30. Sotasairaala, Jyväskylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on 30. sotasairaala.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

30. sotasairaala (30.SotaS)[1] toimi talvisodan[2] ja jatkosodan aikana Jyväskylässä sekä sen ympäristökunnissa.[1] Sotasairaalassa hoidettiin suomalaisia sotilaita ja siviilejä. Myös joitakin venäläisiä sotavankeja hoidettiin kuin mitä tahansa muuta potilasta. Jatkosodan aikana oli myös hoidettavana saksalaisia sotilaita. Miehistö hoidettiin omalla puolellaan ja upseerit upseerihuoneissa.[3]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana lotat keräsivät esimerkiksi sänkyjä, potilas- ja vuodevaatteita, sidetarvikkeita ja keittiötarvikkeita. Jyväskylän alueelta saatujen lahjoitusten kokonaisarvoksi arvioitiin 1,5 miljoonaa markkaa. Lahjoituksilla voitiin varustaa kaikki alueelle perustettavat sotasairaalat sekä yksi kenttäsairaala.[4] Lahjoitukset kerättiin Aren liiketaloon, jossa lotat työstivät kangapakkoja. Ne muuttuivat lakanoiksi, tyynynpäällisiksi, pyyhkeiksi, paidoksi, alushousuiksi ja lumipuvuiksi. Kaupunkilaiset lahjoittivat omia liinavaatteita ja osallistuivat leikattujen vaatekappaleiden ompeluun. Ensimmäisen sairasjunan saapuessa 30. SotaS oli toimintavalmiina.[5]

Talvisodan aikana sotasairaalalla oli toimintaa Jyväskylän lisäksi Laukaassa, Petäjävedellä, Muuramessa, Äänekoskella ja Suolahdessa. 30. sotasairaalassa oli erikoistuttu Kinkomaalla hoitamaan silmä- ja korvapotilaita sekä leukavamman saaneita. Suolahdessa toimi sotapsykoosiosasto sekä erinomainen sisätautiosasto, jonka johdossa olivat Helsingin yliopiston parhaat erikoisosaajat.[6] Jämsänkoskella toimi toipilasosasto ja Jämsän kansakoululla sairaalaosasto.[7]

Alan koulutuksen saaneista oli Suomessa pulaa. Jyväskylään saapui hoitajia ja lääkäreitä Ruotsista ja Norjasta auttamaan haavoittuneiden hoidossa. Vapaaehtoisina työskentelevät lotat osallistuivat haavoittuneiden hoitamiseen sotasairaalassa.[6] Työvoimapulasta johtuen vapaa-aikaa ei juuri jäänyt. Työpäivän pituus oli 13 tuntia.[8]

Talvisodan aikana 30. sotasairaalan sairaaloita olivat (31.8.1940 asti):[9]
Sijainti Kuva Sairaansijat
2/II/SotaS 30 Äänekosken keskuskoulu, Äänekoski
[10][11]
3/I SotaS 30 Petäjävesi
  • Kansakoulu, kutomakoulu, seuakuntatalo, kulkutautisairaala ja erään maalaistalon sali
  • Alkuun sairaala korvapotilaile, myöhemmin 180 B-sairaansijaa
3/III/ SotaS 30 Jyväskylän yhteislyseo, Jyväskylä
  • Toimi aluksi kaasusairaalana
  • Muutettiin myöhemmin sisätautisairaalaksi[12]
6/I/SotaS 30[13] Cygneuksen kansakoulu, Jyväskylä
  • Sisätautisairaala
  • Toimi myös kaasusairaalana
Jyväskylän yleinen sairaala, Jyväskylä
Keski-Suomen parantola

(Kinkomaan sairaala), Muurame

  • 2 osastoa 
Muuramen kansakoulu, Muurame
Pernasaaren kasvatuslaitos, Leppävesi, Laukaa[1]
Keski-Suomen kotitalousopisto (Emäntäkoulu), Jyväskylä
  • Toimi aluksi kaasusairaalana
  • 100 sisätautisairaansijaa
Suolahden kansanopisto, Suolahti
  • Kaksi 40 hengen osastoa kivitalossa
  • Päärakenuksessa 1 osasto ja henkilökunnan asuntoja[14]
  • Toipilaskoti 45 paikkaa[9]
Keljon kansakoulu, Jyväskylä
  • Toimi kaasusairaalana
Jyväskylän kunnalliskoti, Jyväskylä
Jämsänkoski
  • kolme ylä- ja alakoulua
  • 100-paikkainen toipilasosasto
Jämsän kirkonkylän kansakoulu, Jämsä
  • 100-paikkainen sairaalaosasto

