Äänisen kalliopiirrosalueet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äänisen kalliopiirrokset sijaitsevat järven itärannalla Mustajoen ympäristössä (merkitty ympyrällä).

Äänisen kalliopiirrokset sijaitsevat Venäjällä Karjalan tasavallassa Äänisen itärannikolla kallioisilla niemillä ja lähisaarissa 15 km Vodlajoen suulta etelään Mustallejoelle (ven. Tšornaja Retška) ja sen ympäristössä. Kalliopiirroksia on luetteloitu noin 1300 [1], joista osa on näytteillä läheisessä paikallismuseossa ja Pietarissa Eremitaašiin tuodussa kalliopaadessa. Kuvat on ajoitettu kivikaudelle. Vuonna 2021 Äänisen kalliopiirrokset hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Uikujoen kalliopiirrosten kanssa.[2]

Tutkimushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1848 geologi Konstantin Grewingk kuuli Besov Nosin kylässä, että järven rannalla on kalliossa paholaisen tekemiä kalliopiirroksia. Hän luonnosteli paperille noin 80[1] piirrosta ja julkaisi ne vuonna 1850 artikkelissaan, jossa hän selitti kuvien motiiveja. Myös Petroskoin gymnaasin lehtori Pjotr Schwedt näki kalliopiirrokset ja kirjoitti niistä artikkelin vuonna 1850. [3][4]

Ruotsalainen arkeologi Gustaf Hallström kävi myös Äänisellä Venäjän matkansa aikana vuonna 1910 ja havaitsi kuvien ainutlaatuisuuden. Hän toi seuraavana vuonna mukanaan kaksi tutkijaa, josta toinen oli nimeltään M. C. Burgitt, ja he jäljensivät ja valokuvasivat kolmestaan 412 piirrosta ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista. Kuvat julkaistiin Burgittin Euroopan esihistoriaa käsittelevässä teoksessa. Ilmeisesti eroosio oli jo kuluttanut kuvia, koska Grewingkin ja Schwedtin piirrokset poikkeavat Hallströmin piirroksista joiltakin osin. [3][4]

J. R. Aspelin oli ensimmäinen suomalainen, joka tarttui aiheeseen vuonna 1875 väitöskirjassaan, mutta muuten niitä ei Suomessa erityisemmin huomioitu. Venäläisiäkään piirrokset eivät kiinnostaneet ennen kuin vasta vuonna 1926, kun maantieteen ylioppilas Aleksanteri Linevski tutustui Uikujoen kalliopiirroksiin. Hän kävi myöhemmin tutkimassa myös Äänisen kalliopiirroksia ja julkaisi niistä 1930-luvulla kirjan Petroglify Karelii (suom. Karjalan petroglyfejä). Hänen kertomuksensa ja raporttinsa kiinnittivät muiden tutkijoiden huomiota Neuvostoliitossa ja ulkomailla.[3] Vuonna 1927 geologi Boris Zemljakov löysi Kladovets Nosin, Gazi Nosin ja Gurjin suuremman saaren piirroskentät. Hänen ehdotuksesta siirrettiin suuri paasi Petroskoihin Karjalan kotiseutumuseoon turvaan.[4]

Petroskoin yliopisto perustettiin 1930-luvun alussa ja se palkkasi useita arvostettuja arkeologeja, jotka alkoivat tutkia piirroksia ja niiden läheisiä asuinpaikkoja. Arkeologi Vladislav Ravdonikas järjesti vuonna 1935 retkikunnan, joka dokumentoi 482 piirrosta. [1] Muita venäläisiä kalliopiirrosten tulkitsijoita ovat olleet muun muassa A. J. Brjusov ja K. D. Lauškin. [3]

Vuosina 1967–1977 tehtiin arkeologin Juri Savvatejev johdolla laajoja tutkimuksia piirrosten ympäristössä ja havaittiin lisää piirroskenttiä pienellä Gurjin saarella, Goletsin saarella, Molužin saarella ja Mustajoen suulla. Ennestään tunnetuilla kuvapaikoilla löydettiin myös lisää kuvia, joista muutama havaittiin veden pinnan alta. Siihen asti oli löydetty 872 piirrosta. [1][4][5]

Vuonna 1982 eestiläinen muinaistaidetta tutkiva ryhmä aloitti kenttätyöt Äänisellä ja ne kestivät vuoteen 1994 asti. Niiden tuloksena löydettiin lisää piirroksia vanhoilta kuvakentiltä. Vuonna 1986 Väino Poikalaisen retkikunta löysi uuden piirrosalueen Kotškovnavolokista Lebediny Nosilta eli Joutsenniemeltä, josta laskettiin 194 piirrosta. Tämän hetkinen arvio kuvien kokonaismäärästä on Aleksander Zhulnikovin mukaan noin 1300. [1][4]

