Äitini linna
| Äitini linna | |
|---|---|
| Le Château de ma mère | |
 |
|
| Ohjaaja | Yves Robert |
| Käsikirjoittaja | Yves Robert, Jérôme Tonnerre |
| Perustuu |
Marcel Pagnolin romaaniin Le Château de ma mère |
| Tuottaja | Alain Poiré |
| Säveltäjä | Vladimir Cosma |
| Kuvaaja | Robert Alazraki |
| Leikkaaja | Pierre Gillette |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Gaumont |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1990 |
| Kesto | 98 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Edeltäjä | Isäni kunnian päivä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Äitini linna (Le Château de ma mère) on Yves Robertin ohjaama ranskalaiselokuva vuodelta 1990. Lämmin komedia on jatkoa elokuvalle Isäni kunnian päivä ja kertoo sen tavoin opettajaperheen kesänvietosta Marseillen lähistön vuorilla 1900-luvun alkuvuosina. Molemmat elokuvat perustuvat kirjailija-elokuvantekijä Marcel Pagnolin lapsuudenmuistelmiin, romaaneihin La Gloire de mon père (suom. Isäni kunnian päivä, Karisto 1964) ja Le Château de ma mère. Tässä sarjan jälkimmäisessä osassa Provencen maaseudulla koululomiaan viettävä Marcel Pagnol on lähestymässä murrosikää ja kohtaamassa ensirakkauden mahdollisuuden.[1]
Molemmat elokuvat on esitetty Yle TV1 -kanavalla elo- ja joulukuussa 1996. Future Film on julkaissut ne Suomessa DVD-levyillä.[2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Philippe Caubère | … | Joseph Pagnol |
| Nathalie Roussel | … | Augustine Pagnol |
| Julien Ciamaca | … | Marcel Pagnol |
| Victorien Delamare | … | Paul Pagnol |
| Didier Pain | … | Jules-setä |
| Thérèse Liotard | … | Rose-täti |
| Joris Molinas | … | Lili des Bellons |
| Pierre Maguelon | … | François, Lilin isä |
| Jean Carmet | … | juoppo vartija |
| Philippe Uchan | … | Bouzigue |
| Jean Rochefort | … | Adolphe Cassignol, alias Loïs de Montmajour |
| Michel Modo | … | postinkantaja |
| Georges Wilson | … | eversti |
| Patrick Préjean | … | Dominique, puutarhuri |
| Paul Crauchet | … | Edmond des Papillons |
| Julie Timmerman | … | Isabelle Cassignol |
| Ticky Holgado | … | Binucci |
| Jean-Marie Juan | … | Fenestrelle |
| René Loyon | … | monsieur Besson |
| Jean-Pierre Darras | … | kertojaääni (Marcel Pagnol aikuisena) |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikael Fränti kirjoitti Helsingin Sanomissa elokuvan televisioesityksen alla, ettei mitään näin aurinkoista ja elämäniloista ole näkynyt pitkään aikaan elokuvassa. Hän sanoi Äitini linnan olevan ranskalaista laatutyötä, jossa ei ole mitään pingotettua tai tekotaiteellista:
»Yves Robert välittää sointuvin ja taipuisin kuvin Marcel Pagnolin omakohtaiset sanat, tilanteet ja tunnot. Samanlaista perhetunteen ylistystä näkee enää harvoin.»
([1])
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Fränti, Mikael: Provencen valkoisilla kallioilla Marcel Pagnolin muistelmafilmin toinen osa on ranskalaista laatutyötä. (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat, 25.8.1996, s. 63. Näköislehden aukeama. Viitattu 30.10.2017.
- ↑ Äitini linna Elonet.
| ||||||||||||||