Sairaalan toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäsairaaloista saapuvat potilaat saapuivat sairasjunilla öisin Jyväskylän rautatieasemalle, jossa lääkärit lajittelivat potilaat. Tämän jälkeen potilaat kuljetettiin hoidettavaksi sotasairaalaan ambulansseiksi muutetuilla linja-autoilla.

30. Sotasairaalan toimintaa johti talvisodan aikana Yleisen sairaalan ylilääkäri, lääkintäeversti Aarne Becker. Hän kuoli Jyväskylässä 7. helmikuuta 1941. Lääkintämajuri Artturi Nyyssönen jatkoi sairaalan johdossa. Jatkosodassa 30. Sotasairaalan päälikkölääkärinä toimi lääkintämajuri Carl Wegelius.[15]

Potilaiden saapuminen ja siirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäsairaalat lähettivät öisin potilaita junakuljetuksilla sotasairaaloihin.[6] Sairasjunan lähestyessä Jyväskylää asemalta lähetettiin tieto sairaaloihin. Potilaskuljetusryhmät ryhtyivät heti työhön ja lähetit lähtivät herättämään eri puolilla kaupunkia asuvia hoitajia. Ikkunaan tehty koputus herätti hoitajat, jotka lähtivät heti työpaikoilleen.[16] Lääkärit lajittelivat potilaat junissa tai juna-asemalla, jonka jälkeen potilaat lähetettiin ambulansseiksi muutetuilla linja-autoilla sairaaloihin.[6] Poliklinikoille syntyi ruuhkaa ja potilaat joutivat odottamaan. Vähiten haavoittuneet sijoitettiin suoaan osastoille.[16] Potilaita siirreettiin kesällä 1944 myös Lahdesta Kinkomaalle hinaajan vetämällä proomulla koska rautateillä oli ruuhkaa.[17]

Potilaita siirrettiin myös sairaalasta toiseen, jos potilas vaati erityishoitoa tai potilas halusi päästä lähemmäksi omaa kotiaan.[17] Sairaalassa palvelevat vartiomiehet osallistuivat myös esimerkiksi potilaiden saattaminen Nokialle Pitkäniemen mielisairalaan, jos potilas oli sinne määrätty jatkohoitoon. Jotkut potilaat olivat siinä kunnossa, että heidät sidottiin paareihin ja myös hoitaja lähti mukaan lääkkeiden kanssa saattamaan potilasta.[18]

Tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenttäsairaala muodostui osastoista, joiden toimintaan vaikuttivat hoidettavat sairaudet ja niiden vaikeusaste. A-osastot ja sairaalat oli tarkoitettu kirurgisille potilaille, joiden hoitoon tarvittiin leikkaussalia, röntgeniä ja laboratoriota. B-osastoilla hoidettiin lievemmin haavoittuneita ja järjestettiin kirurgisten potilaiden kuntoutus. Lisäksi siellä hoidettiin sisätautien potilaita ja tartuntatauteja sairastavia.[19] Koulujen muuttaminen sairaaloiksi tuotti haasteita. Isoissa luokkahuoneissa ei voitu järjestää yhden hengen huoneita potilaille, joiden hoito olisi sitä vaatinut. Rakennuksissa ei ollut hissejä. Pesutiloja ja vessoja ei ollut riittävästi.[15] Luokkahuone muutettiin leikkausosastoksi jakamalla se pahviseinin pienemmiksi tiloiksi.[20] Pommisuojia ei ollut, vaan potilaat siirrettiin esimerkiksi pannuhuoneen takana olevaan halkoliiteriin. Kaikkia potilaita ei sinne saatu pommituksen aikana. Koulu tärisi pommien pudotessa ja ovet heiluivat ilmanpaineen vaikutuksesta auki ja kiinni. Koska kaikkia ei oltu saatu pommisuojaan, jäi osa henkilökunnasta potilaiden luo pommitusten ajaksi.[21]