Vuonna 2004 eestiläinen taiteilija Loit Jõekalda huomasi irtonaisen kalliopaaden, jossa oli ennestään dokumentoituja kuvioita. Hän ilmoitti löydöstään Zhulnikoville, joka tutki Peri Nos VI:in löytöympäristöä tutkimusryhmänsä kanssa 2008–2009 löytäen vielä kuusi muuta irtolaattaa. Eräs laatoista oli paljastunut kaatuneen puun alta. Kun laattojen muotoa verrattiin, huomattiin niiden kuuluvan viereisen kallion lohkeamiin. Ilmeisesti vesi ja kevätjäät ovat työntäneet ne kallion päälle. Laatoissa on yhteensä 31 piirrosta. [5]

Kuvakentät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliopiirrokset esiintyvät Äänisellä ryhminä, joissa kuvat on hakattu lähelle toisiaan, aivan kuten on tehty 300 km pohjoisessa olevalla Uikujoen kalliopiirrosalueella. Eniten kuvakenttiä löytyy Besov Nosin kylän läheltä, joka sijaitsee noin 15 km Vodlajoelta etelään Mustajoen suulla, joka sulattaa järven rannan aikaisin keväällä ja houkuttelee paikalle vesilintuja. Tämä ei ole jäänyt ihmisiltä huomaamatta ja kuvakenttien sijainti arvellaan liittyvän tähän tapahtumaan. [6]

Piirrokset on hakattu jääkauden hiomille loiville silokallioille, joihin Äänisen aallot lyövät vapaasti. Monet kohteet ovat pitkissä niemissä (ven. nos) tai kallioisilla saarilla. Piirroskohteet ovat pohjoisesta etelään lueteltuna: Lebediny Nos, Kotškovnavolok, Bolšoi Golets, Karetski Nos, Modužin saari, Peri Nos, Bessov Nos, Kladovets Nos, Gaži Nos, Maly Gurji ja Bolšoi Gurji. Piirrokset on tehty hyödyntäen joskus kalliopinnan halkeamia, juonteita ja läikkiä.[6]

Lebediny Nos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vodlajoen suulla Lebediny Nosissa eli Joutsenniemessä on kolme kuvaryhmää. Pohjoisryhmässä on 94 piirrosta, joista 59 esittää vesilintuja, 16 peuraa tai hirveä ja 4 veneitä. Kuvat alkavat kalliolla 1,05 metriä ja loppuvat 2,62 metriä vedenpinnan yläpuolelta.

Pohjoisen ryhmän suuri joutsen on 4,1 metriä pitkä ja on Äänisen pisin piirros. Vesilinnut ja erityisesti joutsenet ovat olleet Äänisen piirtäjille tärkeitä eläimiä.

Länsiryhmässä on vain 5 piirrosta. Niistä 3 ovat vesilintuja ja yksi on vene. Eteläryhmässä on 53 piirrosta. Niistä yksi on venekuvio, 36 esittävät eläimiä. Täälläkin vesilinnut, joita on 28, ovat enemmistönä. Länsiryhmän kuvat sijaitsevat 1,47–1,93 metriä ja eteläisen ryhmän kuvat 1,09–2,36 metriä vedenpinnan yläpuolella. [1]

Läheisellä Beriozovjen saarelta on tavattu yksi ympyräkuvio.

Erään Lebediny Nosin kuvion on esitetty olevan viittaus mahdolliseen ritualistiseen toimintaan, jossa joutsen esittää taivasta ylläpitävää maailmanpylvästä.[7]

Kotškovnavolok[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vodlajoen suulla on toinen merkittävä Kotškovnavolokin niemen kuvakeskittymä 118 piirroksella. Niistä 73 esittää vesilintuja, 7 peuraa tai hirveä ja 2 muita eläimiä. Tunnistamattomaksi jää 35 kuviota. Kuvat on tehty 1,12–2,30 metriä vedenpinnan yläpuolelle. [1]

Bolšoi Golets[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri Goletsin saari sijaitsee Vodlajoen ja Mustajoen välissä noin 5 km rannalta. Se on kauimmainen noin kymmenestä pikkusaaresta ja sieltä on löydetty 5 piirrosta, jotka esittävät vain lintuja. [1]

Karetski Nos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karetski Nos'in kalliopiirroksia, joihin viitataan viereisessä tekstissä. (V.I. Ravdonikas)

