Åkesoft

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Åkesoft oli suomalainen videopelejä kehittänyt tiimi, jonka jäsenet eivät ole julkistaneet henkilöllisyyttään. Ryhmä teki ilmaisjakeluun yksinkertaisia, amatöörimäisiä ja humoristisia pelejä PC-tietokoneille vuosina 1993−1996.[1] Pelit levisivät tuolloin vielä käytössä olleiden BBS-purkkien sekä myös internetin välityksellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Åkesoft sai alkunsa keväällä 1993 nuorten poikien halusta julkaista huumoripitoisia ja omalaatuisia tietokoneohjelmia. Ryhmän jäsenet toimivat alusta alkaen nimettömästi. Tiimin nimi perustui ensimmäiseen graafiseen peliin, jossa uitiin Åke-nimisellä ankalla uima-altaassa. Alatyylinen huumori ja peli-ideat kumpusivat tiimin luonteesta kaveriporukkana. Pelit olivat pääasiassa vitsejä, sillä ohjelmointitaidot eivät riittäneet parempaan, eikä taitojen kehittämiseen myöskään ollut kiinnostusta. Peleissä ja julkaisupaketeissa irvailtiin usein BBS- ja demoskene-kulttuurien ominaispiirteille. Niillä myös koeteltiin käyttäjäänsä, sillä osa peleistä ei varsinaisesti ollut edes pelejä: esimerkiksi Sokkomadossa oli musta ruutu, joka pian ilmoitti pelaajan kuolleen.[2] Åkesoftin Bebaquest-julkaisu johti oikeudenkäyntiin, sillä peliä käytettiin henkilöön kohdistuvan kiusanteon välineenä.[1] Tapahtuman jälkeen ryhmän into julkaisutoimintaan hiipui,[3] ja loppui vuonna 1996.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Invataxi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Invataxissa pelaajan on valittava ruudulta oikea määränpää matkustajan epäselvän puheen perusteella.

Invataxissa pelaaja on Invataksin kuljettaja, jonka pitää viedä asiakkaita määränpäihinsä. Pelaajan pitää päätellä määränpää asiakkaan tarkoituksellisen epäselvän puheen perusteella.[1] Pelin läpäisee, jos onnistuu viemään asiakkaat oikeisiin paikkoihin tarpeeksi monta kertaa. Peliä pystyi pelaamaan myös ilman äänikorttia, sillä äänet sai kuulumaan tarvittaessa PC:n sisäisen kaiuttimen läpi – joskin tällöin asiakkaiden puheesta oli vaikeampi saada selvää.

Invataxi esiteltiin lyhyesti MikroBitti-lehdessä palstalla, jossa käytiin läpi lehden MBnet-purkkiin laitettuja uusia ohjelmia. Kuvauksessa pelin sanottiin olevan ”lähinnä omituinen parodia tietokonepelistä”.lähde tarkemmin? Tiimi arvelee MikroBitin mainoksen vaikuttaneen Invataxin suosioon[4]; peli on saanut kulttimaineen 1990-luvulla tietokoneita harrastaneiden keskuudessa.[1]

Tiimin ohjelmointitaitojen puutteen takia pelin toiminnallisuus rajoittuu hiirellä kartan kohteiden klikkaamiseen. Idea peliin saatiin radiossa pyörineestä show'sta, jossa viikoittainen vitsi liittyi invataksilla-sanan lausumiseen.[4]

Pelistä on ollut liikkellä myös pidemmälle kehitettyjä versioita, jotka eivät kuitenkaan ilmeisesti ole Åkesoftin tekemiä.lähde? Lisäksi on olemassa Invataxin inspiroimana tehty peli nimeltä Separila.

Muut pelit ja ohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bepa Quest on seksisimulaattori, jossa käsitellään näppäimiä Commodore 64:ltä tutun Sex Gamesin tapaan. Åkesoft teki myös muutamia humoristisia ohjelmia kuten Kuolinilmoitusgeneraattorin, jolla pystyi tekemään tavallista lennokkaampia kuolinilmoituksia. Hämmästystä herätti myös Åkesoftin Seksipuhelinsimulaattori, jossa pystyi soittamaan esimerkiksi ”sukkamunalle”. Niin ikään seksiviihteen kustannuksella pilailtiin Åkesoftin Joulukalenterissa, jonka luukuista paljastui alastomia naisia. Jouluaattoa varten luvassa oli luonnollisesti erityinen yllätys. Åkesoft teki myös yhden numeron verran Iltapanomat-nimistä sähköistä lehteä, joka oli parodia suomalaisista iltapäivälehdistä.lähde?

Åkesoftin julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Invataxi[4]
  • Bepa Quest
  • Sokkomato[2]
  • Kuolinilmoitusgeneraattori[4]
  • Seksipuhelinsimulaattori
  • Iltapanomat-lehti[2]
  • Joulukalenteri
  • Åkesoft megademo
  • The Last Animal Action Hero[2]
  • Swedish Erotics -demo
  • Kehkeytyksen riemulähteet[2]
  • Tampere-Rovaniemi (junasimulaattori)[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kultima, Annakaisa & Peltokangas, Jouni: Ylistetyt, rakastetut, paheksutut, unohdetut. Mediamuseo Rupriikki, 2017. ISBN 978-951-609-853-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kultima, 83
  2. a b c d e f Kultima, 84-85
  3. Kultima, 87.
  4. a b c d Kultima, 86.