Puolustusvoimien veripalvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien veripalvelu toimi sotasairaalan alaisuudessa. Verensiirtoihin käytettiin O-verta. Veri säilytettiin virvoitusjuomapuolloissa sitraattiverenä. Luovutettu veri pelasti lukemattomien haavoittuneiden hengen. Veripalvelu toimi Jyväshovin piharakennuksessa Kauppalaisseuran tiloissa. Myös ympäröivällä maaseudulla järjestettiin verenluovutuksia.[22]

Lääkehuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmissa sotasairaaloissa oli oma apteekki, jota hoiti farmasian oppilas. Osastoilla oli omat lukitut lääkekaappinsa, jota ylläpiti osastonhoitaja. Osastonhoitaja annosteli ja jakoi lääkkeet sekä huolehti lääketilauksen tekemisestä. Kirugisia potilaita hoitavalla osastolla lääkekaapista löytyi aspiriini, codeiini, morffiini, sulfonamidi, mikstura simpelx, lakritsipulveri, opiumtipat, parafiini- ja risiiniöljy. Haavanhoidossa oli käytössä esimerkiksi vitolan-, boori- ja sinkkisalva, sterisol-liuos, kaliumpermangnaatti, jodi, rivnoli ja lyijyvesi. Sterisolia käytettiin haavojen puhdistamiseen toukista. Kaadettaessa sterisolia haavaan toukat tippuivat alla olleeseen kaarimaljaan. Lisäksi käytösä olivat sabadillaetikka, harmaasalva, ravistusmikstuura ja syyhysalva.[23] Antibiootteja ei vielä ollut käytössä sulfa tuli käyttöön vasta jatkosodan loppupuolella.[15] Potilaan nukuttamiseen käytössä oli vain sairaanhoitajien annostelema eetteri.[24] Tämä ei vastannut kuitenkaan nykyaikaisia nukutusaineita, vaan potilaan lihakset jännittyivät ja potilaita oli pidettävä kiinni leikkauksen aikana. Välillä potilaita myös sidottiin remmeillä kiinni leikkauspöytään.[25]

Sidetarpeet ja välinehuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sidetarpeiden pesusta huolehti pesula, josta ne toimitetiin osastoille. M-siteet ja kolmioliinat silitettiin pesulassa. Sideharsot rullattiin, kompressit silitettiin, taiteltiin ja käärittiin paperiin. Suojakäsineet pestiin, kuivattiin, talkittiin ja taiteltiin paperiin. Tämän jälkeen ne lähetettiin yleisen sairaalan autoklaaviin steriloitavaksi. Instrumentit, lasiset ruiskut ja muut hoitovälineet puhdistettiin, pestiin ja tämän jälkeen ne keitettiin osaston instrumenttikattilasa.[23]

Ruokahuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokahuollon järjestämiseen osallistuivat lotat. Pääemäntinä toimivat talousopettajina toimineet henkilöt. Lisäksi ruokahuoltoon osallistuivat keittiöapulaiset ja siivoajat, jotka olivat usein maalaistaloista kotoisin olevia työhön tottuneita naisia. Astioiden tiskaaminen myös työllisti. Diettiruokiin erikoistuneet emännät ohjasivat diettiruokien valmistamista. Perunoiden kuorimiseen osallistuivat myös potilaat. Ruokavaliota pyrittiin monipuolistamaan tekemällä potilaiden kanssa marja- ja sieniretkiä lähiseudulle. Muonituslotat osallistuivat myös joissakin sairaaloissa ruoan jakamiseen. Saksalaisilla potilailla oli aluksi omat ruoat, mutta myöhemmin Saksasta tullut ruoka jaettiin koko sairaalalle. Jatkosodan loppupuolella ruoka yksipuolistui. Jouluksi emännät pyrkivät tarjoamaan maukkaampaa ruokaa. Lottien mielestä keittiötyötä pidettiin henkisesti helpompana, koska potilaiden kärsimystä ja tuskaa ei tarvinnut näin joka hetki kohdata.[26]

Virkistystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairaalassa oli sekakuoro, joka koostui laulavista hoitajista ja potilaista. Se kiersi laulamassa esimerkiksi adventtina "Hoosiannaa" osastoilla. Piano ja harmoni mahdollistivat erilaisen musisoinnin.[23] Järjestettiin myös puutarhajuhlia sekä Suomi-Ruotsi -maaottelu suomalaisen ja ruotsalaisten henkilöstön edustajien välillä.[3] Lapset kävivät esittämässä tansseja. Asemasodan aikaan hankittiin radiot potilashuoneisiin, käytävillä pelattiin koronaa ja potilashuoneissa korttia sekä "lentopetiä". Potilaita autettiin myös ulos. Viihdytyskiertueet kävivät myös sotasairaaloissa. Näissä esiintyi esimerkiksi Aulikki Rautawaara, Jorma Huttunen ja Leif Wager. Myös paikkakunnan kuorot kävivät esiintymässä. Myös rintamakuorot, kuten Hilkkeen Peesto Kannakselta esiintyi.[3]

Lotat huolehtivat kirjastovaunuista ja sairaalaan tilattiin myös lehtiä. Potilaille jaettiin lippuja teatteriin ja elokuviin. Tuntemattoman sotilaan paketteja jaettiin erityisesti jouluna. Virkistystehtävissä toimineet lotat tekivät tätä oman työnsä lisäksi. Toimintaan osallistui myös iäkkäämpiä lottia, jotka eivät itse kuuluneet sotasairaalan henkilökuntaan.[27]

Toiminnan lopettaminen talvisodan päättyttyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan päättyessä Jyväskylään saapui hoidettavaksi myös tarkka-ampuja Simo Häyhä. Hänet siirrettiin Kinkomaan sairaalaan hoidettavaksi, jossa häntä leikattiin pohjoismaisena yhteistyönä.[6] Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin talvisodan jälkeen 18. elokuuta 1940 Jyväskylässä Cygneuksen koulun juhlasalissa. Paikalla oli esimerkiksi sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim.[28] Sairaaloiden luovutus takaisin niiden alkuperäisille käyttäjille tapahtui 31. elokuuta 1940.[9] Talvisodan päätyttyä 30. sotasairaalan materiaali varastoitiin Seppälänkankaan varastoalueelle Jyväskylän suojeluskuntapiirin toimesta.[29]

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 suojeluskuntapiiri luovutti materiaalin uudestaan 30. sotasairaalan käyttöön. Välineitä ei ollut riittävästi ja niitä hankittiin paikallisesti sekä puolustusvoimien eri varikoilta. Wilhelm Schauman Oy:n kanssa sovittiin sairaalasänkyjen toimittamisesta. Maakunnan sairaaloista, yksityisiltä lääkäriasemilta sekä hammaslääkäreiltä hankittin instrumenttejä, sairaanhoitovälineitä, röntgenkoneita, leikkausvalaisimia ja -pöytiä. Hankintoja tehtiin myös Lotta-Svärd -yhdistyksiltä ja Jyväskylän matkailutoimikunnalta esimerkiksi liina- ja vuodevaatteiden sekä sairaalasänkyjen osalta.[29] Myös hoitohenkilöstöstä oli pulaa ja käyttöön jouduttiin ottamaan sairaalakäyttöön sopimattomia tiloja.[16]

Jatkosodan aikana 30. sotasairaalan jaossairaaloita olivat (17.6.1941-30.11.1944):[1]
Jaossairaala Sijainti Kuva Sairaansijat
J.I Jyväskylän yleinen sairaala, Jyväskylä
J.II Cygneuksen kansakoulu, Jyväskylä
  • 250 A-kiurgista sairaansijaa
J.III Jyväskylän yhteislyseo, Jyväskylä
  • 230 A-kirurgista sairaansijaa
J.IV Keljon kansakoulu, Jyväskylä
  • 90 B-kirurgista sairaansijaa
J.V Jyväskylän kunnalliskoti, Jyväskylä
J.VI Jyväskylän tyttökoulu, Jyväskylä
  • 120 sisätautisairaansijaa
J.VII Kasvatusopillinen korkeakoulu, Jyväskylä
  • 150 sisätautisairaansijaa
J.VIII Kaupunginhotelli, Jyväskylä
  • 150 A-kirurgista sairaansijaa
J. XVI Säynätsalon kansakoulu, Jyväskylä[30]
  • 80
K.I Keski-Suomen parantola

