Śakuntalā

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kohtaus Śakuntalāsta

Śakuntalā (Devanagari: अभिज्ञानशकुन्तलम्, IAST: Abhijñānaśākuntalam, Sakuntalan tunnustus) on intialaisen runoilijan Kālidāsan kirjoittama sanskritinkielinen näytelmä, joka pohjautuu Mahabharata-eepoksessa kerrottuun Śakuntalā-tarinaan. Teosta pidetään yleisesti intialaisen kirjallisuuden kaikkein suurimpana tuotoksena[1]. Sen tarkka ajoitus on epävarma, mutta Kālidāsan on tavallisesti arveltu eläneen vuoden 400 jKr. paikkeilla.[2]

Teos kertoo kuningas Dushyantan viettelemästä nymfi Śakuntalāsta ja heidän lapsestaan Bharatasta, intialaisen kansakunnan myyttisestä esivanhemmasta. Näytelmä pohjautuu vanhaan legendaan, mutta Kālidāsa on muokannut alkuperäistä tarinaa oman mielensä mukaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.