2,3-dinitrotolueeni
| 2,3-Dinitrotolueeni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-metyyli-2,3-dinitrobentseeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1=C(C(=CC=C1)[N+](=O)[O-])[N+](=O)[O-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C7H6N2O4 |
| Moolimassa | 182,138 g/mol |
| Sulamispiste | 63 °C[2] |
| Kiehumispiste | 250-300 °C (hajoaa)[3] |
| Tiheys | 1,263 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
2,3-dinitrotolueeni (C7H6N2O4) on nitrattu aromaattinen yhdiste. Sitä käytetään orgaanisessa synteesissä räjähteitä valmistettaessa. 2,3-Dinitrotolueenin kanssa isomeerisia yhdisteitä ovat 2,4-, 2,5-, 2,6-, 3,4- ja 3,5-dinitrotolueenit.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa 2,3-dinitrotolueeni on keltaista kiteistä ainetta.[3] Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin, petrolieetteriin ja kloroformiin.[4][5] Yhdiste ärsyttää ihoa ja hengitysteitä. Yhdisteelle altistumisesta voi seurata päänsärkyä, huonovointisuutta, kouristuksia sekä methemoglobiinin muodostumista.[3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2,3-Dinitrotolueenia muodostuu yhdessä muiden dinitrotolueeni-isomeerien kanssa nitrattaessa tolueenia tai m-nitrotolueenia.[6][7] Yhdistettä voidaan käyttää räjähdysaineiden valmistamiseen[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 2,3-Dinitrotoluene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 15.1.2016.
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 111. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c 2,3-dinitrotolueenin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 15.1.2016
- ↑ a b S. Gangolli: The Dictionary of Substances and Their Effects: E-J, s. 679. RSC Publishing, 1999. ISBN 978-0854048236. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.1.2016). (englanniksi)
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3–368. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.1.2016). (englanniksi)
- ↑ Markus Dugal: Nitrobenzene and Nitrotoluenes, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 15.1.2016
- ↑ Gerald Booth: Nitro Compounds, Aromatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 15.1.2016