088/0004-6256/150/2/58). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c Tirth Surti: The Dynamics and Black Hole Binary Mass of 4C+37.11. purl.stanford.edu, 2024. doi:10.25740/tz804fc0550 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e 4C 37.11 Galaxy universeguide.com. Viitattu 3.7.2025.
| Tähdet | Mirfak, Algol, ζ Per, ε Per, γ Per A, γ Per B, δ Per, ρ Per, η Per, ν Per, κ Per, ο Per, τ Per A, 48 Per, ξ Per, τ Per B, φ Per, ι Per, θ Per, μ Per, 16 Per, λ Per, 58 Per, ψ Per, σ Per, 17 Per, HD 26961, ω Per, 34 Per, 52 Per, π Per, HD 18970, 53 Per, 1 Aur, 12 Per, 54 Per, 24 Per, 32 Per, 40 Per, 4 Per, 31 Per, 21 Per, 42 Per, 9 Per, 29 Per, 43 Per, 36 Per, 59 Per, 20 Per, 14 Per, 30 Per, 50 Per, 1 Per, HD 27192, 2 Per, 3 Per, 55 Per, 8 Per, 11 Per, 56 Per, 7 Per, 49 Per, 57 Per, 10 Per, 5 Per, X Per |
|---|---|
| Eksoplaneetat |