Škoda 100

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Škoda 100/110)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Škoda 100L.

Škoda 100/110 (tai Š100/Š110) oli tšekkoslovakialaisen AZNP:n valmistama auto, joka korvasi syksyllä 1969 sitä edeltäneen 1000MB-mallin. Uusi malli ei teknisesti eronnut kovin paljon edeltäjästään, muutokset olivat enimmäkseen kosmeettisia, vaikkakin pieniä parannuksia oli tehty. Mallin alkutaipaleella siihen tuli eteen vakiovarusteeksi Dunlopin lisenssillä tehdyt kaksimäntäiset levyjarrut. Paremmin varustelluissa malleissa oli vaihtovirtalaturilla varustettu sähköjärjestelmä.

Vuonna 1971 esiteltiin urheilullisen linjakas 2+2-paikkainen Š110R Coupé -malli. Sen pohjalevy, moottori ja voimansiirto vastasivat sedan-malleja, mutta korin ulkomuoto oli etupään peltiosia lukuun ottamatta täysin erilainen. Coupé-mallit koottiin erillisessä tehtaassa Kvasinyssa.

Kaksi ensimmäistä Š110R-kappaletta lähetettiin automiehenä tunnetulle Neuvostoliiton johtajalle Leonid Brežneville, mutta ne eivät hänelle kelvanneet vaan autot toimitettiin takaisin Kvasinyyn.[1] Vaikka coupé oli selvästi kalliimpi kuin henkilömalli, siitä tuli suosittu useissa Länsi-Euroopan maissa. Suomeen päätyi tiettävästi alle 300 autoa.

Mallisarjan korvasi vuonna 1976 esitelty Škoda 105/120 A-sarja. Coupén valmistus jatkui kuitenkin aina vuoteen 1980 asti.

Muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

100/110-sarjasta oli varustelultaan erilaisia muunnelmia. Moottorit olivat 1- ja 1,1-litraisia, joista jälkimmäistä oli kahta eri teholuokkaa. Tehdastekoisia muunnelmia oli viisi, ja sen lisäksi eri maahantuojat tekivät omia, paikallisille markkinoille varusteltuja versioitaan. Näistä mainittakoon esimerkkinä Suomessa lyhyen aikaa myynnissä ollut 110LS Sport, ja Britanniassa myyty Checkmate.

Teknisesti mallit erosivat toisistaan seuraavasti:

TEKNISIÄ TIETOJA[2] 100, 100L 110L 110LS, 110R COUPÉ
Moottorin iskutilavuus, cm³ 988 1107 1107
Sylinterin halkaisija / iskunpituus, mm 68 / 68 72 / 68 72 / 68
Suurin teho, hv / rpm, DIN (SAE) 42/4650 (48/4750) 48/4900 (53/5000) 52/4650 (62/5500)
Suurin vääntömomentti, kpm 7,5 / 3000 8,6 / 3200 8,8 / 3500
Puristussuhde 8,3:1 8,8:1 9,5:1
Massa; netto (brutto), kg 800 (1200) 800 (1200) 810 (1210)
Huippunopeus, km/h 125 135 145
Kiihtyvyys 0-100 km/h, s 24 20 18,5
Polttoaineenkulutus, l/100 km 7,0 7,7 8,5

Varusteluissa näkyvimpänä erona olivat etuvalot. Malleissa 100, 100L ja 110L oli kaksi etuvaloa, kun taas 110LS:ssä ja 110R Coupéssa neljä. Tästä poikkeuksena Suomessa myydyt 110L-mallit oli varustettu neljällä etuvalolla. 110R-mallia oli saatavana vaihtoehtoisesti joko kangas- tai keinonahkaverhoilulla.

Eri variaatioiden valmistusmäärät näkyvät alla.

Škoda 110R Coupé.
VERSIO TYYPPI VALMISTUSVUODET VALMISTUSMÄÄRÄ
Škoda 100 722 1969–1977 602 020
Škoda 100 L 722 1969–1977 217 767
Škoda 110 L 717 1969–1977 219 864
Škoda 110 LS 719 1971–1977 40 057
Škoda 110 R 718 1970–1980 56 902
Škoda 120 S 728 1971–1974 100
Škoda 130 RS 735 1977–1982 100 (62 + 38)

Näistä kaksi jälkimmäistä oli yksinomaan moottoriurheilukäyttöön tehtyjä. Suomessa myynnissä olleet sarjatuotantomallit olivat 100, 110L ja 110R. 110LS-mallia myytiin vain lyhyen aikaa 1970-luvun alussa, eikä niitä ole Suomessa säilynyt ajokuntoisena tiettävästi yhtään kappaletta.

