Šamši-Adad I

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Šamši-Adad I oli Assyrian kuningas, joka hallitsi noin 1808-1776 eaa.[1] Hänen valtakuntaansa kuuluivat alueet aina Assyrian sydänalueilta Syyriaan saakka. Valtakunta romahti vuonna 1776 eaa., kun Šamši-Adad I kuoli taistelussa naapurivaltakuntia vastaan.

Shamshi-Adadin valtakunta

Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urin III dynastian kukistumisen jälkeen vallinnut ns. Isin-Larsa aikakausi oli pienten valtakuntien aikaa. Tällä aikakaudelle oli ominaista pienet kaupunkivaltiot, jotka pyrkivät kasvattamaan valtaansa alueella. Tilanne muuttui nopeasti 1800-luvun lopulle tultaessa, kun monta kyvykästä hallitsijaa nousi eri kaupunkivaltioiden johtoon Mesopotamiassa.[2]

Yksi näistä oli Šamši-Adad I, joka nousi valtaan Assurin kaupungissa vuonna 1808 eaa. Šamši-Adad I oli alun perin vain pienen liikkuvan paimentolaisheimon johtaja, jonka onnistui yllättäen vallata Assurin kaupunki. Kaupungista hän teki pääkaupunkinsa. Valtaus perusteltiin sillä, että Enlil-jumala, joka nimittää kuninkaat, oli ilmoittanut Šamši-Adad I:n olevan Assurin laillisen kuninkaan. Enlil-jumalalle rakennettiin tämän merkiksi suuri temppeli kaupunkiin. Teolla osoitettiin myös riippumattomuus Babyloniasta. [3]

Hallitustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian valtaannousunsa jälkeen, Šamši-Adad I joutui törmäyskurssille Marin kaupungin kuninkaan Yahdun-Limin kanssa. Šamši-Adad I valloitti Marin vuonna 1796 eaa. Kaupungin valtausta helpotti huomattavasti se, että kaupungin kuningas Yahdun-Lim oli salamurhattu hieman tätä aiemmin. Šamši-Adad I valloitti itselleen alueen, joka ulottui Assurista aina Tuttulin (nyk. Syyrian keskiosassa) saakka. Valtakuntaa kutsutaan aika ajoin englanninkielisessä kirjallisuudessa nimellä – Kingdom of Upper Mesopotamia.[4]

Hallitsijana Šamši-Adad I osoitti olevansa hyvin suvaitsevainen ja hän pyrki kunnioittamaan valloittamiensa alueidensa tapoja. Hän restauroi muun muassa Niniven kaupungin temppeleitä ja osaan valloittamistaan alueista hän jätti paikalliset johtajat hallitsijoiksi.[4] Paikalliset hallintotavat jatkuivat myös näillä alueilla. Assyrialainen kuningaslista kuvaa Šamši-Adadin valtaannousua:

»Šamši-Adad, Ila-kabkabin poika, meni Babyloniin Naram-Sinin hallituskautena.


Ibni-Adadin ollessa limmu-virkailija, Šamši-Adad lähti Babylonista ja valtasi Ekallatumin valtaistuimen,
ja hallitsi kolme vuotta Ekallatumissa. Atar-Ištarin ollessa limmu-virkailijana, Šamši-Adad lähti Ekallatumista.
Hän syöksi Erišumin, Naram-Sinin pojan, pois valtaistuimelta ja otti itselleen vallan.


Hän hallitsi 33 vuotta.»
(Vapaa suomennos[5])

Suurimpia uudistuksia paikallisissa hallintotavoissa oli uuden kalenterijärjestelmän käyttöönotto. Etelämpänä, Babylonian valtakunnan alueella, oli tapana antaa vuosille nimi aina sen vuoden suuren tapahtuman mukaan. Assyriaan kehittyi kuitenkin niin sanottu eponyymi kalenterijärjestelmä, mikä tarkoitti sitä, että vuodet nimettiin yksityisen viranhaltian mukaan. Akkadinkielinen termi tälle viranhaltialle oli limmu.[6]

