Živojin Mišić

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Živojin Mišić
Živojin Mišić
Živojin Mišić
Henkilötiedot
Syntynyt 20. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1855
Struganik
Kuollut 20. tammikuuta 1921 (65 vuotta)
Belgrad[1]
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat Serbian–Turkin sota
Serbian–Bulgarian sota
Balkanin sodat
Ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo kenttämarsalkka

Živojin Mišić (20. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 185520. tammikuuta 1921)[2] oli serbialainen sotapäällikkö, joka toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mišić syntyi Struganikissa lähellä Valjevoa maanviljelijäperheeseen. Opiskellessaan kadettikoulussa Mišić osallistui Serbian–Turkin sotaan 1877 ja valmistuttaan komensi pataljoonaa Serbian–Bulgarian sodassa 1885–1886.[1] Vuosina 1898–1904 hän toimi strategian opettajana Serbian sotilasakatemiassa ja hänet ylennettiin 1901 everstiksi sekä 1912 kenraaliksi. Hän kuului Bosnian kriisin aikana 1908–1909 kenraali Radomir Putnikin esikuntaan ja oli myös Balkanin sotien aikana 1912–1913 pääesikunnan päällikkönä toimineen Putnikin lähin mies. Heinäkuun kriisin aikana 1914 Mišić toimi Putnikin sijaisena, sillä tämä oli hoitamassa sairauttaan unkarilaisessa kylpylässä.[3][2]

Maailmansodan puhjettua ja Itävalta-Unkarin hyökättyä Serbiaan Mišić nimitettiin marraskuussa 1914 Serbian ensimmäisen armeijan komentajaksi. Hän voitti itävaltalaiset 3. joulukuuta Rudnikin luona osana Kolubaran taistelua, joka pakotti Itävalta-Unkarin armeijan perääntymään Serbiasta. Palkintona hänet ylennettiin voivodiksi eli marsalkaksi. Kun Itävalta-Unkarin, Saksan ja Bulgarian yhteishyökkäys mursi Serbian vastarinnan syksyllä 1915, Mišić kannatti edelleen vastarinnan jatkamista, mutta Serbian hallitus ja kuningas Pietari I eivät tukeneet ajatusta. Serbian armeija perääntyi sen sijaan talven aikana vuorten yli Albanian puolelle. Putnikin heikon terveyden vuoksi Mišić joutui ottamaan itselleen armeijan esikuntapäällikön tehtävät kesken perääntymisen.[3][2]

Perääntymisen jälkeen Mišić jätti välillä komentajan tehtävät ja vetäytyi Ranskaan. Hänet kutsuttiin syyskuussa 1916 uudelleen ensimmäisen armeijan komentajaksi. Armeija oli sijoitettu aluksi Monastiriin ja sittemmin Kreikan Salonikiin. Kesäkuussa 1918 Mišićistä tuli Serbian pääesikunnan päällikkö ja käytännössä ylipäällikkö. Hän johti Serbian joukkoja ranskalaisen kenraali Louis Franchet d’Espèreyn alaisuudessa niin sanotussa Vardarin offensiivissa, joka pakotti Bulgarian irtautumaan sodasta syksyllä 1918.[3][2] Mišić toimi uuden Jugoslavian valtion pääesikunnan päällikkönä kuolemaansa asti.

Mišićin muistelmat Moje uspomnene julkaistiin vuonna 1978.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 675. M. E. Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
  2. a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 559–560 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.1.2014.
  3. a b c Zivojin Misic (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 11.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]