Žvelgaitis
| Žvelgaitis | |
|---|---|
| Ruhtinas | |
| Edeltäjä | ei tiedossa |
| Seuraaja | ei tiedossa |
| Henkilötiedot | |
| Kuollut | 1205 |
Žvelgaitis eli Suelgate oli ensimmäinen kirjallisissa lähteissä mainittu liettualainen ruhtinas. Hän johti liettualaisia semgalleja ja Kalparitaristoa vastaan, joita vastaan käydyssä taistelussa hän sai surmansa vuonna 1205. Tärkeimpiä Žvelgaitisista kertoavia aikalaislähteitä on Henrikin Liivinmaan kronikka, jossa hän esiintyy nimellä Suelgate.
Žvelgaitis Henrikin kronikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ” | Huomasitteko kuinka meille simaa tarjonneiden saksalaisten kädet tärisivät? Huhu meidän saapumisestamme on varmaan kirinyt heidän korviinsa, eivätkä he ole pelon järkyttäminä tähän mennessäkään lakanneet vapisemasta. | ” |
– Žvelgaitis toverilleen Riiassa Henrikin kronikan mukaan[1]. | ||
Henrikin kronikan mukaan vuonna 1205 Žvelgaitis johti 2 000 ratsumiestä sotaretkelle nykyiseen Viroon. Saksalaiset ristiretkeläiset ja liettualaiset olivat käyneet sotaa jo ristiretkien alusta lähtien, vaikkakin Riian piispanistuimen ja liettualaisten välille oli solmittu rauhansopimus jo samana vuonna. Žvelgaitisin joukot kulkivat Väinäjokea kohti Riikaa ja heidän ohittaessaan kaupunkia Žvelgaitis vieraili kaupungissa muutaman muun liettualaisen kanssa. Kaupungissa eräs Martin-niminen henkilö tarjosi liettualaisille juotavaa, minkä kronikan mukaan liettualaiset tulkitsivat pelon merkiksi.[1] Liettualaiset jatkoivat kuitenkin retkeään kohti Viroa. Tällä välin semgallien johtaja Vesthard, ehdotti saksalaisille sotaretkeltä palaavien liettualaisten tuhoamista yhteisvoimin. Saksalaiset suostuivatkin tähän ja semgallien ja saksalaisten joukot yrittivät yllättää retkeltään palaavat liettualaiset. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan liettualaiset järjestäytyivät puolustusmuodostelmiin. Semgallit olisivat halunneet peräytyä, mutta saksalaiset päättivät hyökätä. Seuranneessa Rodenpoisen taistelussa Henrikin kronikan mukaan kuoli 1 200 liettualaista. Eräs kalparitari nimeltä Teoderik Schilling tappoi samaten kronikan mukaan Žvelgaitisin keihäällä hänen istuessaan reessä. Tämän jälkeen semgallit leikkasivat irti tämän pään ja kuljettivat sen Semgalliaan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aulis Kallio: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6.