11. divisioona (jatkosota)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karjalan armeija (Hyökkäysvaiheen alussa)
VII armeijakunta
7. divisioona
19. divisioona
VI armeijakunta
1. divisioona
5. divisioona
11. divisioona
1. jääkäriprikaati
Ryhmä Oinonen
taistelevat osat
2. jääkäriprikaati
Ratsuväkiprikaati
Sissipataljoona 1
taistelua tukevat osat
Kevyt patteristo 11
Kevyt patteristo 12
Kevyt patteristo 13
Ratsastava patteri

11. divisioona ("Iskevä Kiila") oli Keski-Pohjanmaan sotilasläänin perustama jatkosodan divisioona. Kyseiseen sotilaslääniin kuuluivat Sisä-Suomen- ja Kokkolan suojeluskuntapiirit.[1]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[2]

11. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääosin onnistuikin, mutta joidenkin materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei saavutettu.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostojoukkojen aloitettua 9. kesäkuuta 1944 suurhyökkäyksen Valkeasaaressa Kannaksella tilanne kääntyi niin pahaksi, että Valkeasaaressa osa 10. divisioonan joukoista tuhoutui ja seuraavina päivinä ne vetäytyivät lähes pakokauhun vallassa. Yleistilanteen muuttuessa ja siirryttäessä viivytykseen Kannaksella ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim määräsi 16:ntena kesäkuuta 11. divisioonan siirrettäväksi välittömästi Syväriltä Kannaksen puolustuksen vahvistukseksi. Viisi päivää myöhemmin Valo Nihtilälle soitettiin ja tiedusteltiin, miksi neljä junaa seisoo tyhjänä Aunuksessa, vaikka kalustosta on huutava pula. Nihtilän tiedusteltua asiaa Paavo Talvelalta, silloin Aunuksen Ryhmän komentajalta, selvisi 11. divisioonan odottavan neuvostojoukkojen hyökkäystä Syvärin ylitse, minkä jälkeen olisi tarkoitus ryhtyä vastahyökkäykseen. Nihtilä käski divisioonan siirtyä välittömästi Kannakselle. Myös Mannerheim itse varmisti asian suoraan Paavo Talvelalta saman päivän iltana. Vasta 27. kesäkuuta Heiskasen komentama 11. divisioona oli valmis ottamaan rintamavastuun Kannaksella.

Lapin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Heiskasen komentaman 11. divisioonan saavuttua Ouluun se alistettiin III armeijakunnalle. Osia divisioonasta oli laivattu Tornioon 4. lokakuuta. Aaro Pajari määräsi perustettavaksi taisteluosasto Heiskasen. Tornion taistelujen jälkeen divisioona eteni Tornionjoen vartta pohjoiseen kohti Muoniota. Sen vallattuaan osia divisioonasta eteni vielä pohjoisemmaksi Käsivarteen Lätäsenolle. 17. marraskuuta Kaarlo Heiskanen luovutti rintamavastuun Albert Puroman komentamalle Ryhmä Puromalle. 11. divisioonan taistelut olivat ohitse.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia 1, s. 62, 101.
  2. Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia 1, s. 101.
  3. Palokangas, Marko (toim.): ”Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat”, Jatkosodan tiellä, s. 241–259. Laatinut Mikko Kohvakka. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkinen, Taavetti: Rintaman poliisi: Valvontaupseerin päiväkirja 1941–1944. Toimittanut Jarmo Nieminen. Helsinki: Ajatus kirjat, 2010. ISBN 978-951-20-7999-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.