Karetsi Nosin piirrokset on hakattu niemessä olevalle harmaalle kalliolle noin 2 km Mustajoelta pohjoiseen. Piirrokset sijaitsevat 60 metrin matkalla pieninä ryhminä. [8] Erillisiä kuvioita on 165. Karetskista löytyy kaikkia Äänisellä tavattuja kuviotyyppejä. Koska piirrokset sijaitsevat 0–2,5 metriä vedenpinnan yläpuolella, otaksutaan kuvia tehdyn tänne pitkän ajan kuluessa. [1]

Pohjoisin kuvio esittää pitkäkaulaista joutsenta, joka ojentaa kaulaansa suoraan ylöspäin. Kaulan takana on pyöreä kuvio, joka on tulkittu munaksi tai auringoksi (A, viittaus viereiseen kuvaan). Täällä on myös niemen näyttävin piirros. Se esittää puoli metriä pitkää hirvenpäävenettä (B), jossa on 20 pystyviivoilla merkittyä miehistön jäsentä. [8]

Seuraavassa ryhmässä on muutama erityinen piirros. Oudoin kuvio on edestäpäin kuvattu tanssahteleva ihmishahmo, jolta leviää kyljistä sivuille isot pyöreät levennykset, aivan kuin puvun liivit olisivat auki (C). Hahmoa on kutsuttu suuririntaiseksi naiseksi tai myyttiseksi emoksi. Nainen on piirroksissa harvinaisuus, mutta ei selitys aivan mahdoton ole. Levennyksille ei ole kuitenkaan keksitty parempaa selitystä. Naisen lähellä on pitkänokkainen ja -jalkainen lintu. Linnun nokkaan on piirretty ympyräkuvio, josta ojentuu kaksi sauvaa (D). Linnun vieressä on toinen ympyräkuvio, jossa on vain yksi sauva. Jos ympyrät esittävät aurinkomerkkejä, täytyy lintukin liittyä kosmisiin tapahtumiin ja olla siten myös myyttinen. [8][9]

Muissa kuvioryhmissä esiintyy eräitä erikoisia yhdistelmiä, kuten esimerkiksi kaksi suurikokoista hirveä, jossa toisen sisälle on piirretty kuun symboli (E). Hirvien välissä on kellomainen "kukka", jonka varressa on uloke (F). Näitä sauvoja tavataan muissakin kentissä. Eräskin sauva on sijoitettu venekuvion ylle (G). Monissa Fennoskandian kuvissa esiintyy sauvoja, mutta ei tällaisia. Myöskään arkeologit eivät ole vielä havainneet tällaisia sauvoja, joten niille ei tunneta esinevastineita. Niiden merkitys on myös tuntematon, joten ainoa ehdotettu selitys, maailmanpuu, täytyy sen vuoksi hyväksyä. [10]

Toisaalla on erääseen veneeseen piirretty "purje" (H). Alempana on kuvattu lähekkäin hirvi ja kuvio, joka muistuttaa melaa (I). Melassa on kuitenkin kaksi sivulle osoittavaa uloketta, mikä jättää tulkinnalle vielä tilaa. [8]

Äänisellä on noin 50 venekuvaa, mikä on vähemmän kuin Uikujoen- ja Kanozeron piirrosalueilla. Veneet ovat lisäksi eri mallisia kuin meriveneet pohjoisessa. Täällä veneitä käytettiin järvellä ja joissa, joten rakenne-eron ymmärtää helposti. Veneet ovat kuitenkin pitkiä, jos niihin mahtuu 21 soutajaa. Oikea vene ei voi olla niin pitkä, koska se olisi epäkäytännöllinen. Onkin helppo yhtyä asiantuntijoihin, joiden mukaan venekuvat symbolisoivat ennemmin myyttistä matkaa kuin todellista. Säilyneissä myyteissä saattoivat shamaanit käydä Tuonelassa veneellä, vainajien sielu kulki Tuonelaan veneellä ja jopa aurinko kulki taivaankannella hirviveneellä. Kalliokuva saattaa kuvata juuri vainajien matkaa, mikä hakattiin kallioon riitin vakuudeksi. Hirvenpäitä on käytetty oikeissakin veneissä ilmeisesti suojelemassa kulkijoita vaarallisilla matkoilla. [11]

Niemen muut kuviot sijaitsevat hajallaan ja niiden joukosta on tunnistettu aurinko- ja kuumerkkejä, peuroja, hirviä, joutsenia ja moninaisia ihmishahmoja. Hahmoista tunnistaa sekä ihmismäisiä että eläimellisiä piirteitä (J). [8]

