1-diatsidokarbamoyyli-5-atsidotetratsoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1-diatsidokarbamoyyli-5-atsidotetratsoli
C2N14.png
Tunnisteet
Muut nimet 5-atsido-1-diatsidokarbamoyylitetratsoli
SMILES N(=[N+]=[N-])C1=NN=NN1N=C(N=[N+]=[N-])N=[N+]=[N-]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2N14
Moolimassa 220,120 g/mol
Sulamispiste 78 °C (351 K)
Kiehumispiste hajoaa 124 °C:ssa (397 K)
Tiheys 1,723 g/cm3[1]

1-diatsidokarbamoyyli-5-atsidotetratsoli (C2N14) on epäorgaaninen heterosyklinen yhdiste. Se räjähtää erittäin herkästi ja voimakkaasti, usein ilman merkittävää ulkoista ärsykettä. Tämän seurauksena sen kaikenlainen tutkiminen ja analysointi on lähestulkoon mahdotonta.[2]

Syntetisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin professori Thomas M. Klapötken johtama ryhmä valmisti 1-diatsidokarbamoyyli-5-atsidotetratsolia diatsonoimalla triaminoguanidiniumkloridia natriumnitriitillä ultrapuhtaassa vedessä.[1]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämmössä 1-diatsidokarbamoyyli-5-atsidotetratsoli on kiinteä aine, joka muodostaa värittömiä kiteitä. Se sulaa 78 °C:ssa ja hajoaa 124 °C:ssa. Se liukenee dietyylieetteriin. Sen muodostumislämpö on 1 495 kJ/mol.[3]

1-diatsidokarbamoyyli-5-atsidotetratsoli räjähtää erittäin herkästi ja voimakkaasti. Laboratoriokokeissa pieninkin isku, kitka tai sähköstaattinen ärsyke sai sen räjähtämään, samoin yritykset koskettaa tai liikuttaa sitä. Sen räjähdysherkkyys oli erittäin herkästi räjähtäviä yhdisteitä tutkivan laboratorion mittaustarkkuuden ulkopuolella, mutta kokeidensa perusteella tutkijaryhmä arvioi sen räjäyttämiseen riittävän alle 0,25 joulen iskuenergian tai huomattavasti alle viiden Newtonin kitkavoiman. Kun aineen infrapunaspektriä yritettiin kartoittaa Raman-spektroskopialla, se räjähti lasersäteen osuessa siihen.[3][2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äärimmäisen räjähdysherkkyytensä vuoksi 1-diatsidokarbamoyyli-5-atsidotetratsolilla ei ole käytännön sovelluksia, eikä sellaisia ole realistisesti odotettavissa. Sitä on syntetisoitu vain pieniä määriä tutkimustarkoituksiin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Klapötke, Thomas M.; Martin, Franz A. & Stierstorfer, Jörg: C2N14 – A new energetic and highly sensitive binary CN azidotetrazole (PDF) (s. 80–87) LMU. Viitattu 28.1.2020. (englanniksi)
  2. a b c Lowe, Derek: Things I Won’t Work With: Azidoazide Azides, More Or Less In The Pipeline. 9.1.2013. Science Translational Medicine. Viitattu 28.1.2020. (englanniksi)
  3. a b Klapötke, Thomas M.; Martin, Franz A. & Stierstorfer, Jörg: Novel azidotetrazoles – Structurally interesting and extremely sensitive (PDF) (s. 88–112) LMU. Viitattu 28.1.2020. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.