Śakuntalā
Śakuntalā (Devanagari: अभिज्ञानशकुन्तलम्, IAST: Abhijñānaśākuntalam, Sakuntalan tunnustus) on intialaisen runoilijan Kālidāsan kirjoittama sanskritinkielinen näytelmä, joka pohjautuu Mahabharata-eepoksessa kerrottuun Śakuntalā-tarinaan. Teosta pidetään yleisesti intialaisen kirjallisuuden kaikkein suurimpana tuotoksena[1]. Sen tarkka ajoitus on epävarma, mutta Kālidāsan on tavallisesti arveltu eläneen vuoden 400 jKr. paikkeilla.[2]
Teos kertoo kuningas Dushyantan viettelemästä nymfi Śakuntalāsta ja heidän lapsestaan Bharatasta, intialaisen kansakunnan myyttisestä esivanhemmasta. Näytelmä pohjautuu vanhaan legendaan, mutta Kālidāsa on muokannut alkuperäistä tarinaa oman mielensä mukaan.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaalidaasa: Šakuntalaa. Suomentanut sanskritista ja prākritista sekä johdannon ja selitykset laatinut Klaus Karttunen. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 1988. ISBN 951-9380-08-6 ISSN 0359-7938
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Abhijnanashakuntala Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Pollock, Sheldon (toim.) Literary Cultures in History: Reconstructions from South Asia, s. 79. 2003.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
