155 mm AGS
| Advanced Gun System | |
|---|---|
_Advanced_Gun_System.jpg) |
|
| Aseen tyyppi | tykki |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 2010 - |
| Valtion käytössä | Yhdysvallat |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | BAE Systems Land & Armaments |
| Suunniteltu | 1996 |
| Valmistajat | BAE Systems Land & Armaments |
| Valmistusvuodet | 2010 - |
| Valmistusmäärä | 6 |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 104 t |
| Kaliiperi | 155 mm |
| Tulinopeus | 10 ls/min |
| Tehokas kantama | 83 merimailia |
| Ampumakulmat | +70/-5 |
155 mm AGS (engl. Advanced Gun System) on yhdysvaltalainen 155 millimetrin 62 pituuskaliiperin tykki, joka alun perin suunniteltiin osana DD-21-ohjelmaa ja siirrettiin myöhemmin osaksi DDG-1000-ohjelmaa. Tykin nimenä oli aluksi Vertical Gun for Advanced Ships eli VGAS. Yhdysvaltain laivasto päätti syyskuussa 1999 luopua pystysuorasta asennuksesta ja valmistaa perinteisemmän asennuksen torniin.[1]
Pystyasennuksena tykissä olisi ollut ainoana ammusvaihtoehtona ohjautuvat ammukset ja perinteisemmässä asennuksessa voidaan käyttää sekä perinteisiä että ohjautuvia ammuksia. Asennus muistuttaa 5"/62 Mk 45 Mod 4 -tykin asennusta. Ballistisen ammuksen valmistus on keskeytetty ja olemassa olevia Naton 155 millimetrin ammusten käyttöönottoa suunnitellaan.[1]
Aseeseen kuuluu täysin automaattinen ammustenhallinta, mikä vähentää miehistötarvetta ja lisää ammusmäärää. Ammukset käyttävät erillistä irtopanosta, jota käytetään sekä perinteisten että ohjautuvien ammusten kanssa. Ammusvalikoimaan kuuluvat ohjautuvat maamaali- ja merimaaliammukset sekä ballistiset ammukset, joissa on rataparametrien korjaamiseksi erityissytyttimet. Suunniteltu osumatarkkuus ohjautuville ammuksille on 20 × 50 metriä. Tykillä tuli kyetä ampua kaksitoista LRLAP-ammusta (engl. Long Range Land Attack Projectile) minuutissa, mikä vastaa yhden 155 millimetrin tykein varustetun kuusitykkisen patterin tulivoimaa ammuttaessa kaksi laukausta minuutissa. Tykin painoa laskettaessa BAE Systems laski tulinopeuden kymmeneen laukaukseen minuutissa.[1]
Lokakuussa 2001 tykin ensimmäinen prototyyppi läpäisi testit ampuen yksitoista testiammusta. Huhtikuussa 2003 Lockheed-Martin valittiin jatkamaan LRLAP-ammuksen kehitystyötä. Työhön sisältyi viidentoista ammuksen valmistus tykin testaamiseksi.[1]
Kesäkuussa 2005 United Defence sai laivastolta tilauksen tykin suunnittelun, valmistuksen ja testauksen jatkamisesta, mihin sisältyi täysin automaattinen tykki, ammustenhallinta ja LRLAP-ammukset uudella DD(X)-hävittäjällä. United Defencen ostanut BAE sai heinäkuussa 2005 tilauksen LRLAP-ammuksen jatkokehityksestä. Testeihin luovutettiin yli sata ammusta.[1]
Yhdysvaltain laivaston järjestelmäosasto julkaisi 21. syyskuuta 2005 lehdistötiedotteen järjestetyistä tulinopeustesteistä. Ilmoituksen mukaan tulinopeus kyettiin saavuttamaan ampumalla kahdeksan laukauksen sarjoja ja kahdeksan ammuksen paletti kyettiin lataamaan 45 sekunnissa. DD(X)-ohjelman ensimmäisen aluksen nimi ja ohjelman uudelleen nimeäminen julkistettiin 7. huhtikuuta 2006.[1]
Puolustusministeriö tiedotti 22. heinäkuuta 2008 laivaston tilaavan seitsemästä suunnitellusta esisarjan aluksesta ainoastaan kaksi. BAE esitti 2012 AGS:n kevyemmän version kehittämistä Arleigh Burke -luokan aluksiin.[1]
Laivasto ilmoitti marraskuussa 2016 hylkäävänsä LRLAP-ammuksen, koska ammuksen yksikköhinta kohosi yli miljoonaan dollariin. Ilmoitukseen mennessä laivasto oli vastaanottanut 90 ammusta erilaisiin testeihin. AGS:n käyttösuunnitelmat perustuivat LRLAP-ammusten käyttöön. Koska tykissä ei voitu käyttää perinteisiä ammuksia, se oli käyttökelvoton ennen korvaavien ampumatarvikkeiden löytämistä.[1]
Helmikuussa 2017 italialaisen Leonardon Vulcano-ammus oli testattavana.[1]