Äitini linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äitini linna
Le Château de ma mère
Aitini linna videotallennekansi.jpg
Ohjaaja Yves Robert
Käsikirjoittaja Yves Robert, Jérôme Tonnerre
Perustuu Marcel Pagnolin romaaniin
Le Château de ma mère
Tuottaja Alain Poiré
Säveltäjä Vladimir Cosma
Kuvaaja Robert Alazraki
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Gaumont
Ensi-ilta 1990
Kesto 98 minuuttia
Alkuperäiskieli ranska
Edeltäjä Isäni kunnian päivä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Äitini linna (Le Château de ma mère) on Yves Robertin ohjaama ranskalaiselokuva vuodelta 1990. Lämmin komedia on jatkoa elokuvalle Isäni kunnian päivä ja kertoo sen tavoin opettajaperheen kesänvietosta Marseillen lähistön vuorilla 1900-luvun alkuvuosina. Molemmat elokuvat perustuvat kirjailija-elokuvantekijä Marcel Pagnolin lapsuudenmuistelmiin, romaaneihin La Gloire de mon père (suom. Isäni kunnian päivä, Karisto 1964) ja Le Château de ma mère. Tässä sarjan jälkimmäisessä osassa Provencen maaseudulla koululomiaan viettävä Marcel Pagnol on lähestymässä murrosikää ja kohtaamassa ensirakkauden mahdollisuuden.[1]

Molemmat elokuvat on esitetty Yle TV1 -kanavalla elo- ja joulukuussa 1996. Future Film on julkaissut ne Suomessa DVD-levyillä.[2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Philippe Caubère  … Joseph Pagnol  
 Nathalie Roussel  … Augustine Pagnol  
 Julien Ciamaca  … Marcel Pagnol  
 Victorien Delamare  … Paul Pagnol  
 Didier Pain  … Jules-setä  
 Thérèse Liotard  … Rose-täti  
 Joris Molinas  … Lili des Bellons  
 Pierre Maguelon  … François, Lilin isä  
 Jean Carmet  … juoppo vartija  
 Philippe Uchan  … Bouzigue  
 Jean Rochefort  … Adolphe Cassignol, alias Loïs de Montmajour  
 Michel Modo  … postinkantaja  
 Georges Wilson  … eversti  
 Patrick Préjean  … Dominique, puutarhuri  
 Paul Crauchet  … Edmond des Papillons  
 Julie Timmerman  … Isabelle Cassignol  
 Ticky Holgado  … Binucci  
 Jean-Marie Juan  … Fenestrelle  
 René Loyon  … monsieur Besson  
 Jean-Pierre Darras  … kertojaääni (Marcel Pagnol aikuisena)  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Fränti kirjoitti Helsingin Sanomissa elokuvan televisioesityksen alla, ettei mitään näin aurinkoista ja elämäniloista ole näkynyt pitkään aikaan elokuvassa. Hän sanoi Äitini linnan olevan ranskalaista laatutyötä, jossa ei ole mitään pingotettua tai tekotaiteellista:

»Yves Robert välittää sointuvin ja taipuisin kuvin Marcel Pagnolin omakohtaiset sanat, tilanteet ja tunnot. Samanlaista perhetunteen ylistystä näkee enää harvoin.»
([1])

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fränti, Mikael: Provencen valkoisilla kallioilla Marcel Pagnolin muistelmafilmin toinen osa on ranskalaista laatutyötä. (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat, 25.8.1996, s. 63. Näköislehden aukeama Viitattu 30.10.2017.
  2. Äitini linna Elonetissä
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Le Château de ma mère (film)