48 tuntia
| 48 tuntia | |
|---|---|
| 48 Hrs. | |
 |
|
| Ohjaaja | Walter Hill |
| Käsikirjoittaja |
Roger Spottiswoode Larry Gross Steven E. de Souza |
| Tuottaja |
D. Constantine Conte Joel Silver D. Constantine Conte |
| Säveltäjä | James Horner |
| Kuvaaja | Ric Waite |
| Pääosat |
Nick Nolte Eddie Murphy Annette O'Toole |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1982 |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | Englanti |
| Seuraaja | Toiset 48 tuntia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
48 tuntia (48 Hrs.) on Walter Hillin ohjaama toimintaelokuva vuodelta 1982. Pääosassa ovat Nick Nolte ja Eddie Murphy, jolle rooli oli uran ensimmäinen.
Elokuvaa pidetään yleisesti ensimmäisenä elokuvana joka edusti buddy cop -genreä eli toimintaelokuvaa jossa kaksi täysin erilaista miestä joutuvat tekemään yhteistyötä. Maininnan arvoisia genren edustajia ovat muun muassa Tappava ase, Bad Boys ja Rush Hour.
Elokuva sai vuonna 1990 jatko-osan Toiset 48 tuntia.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo alkoholisoituneesta ja kovaotteisesta poliisista nimeltä Jack Cates, jota vaivaa työn lisäksi myös entinen tyttöystävä. Cates saa tehtäväkseen tutkia outoa poliisimurhien sarjaa, mutta tappaja tuntuu kuitenkin olevan jatkuvasti edellä poliiseja. Tehtävä tuntuu melkein mahdottomalta, mutta Cates ei halua luovuttaa. Samaan aikaan Reggie Hammond -niminen pikkurikollinen viruu vankilassa. Hänellä on yhteyksiä suuntaan jos toiseen ja poliisit saavat idean, että Hammond saisi auttaa Catesia tappajan kiinniottamiseksi. Vankilassa Cates suostuttelee Hammondin tehtävään mukaan, mutta kaksikolla on aikaa vain 48 tuntia ottaa tappaja kiinni, jonka jälkeen Hammond palaa vankilaan.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nick Nolte | … | Jack Cates |
| Eddie Murphy | … | Reggie Hammond |
| Annette O’Toole | … | Elaine Marshall |
| Frank McRae | … | Haden |
| James Remar | … | Albert Ganz |
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa aikalaisarviot 48 tunnista olivat melko nihkeitä. Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta yksi antoi sille kolme tähteä, neljä kaksi tähteä, kaksi yhden tähden ja kolme ei ollut arvioinut elokuvaa. Keskiarvoksi tuli Projektio-lehden laskukaavalla 1,86 tähteä neljästä.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen sanoo elokuvan olevan urbaanin pula-westernin raskasta sarjaa ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pistetaulukko (helmi-huhtikuun ensi-illat). (Arvostelijoina Asko Alanen, Erkki Astala, Pertti Avola, Mikael Fränti, Antti Lindqvist, Pentti Lumirae, Timo Malmi, Mikko Piela, Matti Salo ja Sakari Toiviainen.) Projektio, 4/1983, s. 2. Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 48 tuntia Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| 1970-luku | Haastaja (1975) · Keikkakuski (1978) · Soturit (1979) | ||
| 1980-luku | Lainsuojattomat (1980) · Raivoisa ajojahti (1981) · 48 tuntia (1982) · Streets of Fire – Liekehtivät kadut (1984) · Wow! Mikä perintö! (1985) · Crossroads – bluesjätkät (1986) · Oikeuden puolesta (1987) · Punainen vaara (1988) · Johnny Handsome – kasvoton (1989) | ||
| 1990-luku | Toiset 48 tuntia (1990) · Tunkeutujat (1992) · Geronimo (1993) · Hurja Bill (1995) · Last Man Standing (1996) | ||
| 2000-luku | Supernova (2000) · Teräskehä (2002) | ||
| 2010-luku | Bullet to the Head (2012) | ||