2-nitropropaani
| 2-nitropropaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(C)[N+](=O)[O-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C3H7NO2 |
| Moolimassa | 89,096 g/mol |
| Sulamispiste | -93 °C[2] |
| Kiehumispiste | 120,3 °C[2] |
| Tiheys | 0,988 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 17 g/l (20 °C)[3] |
2-nitropropaani (C3H7NO2) on nitroalkaaneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään liuottimena, orgaanisen kemian synteeseissä lähtöaineena ja rakettipolttoaineissa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2-nitropropaani on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee hieman veteen ja erittäin hyvin useisiin orgaanisiin liuottimiin. Yhdiste on myrkyllistä ja ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä. Aine voi räjähtää kuumennettaessa ja saattaa olla karsinogeenista.[2][4][5][6][3][7][3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2-nitropropaania valmistetaan nitraamalla propaania typpihapolla noin 410–420 °C:n lämpötilassa. Tässä reaktiossa muodostuu lisäksi nitrometaania, nitroetaania ja nitropropaania. 2-nitropropaanin osuus tässä seoksessa on noin 25 %. Eri yhdisteet erotetaan seoksesta tislaamalla.[8]
2-nitropropaania käytetään erityisesti teollisuusliuottimena. Yhdiste liuottaa muun muassa selluloosaa, painomusteita, kumeja sekä useita eri hartseja. Usein sitä käytetään liuotinseoksena alkoholien kanssa. Muita käyttökohteita ovat lääkkeiden, väriaineiden sekä maatalous- ja tekstiilikemikaalien valmistus. 2-nitropropaania käytetään myös polttoaineena raketeissa sekä bensiinin ja dieselin lisäaineena.[2][4][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 2-nitropropane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 15.7.2017.
- ↑ a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 104. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c 2-nitropropaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 15.7.2017.
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1138. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Sheldon B. Markofsky: Nitro Compounds, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 15.7.2017.
- ↑ a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 2201. William Andrew, 2017. ISBN 9780323389686. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.7.2017). (englanniksi)
- ↑ a b T.S.S. Dikshith: Safe Use of Chemicals, s. 64. CRC Press, 2008. ISBN 9781420080520. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.7.2017). (englanniksi)
- ↑ Lyle F. Albright: Nitration, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 15.7.2017