Đông Sơnin pronssikulttuuri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Đông Sơnin kulttuurille tyypillinen pronssinen gongirumpu.
Pronssista valmistettu kirveenpää.

Đông Sơnin pronssikulttuuri oli Kaakkois-Aasiassa 1000-luvulta eaa. noin 100-luvulla jaa. kukoistanut pronssikautinen kulttuuri, jonka ehkä tunnetuin ilmentymä olivat pronssista taidokkaasti valmistetut gongirummut ja muut pronssiesineet. Pronssiesineiden valmistus alkoi -joen varrella ja myöhemmin kulttuuri levisi myös Punaisenjoen alueelle ja edelleen sieltä muualle Kaakkois-Aasiaan. Joitakin kulttuurin piirteitä, kuten gongirumpujen valmistus, on säilynyt Kaakkois-Aasian eri pienkulttuurien keskuudessa.

Đông Sơnin pronssikulttuuri sai nimensä Đông Sơnin löytöpaikan mukaan lähellä Vietnamin pääkaupunki Hanoita.[1] Đông Sơn sijaitsee -joen etelärannalla. Mã-joen ja läheisen Chu-joen yhtymäkohdan tasankoalueella alettiin valmistaa pronssiesineitä 1000-luvun ja 700-luvun ennen ajanlaskun alkua välisenä aikana. Alueen asukkaat käyttivät hiekkakivestä valmistettuja muotteja ja valupatoja esimerkiksi pronssisten kirveiden, nuolenkärkien, vasaroiden ja korujen tekoon.[2] Erityisen tunnetuksi ovat tulleet kulttuurin noin metrin kokoiset taidokkaasti valmistetut gongirummut.[1] 700-luvulle tultaessa Mã-joen ja Punaisenjoen alueet muodostivat yhtenäisen kulttuurialueen. Đông Sơn muodosti pronssiesineiden tuotannon keskittymisalueen, jota pidetään yhtenä tunnetuimmista esimerkeistä vallan keskittymisestä keskushallintojohtoiseksi esihistoriallisen Kaakkois-Aasian alueella.[2] Đông Sơnin kulttuuri levisi 600-luvun eaa. ja 100-luvun jaa. välisenä aikana myös muualle Kaakkois-Aasiaan. Đông Sơnin kulttuurilla oli myös yhteyksiä Nykyisen Etelä-Kiinan Yunnanin alueella vallinneeseen Dianin pronssikulttuuriin, joka kukoisti ennen ajanlaskun alkua edeltäneinä vuosisatoina.[1]

Đông Sơnin kulttuuri on liitetty Cổ Loan linnoitukseen Punaisenjoen jokitasangolla lähellä Hanoita ja linnoitus on puolestaan liitetty mahdollisesti ensimmäiseen alueen kotoperäiseen kuningaskuntaan. Riisinviljelystä tuli Đông Sơnin kulttuurin asukkaiden elinkeinojen kulmakivi ja kulttuuri tuotti neljää eri tyyppiä edustavia pronssisia auroja.[2]

Joitakin Đông Sơnin kulttuurin piirteitä ylläpitäneitä pienkulttuureja on säilynyt nykypäiviin saakka. Kulttuurille tyypillisten gongirumpujen valmistus on säilynyt vuoristoheimojen, kuten karenien keskuudessa. Đông Sơnin ja Dianin kulttuurien vaikuttama arkkitehtuuriperinne on säilynyt puolestaan eri Vietnamin, Filippiinien, Malesian ja Indonesian alueen pienkulttuurien parissa.[1]

Kulttuurin kuuluisien gongirumpujen käyttötarkoitus ei ole täysin selvä.[2] Musiikki-instrumentteina niillä on saattanut olla maagis-rituaalinen merkitys. Rummun lyöntipinta koristeltiin tavallisesti tähti- tai aurinkokuviolla, joiden sisällä on sisäkkäisiä ympyrän kehiä tyyliteltyine ihmis- ja lintuhahmoineen. Jotkin koristeet kuvaavat paalujen varassa seisovia satulakattoisia taloja, jollaisia rakennetaan edelleen Sulawesilla ja Sumatralla. Gongirumpuja on löytynyt hyvin laajalta alueelta aina Uudesta-Guineasta asti. Tämä viitannee niiden levinneen meriteitse kulkeneita kauppareittejä pitkin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 38-39. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
  2. a b c d Ben Kiernan: Viêt Nam : a history from earliest times to the present, s. 31-39. Oxford University Press, 2017. ISBN 9780190627294. (englanniksi)