Åke Weber
Åke Fredrik Ludvig Weber (käytti Saksassa peitenimeä Wallgrén, 14. maaliskuuta 1895 Helsinki – 23. huhtikuuta 1988 Helsinki)[1] oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana saksassa, missä hän taisteli Saksan armeijassa itärintamalla ja myöhemmin Suomen sisällissodassa.[2][3]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weberin vanhemmat olivat hammaslääkäri Theodor Weber ja Elisabet Sihvonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Solveig Granholmin kanssa.[2][3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weber kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1914 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1914 – 1916 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1920.[2][3]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weber liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 28. toukokuuta 1917, josta hänet siirrettiin 7. elokuuta 1917 pataljoonan 2. komppaniaan, josta käsin hän suoritti Libaussa järjestetyn moottorivenekurssin.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weber astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 Saksassa varavääpeliksi ylennettynä. Hän palasi Suomeen 3. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgolla Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin Valkoiseen Armeijan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weber siirrettiin sisällissodan jälkeen kesällä vuonna 1918 lento-oppilaaksi Ilmailuvoimiin, mistä hänet siirrettiin muutaman kuukauden jälkeen adjutantiksi Lentoasema III:lle. Hän toimi hetken myös lentoaseman päällikön viransijaisena. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta 22. tammikuuta 1919. Seuraavana vuonna 1. maaliskuuta 1920 alkaen hän siirtyi Korkeakosken kenkätehtaan teknilliseksi johtajaksi ja palveli tehtävässä 1. joulukuuta 1921 saakka. Saman aikaisesti hän toimi myös Juupajoen suojeluskunnan harjoituspäällikkönä. Vuoden 1922 alkukesästä hän työskenteli insinöörinä Wulcan Werke tehdasyhtymän palveluksessa Hampurissa, mistä hän siirtyi saman vuoden heinäkuussa Suomen höyrylaiva oy:n palvelukseen insinööriksi ja olikin kyseisen yrityksen palkollisena aina vuoteen 1941 saakka. Hän toimi myös vuodesta 1930 alkaen Pariisilaisen Bureau Veritas laivaluokitusyhdistyksen päätarkastaja Suomessa vuoteen 1969 saakka.[2][3]
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weber osallistui talvisotaan autokolonnan johtajana Täydennysjalkaväkirykmentti 2:ssa, josta hänet siirrettiin aluksi komendantiksi Lahteen ja edelleen Hämeenlinnaan. Talvisodan jälkeen hän siirtyi Suomen höyrylaiva Oy:stä Germanischer Lloydin palvelukseen ja oli sen palkkalistoilla vuoteen 1969 saakka. Vuosina 1950–1961 hän työskenteli myös Lloyd's Register of Shippingille. Hän toimi vuosina 1945–1947 Sotevan Teräslaivaston päällikkönä.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Onttonen, Markku: jääkärikirja Gummerus Jyväskylä 2005 ISBN 951-20-6232-1.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.