Modužin saari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moduž on pieni saari aivan Peri Nosin rannassa. Sieltä on löydetty 13 piirrosta, joista 9 esittää lintuja ja kaksi muuta peuraa tai hirveä sekä jotain muuta eläintä. [1]

Peri Nos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Besov Nosin kylä sijaitsee Mustajoen pohjoispuolella niemessä, jonka kolmella niemekkeellä sijaitsevat enemmistö Äänisen piirroksista. Pohjoisin niemeke on Peri Nos ja sieltä tunnetaan 411 kuviota. [12]

Peri Nosin piirrosalue on noin 200 metriä x 200 metriä, jossa kuvat keskittyvät kuudelle pikkuniemelle (tässä I–VI, pohjoisesta etelään). [12]

  • Pikkuniemet Peri I ja Peri II ovat vähälöytöisiä paikkoja. Peri I:ssä on 20 piirrosta, jotka ovat lintuja tai tunnistamattomia kuvioita (7 kpl). Peri II:sta on löydetty 16 piirrosta, joista 6 on lintuja, 3 on kuu- ja aurinkomerkkejä, 2 ihmisiä ja 2 eläimiä. Kuviot ovat kömpelösti hakattuja, jotka tyylinsä takia saattavat edustaa vanhinta piirrostraditiota. [1]
  • Niemi Peri III on pinta-alaltaan suurin ja se on runsas sekä aiheiltaan että piirrosten lukumäärän suhteen. Kuvien kokonaismäärä on 237 ja ne sijaitsevat 0–1,5 metriä vedenpinnan yläpuolella. Myös kuvien tyyli on varmempaa kuin kohteissa Peri I ja II. Kuvat on ryhmitelty 12 kuvakenttään eri puolille niemeä. Piirroksista 33 % on lintuja, 13 % kuu- ja aurinkomerkkejä, 12 % muita eläimiä ja 10 % ihmisiä. Tunnetuin kuvioryhmä on irrotetussa kivipaadessa, joka on esillä Pietarin Eremitaašissa. Sen kuvakollaasin sanomasta käydään edelleen laajaa keskustelua. [1]
Peri Nos'in piirroksia. Kirjaimet viittaavat tekstiin.(V.I. Ravdonikas)
  • Niemen ensimmäinen kuvakenttä sisältää kiinnostavan kuvioyhdistelmän miehestä pitelemässä valtavaa melaa kädessään (a, viittaus viereiseen kuvaan). Melan kädensijassa näyttää olevan suuri hirvenpääkoriste. Miehelle on piirretty pitkä fallos ja päässään hänellä on mahdollisesti päähine.[12]
  • Neljännestä kuvakentästä löytyy viiden kuvion yhdistelmä, jossa mies, majava ja hirvi koskettavat toisiaan. Kuvioiden kosketus on tahallista, joka liittää kohteet yhteen (b). Monissa pohjoisen Euraasian myyteissä ihminen ja peura ovat erityisiä sielujen suhteen. Kummankin sielun voi säilyttää tulevaa varten ja kuljettaa tuonelaan. Samaa on joissakin myyteissä sanottu myös majavasta. Se rakentaa ja varastoi ruokaa sekä käyttäytyy "sopivasti". Majavanhampaita saatettiin käyttää muuhunkin kuin työkaluina. Ehkä piirros kuvaa tätä yhteyttä, koska pohjaksi on vieläpä valittu kalliossa oleva suuri täplä. [13]
  • Viidennessä kuvakentässä on kuun merkkejä, hirviä, lintuja, veneitä ja outo poralaite. Näiden vieressä tapahtuu hieros gamos eli raskaana olevaa naista lähestyy mies fallos ja "tukka" pitkänä (c). Ehkä tapahtumassa toimitus ja sen seuraus näytetään samassa kuviossa. Kollaasi on nimetty Aatami ja Eevaksi. Hahmojen kädet ovat kolmisormisia, mikä pohjoisen Euraasian myyteissä merkitsee poikkeuksetta tuonpuoleista olentoa. Tapahtuma olisi siten myyttinen. Hiustupsu esiintyy lukuisissa itäisen Äänisen idoleissa sekä piirroksissa ja saattaa olla normitettu tapa merkitä tietyn olennon tunnusmerkki. [9]
  • Kuudes kuvakenttä on näyttävä, kun kolme pitkäkaulaista joutsenta (d) hallitsee näkymää, jossa mielikuvitukselliset hahmot on sijoiteltuna niiden ympärille. Pikkulintujen joukossa on myös majava (e) ja kaksi venettä (f). Toisessa veneessä on 14 soutajaa ja toisessa vain kolme. Veneillä on hirvenpäät. [12]
  • Niemessä Peri IV on 30 piirrosta[1], jotka edustavat kaikkia Äänisen kuvatyyppejä. Erään kuvion tulkittu olevan koira tai kettu. Kentässä on paljon joutsenia ja erikoinen ihminen ympyrät käsissään (g). Fennoskandian piirroksissa ja maalauksissa sekä myös saamelaisrummuissa on yleistä, että ihmishahmolla on kaksi samanlaista esinettä käsissään. Ne voivat olla ympyröitä tai erilaisia sauvoja. [12][13]
  • Niemessä Peri V on punaisella kalliolla vain yksi kuvio: suuri lisko. Tällä niemellä saatettiin suorittaa tähän, ehkä pelottavaan ja epätoivottavaan, vieraaseen kohdistuvia riittejä. Siksi muita kuvioita ei käyty piirtämässä. [12]
  • Niemeä Peri VI kutsutaan myös Metsästäjien kallioksi, koska osaa kuvioista on tulkittu pyydyksiksi. Kuvioita on 86 [1] ja ne edustavat kaikkia Äänisen kuvatyyppejä. Joukossa on paljon symbolisia kuviota, joita on Äänisellä yhteensä 150. Useimpia on tulkittu olevan kuun- ja auringon merkkejä (h). Ne sijaitsevat kollaasiinsa nähden tiettyihin ilmansuuntiin ja niillä voi olla kalenteriin liittyviä merkityksiä. Myös "kellosauvoja" esiintyy (i). Joukossa on mielikuvituksellisia hahmoja, joissa on ihmisen- ja eläinten piirteitä (j). Eräällä miehellä on kädessään nuolimainen keihäs, vierellään kota ja vene. [12][14] Vuosina 2004–2009 löydettyjen uusien 31 kuvion joukossa on vene, zoomorfinen ihminen, taivaankappaleita, ihmisiä, joutsen ja hirvi. [5]
  • Niemessä Peri VII on pieni 4 kuvan ryhmä, jossa on 2 lintua, yksi kuu- tai aurinkomerkki ja ihminen. [1]

