201. laivue (RAF)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
201. laivue
Toiminnassa 1918–1919
1929–1957
1958–2011
Valtio Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Puolustushaarat ilmavoimat

201. laivue (engl. No. 201 Squadron)) oli Britannian kuninkaallisten ilmavoimien lentolaivue toisessa maailmansodassa. Laivueen historia alkaa laivaston lentojoukkojen 1. laivueen perustamisesta 1914, kun laivaston ja maavoimien lentoyksiköt liitettiin yhteen muodostettaessa uusi puolustushaara Britannian kuninkaalliset ilmavoimat 1. huhtikuuta 1918. Laivue lakkautettiin 26. toukokuuta 2011 ja se on suunniteltu uudelleen perustettavaksi 2021, kun siitä muodostetaan toinen P-8A Poseidon -laivue.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue perustettiin muodostettaessa Britannian kuninkaalliset ilmavoimat 1. huhtikuuta 1918 yhdistämällä maavoimien ja ilmavoimien laivueet, jolloin Fienvillersiin sijoitettu laivaston lentojoukkojen 3. prikaatin 13. lennostoon kuuluneesta 1. laivueesta tuli 201. laivue. Laivue siirtyi 12. huhtikuuta lennoston mukana Noeux lès Auxiin ja edelleen 19. syyskuuta Baizieuxiin, 14. lokakuuta Beugnatreen, 27. lokakuuta La Targetteen ja 22. marraskuuta Bethencourtiin. Laivueesta muodostettiin 24. tammikuuta 1919 kaaderilaivue, jolloin sen lentokoneet luovutettiin 203. laivueelle. Laivue siirtyi 15. helmikuuta Lake Downiin liitettynä 2. rykmentin 33. lennostoon, mistä se siirrettiin 2. syyskuuta 7. rykmenttiin Eastleighiin. Laivue lakkautettiin 31. joulukuuta.[1]

Laivueen ensimmäiset Short Sunderland MkI -koneet saapuivat 13. maaliskuuta 1940 Invergordoniin ennen laivueen siirtoa Lough Erneen 18. syyskuuta 1941. Laivueeseen liitettiin Sunderland MkII koneita toukokuusta alkaen ja Sundnerland MkIII koneita tammikuusta 1942 alkaen. Laivueen tukikohtana oli Pembroken telakka 3. maaliskuuta-3. marraskuuta 1944, minkä jälkeen se palasi Lough Erneen. Laivueen kalusto vaihtui Sunderland MKV:een helmikuusta 1945 alkaen ja se palasi Pembrokeen 3. elokuuta 1945. Laivueen tukikohdaksi vaihtui Calshot 1. huhtikuuta 1946 ja paluu Pembrokeen 17. tammikuuta 1949, missä laivue lakkautettiin 28. helmikuuta 1957.[2]

Laivueen meriitteihin kuuluu muun muassa taistelulaiva Bismarckin havaitseminen 22. huhtikuuta 1941 Beisfjordista lähellä Narvikia. Alus kuitenkin katosi sumuun ja se löydettiin uudelleen vasta kuukautta myöhemmin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • International Air Power Review: Lake, John Variant briefing: Short Sunderland AIRtime Publishing Wallingford Oxforshire 2003 ISSN 1473-9917
  • Barnes C H: Shorts Aircraft since 1900. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1989. ISBN 0-87021-662-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sturtivant & Page 1992 s. 432
  2. Lake 2003 s. 180
  3. Barnes s. 354
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.