(Kinkomaan sairaala), Muurame

  • 550 A-kirurgista sairaansijaa[1] 
K.II Muuramen kansakoulu, Muurame
  • 120 A-kirurgista sairaansijaa[1]
Jämsän kirkonkylän kansakoulu, Jämsä
  • 120 kirurgista sairaansijaa (toimintavalmiina liikekannallepanon tapahtuessa, mutta ei käytössä)[31]
K.III Jämsän kansanopisto, Jämsä[1]
  • 150 kirurgista sairaansijaa (toimintavalmiina liikekannallepanon tapahtuessa, mutta ei käytössä)[31]
K.IV Muuramen kansakoulu, Muurame
S.I Keski-Suomen kotitalousopisto (Emäntäkoulu), Jyväskylä
  • 100 sisätautisairaansijaa[1]
S.II Palokan kansakoulu, Jyväskylä[1]
S.III Jyväskylän maalaiskunnan kunnalliskoti, Kolu, Jyväskylä
  • A-kirurginen sairaala 2.7.-10.10.1941
  • 100 sisätautisairaansijaa (saksalaisille sotilaille) 14.11.1941-6.3.1942
  • sisätautisairaala suomalaisille sotilaille 21.3.-21.7.1942[32]
L.I Pernasaaren kasvatuslaitos, Leppävesi, Laukaa[1]
  • 150 kulkutautisairaansijaa (toimintavalmiina liikekannallepanon tapahtuessa, mutta ei käytössä)[31]
T Keski-Suomen parantola

(Kinkomaan sairaala), Muurame

E Säynätsalon kunnalliskoti, Jyväskylä
XX Petäjävesi (4.7.1944-30.11.1944)
XXIII (15.10.1944 asti) [34]
XXIV (30.11.1944 asti) [35]

30. Sotasairaalassa hoidettiin myös saksalaisia sotilaita. Sairaalassa kuoli yhdeksän saksalaista sotilasta, jotka haudattiin Jyväskylän vanhalle hautausmaalle. Lisäksi yksi Seinäjoella 29. Sotasairaalassa kuollut sotilas haudattiin myös Jyväskylään. Saksalainen Volksbund Deutsche Kriegsgräberfürsorge (VDK) -järjestö siirsi vainajat myöhemmin Vantaan Honkanummella avatulle saksalaiselle hautausmalle vuosina 1959-1963. Järjestön tehtävänä on 1. ja 2. maailmansodassa kuolleiden saksalaisten ruumiiden kerääminen tietyille hautausmaille sekä hautojen hoitaminen omaisten vierailujen helpottamiseksi.[36]

