Öinen ratsastus ja auringonnousu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Öinen ratsastus ja auringonnousu op. 55 on Jean Sibeliuksen vuonna 1908 säveltämä sinfoninen runo.

Öinen ratsastus ja auringonnousu sijoittuu Sibeliuksen elämässä aikaan, jolloin hän oli juuri toipunut kurkun kasvaimen leikkauksesta ja sairaudestaan pelästyneenä luopunut kokonaan alkoholin ja tupakan käytöstä. Teoksen kantaesitys Pietarissa vuoden 1909 tammikuun alussa ei ollut menestys. Kapellimestari Aleksandr Ziloti ei saanut teoksesta otetta, ja hän oli myös tehnyt siihen lyhennyksiä, ja useimmissa lehdissä teosta arvosteltiin tylysti. Säveltäjä Aleksandr Glazunov sen sijaan sanoi sävellystä harjoituksissa "hyvin kauniiksi".[1]

Sibelius kuvaa ratsastusta teoksessa pikemmin rytmisellä karakteristisuudella kuin hivelevillä soinneilla. Lyömäsoittimia hän käyttää useita mutta on jättänyt harpun pois. Ratsastusta edustaa trokeerytmin hallitsema allegro, joka soljuu siirtymävaiheen kautta largoon, auringonnousuun, joka rakentuu kahdesta teemasta. Erik Tawaststjernan sanoin lopun täyteläinen vaskivoittoinen orkesterikudos on "naturalistista, primitivististä impressionismia – kaukana Debussystä: boreaalisen ihmisen valonpalvonnan heijastusta".[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 3, s. 124–129. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta tekijän kanssa yhteistyössä suomentanut Erkki Salmenhaara. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1989 [1971]. ISBN 951-1-10416-0.
  2. Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 3, s. 135–138. Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta tekijän kanssa yhteistyössä suomentanut Erkki Salmenhaara. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1989 [1971]. ISBN 951-1-10416-0.