Śakuntalā

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kohtaus Śakuntalāsta

Śakuntalā (Devanagari: अभिज्ञानशकुन्तलम्, IAST: Abhijñānaśākuntalam, Sakuntalan tunnustus) on intialaisen runoilijan Kālidāsan kirjoittama sanskritinkielinen näytelmä, joka pohjautuu Mahabharata-eepoksessa kerrottuun Śakuntalā-tarinaan. Teosta pidetään yleisesti intialaisen kirjallisuuden kaikkein suurimpana tuotoksena[1]. Sen tarkka ajoitus on epävarma, mutta Kālidāsan on tavallisesti arveltu eläneen vuoden 400 jKr. paikkeilla.[2]

Teos kertoo kuningas Dushyantan viettelemästä nymfi Śakuntalāsta ja heidän lapsestaan Bharatasta, intialaisen kansakunnan myyttisestä esivanhemmasta. Näytelmä pohjautuu vanhaan legendaan, mutta Kālidāsa on muokannut alkuperäistä tarinaa oman mielensä mukaan.[1]

  • Kaalidaasa: Šakuntalaa. Sanskritista ja prākritista suomentanut sekä johdannon ja selitykset laatinut Klaus Karttunen. Suomen Itämaisen Seuran suomenkielisiä julkaisuja, 20. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 1988. ISSN 0359-7938. ISBN 951-9308-08-6.
  1. a b Abhijnanashakuntala Encyclopædia Britannica. Viitattu 10.3.2021. (englanniksi)
  2. Pollock, Sheldon (toim.) Literary Cultures in History: Reconstructions from South Asia, s. 79. 2003.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.