30. sotasairaalan toiminnan päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. sotasairaalan toiminta päättyi 30. marraskuuta 1944. Silloin kaikki sairaalan kirjoissa olevat potilaat kotiutettiin ja siirrettiin 30. sotavammasairaalaan, jonne potilaat kirjattiin sisään 1. joulukuuta 1944. Toimintansa lopettaneet jaossairaalat toimittivat arkistonsa 30. sotasairaalan esikunnalle. Toimintaan jääneet jaossairalat toimittivat arkistonsa 30. sotavammasairaalalle.[37] Yhteislyseossa toimineen sotavammasairaalan toiminta päättyi maaliskuussa 1945, jonka jälkeen se siivottiin ja tilat siirtyivät takaisin opetuskäyttöön.[38]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Sotapolku.fi - 30.SotaS Jyväskylä, Sotilaita sotasairaalassa www.sotapolku.fi. Viitattu 6.5.2023.
  2. ↑ 30. Sotasairaalan hallinnollinen arkisto (talvisota) (1939-1940) | Kokoelma | Kansallisarkisto | Finna.fi www.finna.fi. Viitattu 6.5.2023.
  3. ↑ a b c Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 72-75. 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  4. ↑ Lukkarinen, Vilho: Suomen Lotat, s. 142. WSOY, 1981. ISBN 951-01-0301-2.
  5. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 79. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  6. ↑ a b c d e Salminen, Pauliina: Talvisodan legenda heräsi Jyväskylässä tasan 80 vuotta sitten – "Hän oli Jyväskylässä toimineen sotasairaalan tunnetuin potilas" Keskisuomalainen. 13.3.2020. Viitattu 6.5.2023.
  7. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 5-9. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  8. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 58. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  9. ↑ a b c Päämaja, Lääkintäosasto: Kirjeryhmä I. Helsinki: Sota-arkisto, 1940.
  10. ↑ Keskuskoulun historia Peda.net. Viitattu 18.4.2024.
  11. ↑ Enäkoski, Timo. Savolainen, Heimo: Ramin Kortit 137: Koulunmäen kansankynttilöitä ja haavoittuneita | ÄKS ÄKS | Äänekosken KaupunkiSanomat. Viitattu 19.4.2024.
  12. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 56-57. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  13. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 80. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  14. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 16. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928.
  15. ↑ a b c Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 36-38. 30. Sotas S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  16. ↑ a b c Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 70. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  17. ↑ a b Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 20. Jyväskylä: 30. Sotas S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  18. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 107. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  19. ↑ Suomen sotien 1939-1945 lääkintähuolto kuvina, s. 25. Hämeenlinna: Sotilaslääkinnän Tuki Oy.
  20. ↑ Wegelius, Carl: 30. SotaS:n toimintakertomus ajata 17.6.41-15.3.43, Liite V - Kirurgisten potilaiden hoito 30. SotaS. Viitattu 19.4.2024.
  21. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 58. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  22. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 47. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  23. ↑ a b c Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 69. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  24. ↑ Kauttu, Kyllikki: Lääkärinä sodassa, s. 150. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9096-5.
  25. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 44. Jyväskylä: 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  26. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 90-93. 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
  27. ↑ Lukkarinen, Vilho: Suomen Lotat, s. 262. WSOY, 1981. ISBN 951-01-0301-2.
  28. ↑ Jokinen, Esa: Kunniavieras Mannerheim seurasi, kun Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin 80 vuotta sitten Jyväskylässä – "Normaalioloissa olisimme järjestäneet isot juhlat" Keskisuomalainen. 18.8.2020. Viitattu 7.5.2023.
  29. ↑ a b 30. SotaS Taloustoimiston toimintakertomus kesäkuu 1941-15.3.1941 astia.narc.fi. Viitattu 10.5.2023.
  30. ↑ 30. SotaS / Jaossairaala XVI Toimintakertomus 1.7.-30.9.44 astia.narc.fi. 5.10.1944. Viitattu 11.5.2023.
  31. ↑ a b c 30. SotaS, Toimintakertomus 17.6.41-15.3.43, Liite Q - Hylätyt rakennukset sekä sopivat rakennukset lähiseudulla astia.narc.fi. 15.3.1943. Viitattu 14.5.2023.
  32. ↑ a b c 30.SotaS toimintakertomus ajalta 17.6.41-15.3.43 Liite K. S III/30. Sotas S. Jyväskylän maalaiskunnan kunnalliskoti, Kolu. astia.narc.fi. Viitattu 6.5.2023.
  33. ↑ 30. SotaS Jaostosairaala XX Toimintakertomus 4.7.1944-30.11.1944 astia.narc.fi. 28.11.1944. Viitattu 11.5.2023.
  34. ↑ XXIII/30 SotaS. Toimintakertomus (ajalta 10.7.-15.10.44.) 15.10.44. astia.narc.fi. Viitattu 19.4.2024.
  35. ↑ XXIV/30 SotaS. Toimintakertomus (ajalta 10.7.-30.11.44.) 30.11.44. astia.narc.fi. Viitattu 19.4.2024.
  36. ↑ Könönen, Janne: Tuhatpäinen yleisö todisti 1941 saksalaissotilaiden hautajaisia Jyväskylässä: 1950–60-luvulla haudat yllättäen hävisivät – onko sinulla tietoja vainajien siirroista? Keskisuomalainen. 19.10.2019. Viitattu 21.4.2024.
  37. ↑ 30. SotasS Esikunta: Sotasairaala lopettaa toimintansa pvm:llä 30.11.44 astia.narc.fi. 23.11.1944. Viitattu 11.5.2023.
  38. ↑ Karivalo, Toini: Veljet hoidettiin, s. 104. 30. Sota S Kilta, 1994. ISBN 952-90-5928-0.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=30._Sotasairaala,_Jyväskylä&oldid=22343598”