Šubat-Enlil, eli nykyinen Tell Leilan

Šamši-Adad I oli mitä todennäköisimmin luku- ja kirjoitustaidoton. Hän saneli kirjeet kirjureilleen jotka lukivat kuninkaalle saapuneet kirjeet ääneen. Tämä on päätelty säilyneistä kirjoituksista, joiden mukaan hallitsija "kuuli" kirjeet. Hänen kirjeitään ei laadittu ajan hienojen asiakirjakaavojen mukaan, van ne kirjoitettu vapaasti, mikä antaa aavistuksen hallitsijan persoonallisuudesta. Kirjeet on usein päivätty käyttäen ajanmukaista kalenteria. [7]

Hallitsijana Šamši-Adad I puuttui myös moniin pikkuasioihin. Hän sai monia avunpyyntöjä valtakuntansa köyhiltä ja yritti auttaa heitä parhaansa mukaan. Jos hyväosainen pyysi häneltä apua, sitä ei annettu. Uskollisille palvelijoilleen hän maksoi avokätisesti. Hallitsija ehti kiinnittää huomionsa myös maanviljelyyn. Kun kävi selville, että nyt oli kehitetty uusi ja parempi kyntöaura, niin kuningas tilasi niitä suuren määrän ja pyrki jakamaan niitä tasaisesti ympäri valtakuntaa. Lisäksi valtakuntaan houkuteltiin eteviä käsityöläisiä. [8]

Hallituskauden loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šamši-Adad I hallitsi valtakuntaansa Šubat-Enlil (Enlilin asumus) nimisestä kaupungista käsin. Hänellä oli kaksi poikaa. Poikien koulutukseen ja kasvattamiseen hallitsijoiksi kiinnitettiin paljon huomiota. Vanhemman poikansa, Išme-Daganin, hän oli asettanut Ekallatumin valtaistuimelle ja nuoremman poikansa, Yasmah-Addun, Marin valtaistuimelle. Šamši-Adad I oli enemmän mieltynyt vanhemman lapsensa Išme-Daganin toimiin, sillä hän oli jo saavuttanut mainetta armeijan johtajana. [9] [10] Šamši-Adad sanookin kirjeessä Yasmah-Addulle:

»Miten pitkään meidän tulee ohjata sinua jokaisessa asiassa? Oletko sinä lapsi vai aikuinen?


Eikö sinulla ole partaa poskissasi? Milloin aiot ottaa vastuun sinun kuningashuoneesi asioista?
Etkö näe, että veljesi johtaa jo suuria armeijoita?


Joten, myös sinun, tulee ottaa johdettavaksesi sinun palatsisi ja sinun talosi asiat!»
(Vapaa suomennos[10])

Šamši-Adadin I valtakunta kukistui kuitenkin nopeasti, kun hänen naapurinsa Yamkhad ja Ešnunna hyökkäsivät hänen valtakuntaansa vastaan. Šamši-Adad I kuoli taistelussa vuonna 1776 eaa. Hänen poikansa eivät pystyneet pitämään valtakuntaa kasassa ja se jakaantui pieniin itsenäisiin kuningaskuntiin. Išme-Dagan hallitsi valtakunnan jäännöksiä neljäkymmentä vuotta maksaen välillä veroa Babylonialle. [11] [12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marc Van De Mieroop: A History of Ancient Near East. Wiley-Blackwell, 2004. ISBN 0631225528. (englanniksi)
  • Michael Roaf: A Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East. Facts on File, 1990. ISBN 0816022186. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marc Van de Mieroop 2004, A History of Ancient Near East, s. 294.
  2. Marc Van de Mieroop 2004, A History of Ancient Near East, s. 100–101.
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 1, 1980, s. 402
  4. a b Marc Van de Mieroop 2004, A History of Ancient Near East, s. 101.
  5. Michael Roaf 1990, Cultural atlas of Mesopotamia and the Near East, s. 114.
  6. Marc Van de Mieroop 2004, A History of Ancient Near East, s. 101–102.
  7. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 1, 1980, s. 403
  8. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 1, 1980, s. 404–405
  9. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 1, 1980, s. 405
  10. a b Marc Van de Mieroop 2004, A History of Ancient Near East, s. 103.
  11. Marc Van de Mieroop 2004, A History of Ancient Near East, s. 103–104.
  12. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 1, 1980, s. 405