Štetl
Štetl (jidd. שטעטל) oli maalaiskaupunki[1] Itä- ja Keski-Euroopassa, jonka väestöstä enemmistö tai suuri osa oli jiddišiä puhuvia aškenasijuutalaisia.[2][3] Štetl oli Itä-Euroopan juutalaisten yleisin asumisyhteisö 1500-luvulta toiseen maailmasotaan asti.[3][4]
Štetlin yleistyminen liittyy Puolan vallan eläneiden juutalaisten asutusalueen huomattavaan laajenemiseen 1500-luvulla.[5] Aatelisto sijoitti juutalaisia uusiin markkinakeskittymiin, koska näillä oli tarvittavaa ammattitaitoa, eikä juutalaisista voinut tulla poliittisia kilpailijoita.[2] Štetl alkoi vähitellen tarkoittaa näiden alkujaan Puolan aateliston omistamien markkinakaupunkien lisäksi käytännössä mitä tahansa suuren juutalaisväestön asuttamia kaupunkeja itäisessä Euroopassa. Etenkin syrjäisemmät štetlit olivat tyypillisiä markkinakaupunkeja, kun taas tiiviimmin suuriin asutuskeskittymiin yhteyksissä olevat štetlit olivat vähemmän riippuvaisia markkinapaikoistaan. Neuvostoliitossa perinteinen markkinakaupunkimalli syrjäytyi uuden talouspolitiikan myötä 1920-luvun loppuun mennessä.[2] Suurin osa štetl-yhteisöjen asukkaista kuoli holokaustissa.[5]
Štetlin juutalainen väestö, ja etenkin sen paremmin toimeentuleva osa, keskittyi keskustan markkinapaikan ympäristöön. Štetlin yleensä maataloutta harjoittanut ei-juutalainen asukaskunta asui tyypillisesti kylän laitamilla lähellä viljelysmaitaan. Juutalainen ja ei-juutalainen väestö erottui selkeästi toisistaan, mutta he olivat myös tekemisissä keskenään. He esimerkiksi puhuivat eri kieliä, joskaan ei ollut tavatonta, että he osasivat jonkin verran toistensa kieliä. Heillä oli toisistaan negatiivisia stereotypioita, mutta he muodostivat myös naapuruussuhteita. Štetlin juutalaisten ja ei-juutalaisten asukkaiden välinen suhde oli monimutkainen.[2]
Štetlin juutalaiset harjoittivat monipuolisesti erilaisia ammatteja. Rakennuksista suurin osa oli puisia. Juutalaisten määrittelemä štetl erosi esimerkiksi kylästä, josta he käyttivät nimitystä dorf: shtetlissa oli vähimmäisedellytykset juutalaisyhteisön elämäntapaan, eli muun muassa ainakin yksi synagoga, hautausmaa ja kouluja. Štetlin juutalaisilla oli eläväinen kansanperinne, mikä heijastuu jiddišin kielessä.[2]
Štetlilla onkin ollut symbolinen merkitys aidon juutalaisen kansanperinteen keskittymänä. Maine muodostui 1800-luvulla, kun Länsi-Euroopassa alkunsa saanut juutalaisten uudistusmielinen valistusliike haskala saavutti Itä-Euroopan juutalaiset: štetl edusti sen rinnalla perinteistä juutalaista elämäntapaa.[5] Štetl on innoittanut juutalaisia taiteilijoita, ja se esimerkiksi oli varhaisessa jiddišinkielisessä kirjallisuudessa käsitelty aihe. Muun muassa Šolom Aleichemin tekstien katsotaan taitavasti kuvanneen štetlien elämänmenoa.[3] Holokaustin jälkeen štetl on liitetty myös sen uhrien muistoon.[5]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Puolanjuutalainen perhe kuvattuna vuonna 1909. -
Puolalainen shtetl vuonna 1926. -
Klezmer-muusikoita häissä Ukrainassa 1920-luvulla. -
Solomon Yudovinin teos vuodelta 1926.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia, s. 74. Gaudeamus, 1987.
- ↑ a b c d e Kassow, Samuel: Shtetl The YIVO Encyclopedia of Jews in Eastern Europe. 2010. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ a b c Pearl, Chaim (toim.): Encyclopedia of Jewish Life & Thought, s. 441. Carta, 1996.
- ↑ The Shtetl Routes AEPJ. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Shandler, Jeffrey: Shtetl. Teoksessa Patai, Raphael & Bar-Itzhak, Haya (toim.): Encyclopedia of Jewish Folklore and Traditions. M.E. Sharpe, 2013.