Škoda 100/110 ralleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Škoda 120S Rallye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallisarjan ensimmäinen ralliversio oli sedan-mallin koriin rakennettu, 1971 luokiteltu ja vuoteen 1974 valmistuksessa ollut[3] Škoda 120S Rallye, joka tehtaan kilpailuversiona antoi tehoa lähes 100 kW (136 hv). Erona tuotantomalliin, moottori oli varustettu niin sanotulla 8-reikäisellä sylinterinkannella ja valurautaisilla runkolaakerin kansilla. Joissakin tehtaan tiedoissa mainittiin auton huippunopeudeksi yli 200 km/h.[4] Tätä mallia ei valmistettu kuin 100 kpl, joista 60 kpl jäi silloisen Tšekkoslovakian sisäasiain ministeriön turvallisuuspalvelun käyttöön ja 40 kpl lähti kilpa-autoiksi ympäri maailmaa, pääosa luonnollisesti jäi valmistajamaahan.[5] Suomeen ajautui autoja epävirallisten tietojen mukaan 2–3 kpl. Yksi niistä alkuperäisistä tehdasautoista (ABC-120) on nykyisin Forssan seudulla. Tehdas valmisti 120 S Rallyyn luokiteltuja erikoisosia, joilla eri maahantuojat ja yksityiset kilpailijat rakensivat vastaavia autoja. Suomessa on yksi vastaavista osista tehty auto, jolla kilpaillaan rallin Historic-luokissa Matti J. Tarvaisen kuljettamana.

Škoda 130RS.
Škoda 200RS.

Škoda 130RS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen ralliversio, 130RS, tehtiin 110R Coupén koriin. Moottorin iskutilavuus oli kasvatettu 1,3 litraan. Tehdas valmisti niitä vain 38 kpl. Teho 103 kW, 1289 cm³ moottorista joka oli periaatteessa samanlainen kuin samoihin aikoihin luokitellussa (FIA Homologation N:ro 1674) 120S Rallyessa. valmistusmäärissä esiintyy ristiriitaisuuksia. Luokitteluun vaadittiin 100 kpl:een sarja ja 130 RS valmistettiin todennäköisesti tämä määrä, mutta vain 38 oli ilmeisesti tehtaan käytössä olleita kilpa-autoja. Loput ilmeisesti myytiin halukkaille. Autot valmistettiin vuosina 1977-78.[3]

Škoda 180RS ja 200RS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehokkaimmat tehdastekoiset moottoriurheilukäyttöön tarkoitetut versiot olivat 110R Coupén pohjalle rakennetut keskimoottoriset 180RS ja 200RS. 180RS oli varustettu kahdella kaksikurkkuisella Weber 45 DCOE 2 -kaasuttimella ja sen suurin teho oli 113,3 kW (154 hv) /6250 rpm ja huippunopeus 210 km/h.[6] Vaihteisto oli Porschesta, sillä alkuvaiheen testeissä käytetty Tatran vaihteisto osoittautui heikoksi. 180RS:ää tehtiin kolmen prototyypin sarja, 200RS:ää vain kaksi kappaletta. [7]

Tunnettuja kuljettajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Škoda 100/110 eri muunnelmineen oli varsin suosittu Suomessa 1970-luvun puolivälissä. Tähän vaikutti erityisesti auton edullinen hinta ja hyvät maksuehdot, mutta myös aikalaisiinsa nähden alhainen polttoaineenkulutus, hyvä varustelu ja tilavat sisätilat. Takamoottorisuutensa vuoksi malli eteni erinomaisesti lumisilla teillä ja oli kevyt ja ketterä käsitellä. Neljällä etuvalolla varustetun mallin valoteho oli hyvä. Auton tekniikka oli selväpiirteistä ja helposti huollettavissa perustyökaluin ja -taidoin.

Auton haittapuolena oli materiaalien heikko laatu, tehoton lämmityslaite ja pieni tavaratila. Muoviset katkaisijat ja vivut murtuivat helposti erityisesti pakkasella. Kymmenen asteen pakkasella tuulilasi ei tahtonut enää pysyä auki. Edessä olleesta tavaratilasta varapyörä vei melkoisen osan. Takapenkkien takana oli tosin pieni käsimatkatavaratila, ja takapenkkien selkänojat sai käännettyä alas matkustamon kustannuksella. Kori oli altis ruostumaa erityisesti takalokasuojien alueelta. Maantienopeuksilla matkustamon melutaso erityisesti takapenkillä oli korkea jo 1970-luvun mittapuun mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Mobilisti: Leonid, automies, 2/2009, s. 20
  2. ↑ J. H. Haynes - I. M. Coomber: Škoda 1000 & 1100 Owners Workshop Manual, s. 10 - 11. Korjauskäsikirja nro 303. Somerset, Yhdistynyt kuningaskunta: Haynes Publishing Group, 1977, 1982, 1986. ISBN 0 85696 303 8.
  3. ↑ a b EnginesAndGearboxes.co.uk: Other Škoda's car timeline, (Non Volkswagen Group) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ L&K Skoda, part II, The Flight of the Winget Arrow, sivu 320. Tekijät Petr Kozisek & Jan Kralik)
  5. ↑ L&K Skoda, part II, The Flight of the Winget Arrow. Tekijät Petr Kozisek & Jan Kralik)
  6. ↑ www.skodateam.cz: Škoda 180RS
  7. ↑ Legendy českého Rallye: Škoda 180‚200RS (tšekiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Škodan automallit
Nykyiset henkilöautomallit
Entiset mallit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Škoda_100&oldid=21752609”