Besov Nos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Besov Nos'in piirroksia, joihin viitataan tekstissä.(V.I. Ravdonikas)

Besov Nosin kylää ympäröivältä niemeltä löytyy puoli kilometriä pitkä niemeke, jota kutsutaan myös Besov-Nosiksi. Sieltä on löydetty 153 piirrosta. [15]

Besov Nosin niemen kaulassa on hiekkarannan vieressä 38 kuvan ryhmä. Eräs kuvista esittää pitkäkaulaista joutsenta, jonka kaulaa koskettaa ympyrää. Eräs tulkinta on, että joutsenen kaulasta riippuu aurinko, jolloin myös joutsen on kosminen olio (I). [15]

Toinen kuvioyhdistelmä muodostuu peurasta ja ihmisestä käsissään kuun- ja auringon merkit. Hänellä on lanteilla sauva, jaloissaan sukset ja päässään päähine. Ryhmä on tulkittu esittävän shamaania, jolla olisi erityisiä kykyjä ja hän vuorovaikuttaisi peuran kanssa jotenkin takaapäin. Tämä saattaisi viitata hedelmällisyysriittiin (II). Siperiassa evenkien myyteissä on tarina hirvestä, joka varasti auringon ja piilotti sen korpeen. Metsästäjä hiihti hirven kiinni ja tappoi sen. Kun metsästäjä toi auringon takaisin taivaalle päättyi yö ja alkoi uusi päivä. Näin tapahtuu jokaisena päivänä, mikä selittää vuorokauden vaihtumiset. [15][14]

Besov Nos'in suurimmat kalliopiirrokset saukosta, joutsenesta, Piessasta ja monnista. Suurten kuvioiden välissä olleet piennet piirrokset on jätetty piirtämättä.(V.I. Ravdonikas)

Vaikuttavin kuvakenttä löytyy niemekkeen kärjessä olevilta rantakallioilta.[16] Noin 5–8 metriä leveä vyöhyke kattaa 70 m² pinta-alan, johon on hakattu 115 kuviota. Suurin kuva on 2,46 metriä pitkä Piessa eli paholainen eli kotoisasti Hiisi[17]. Sen pää on neliömäinen, kädet ovat taivutettuina sivuille ja sormet ovat harallaan. Kasvoihin on merkitty silmät ja suu, jonka kohdalta alkaa ikivanha Piessan halkaiseva kallionrako. Piessan viereen ovat ilmeisesti jo 1400–1500-luvulla käyneet Muromajärven munkit hakkaamassa ortodoksiristin, pään yläpuolelle ympyrän ja monnin viereen toisen ristin. [15]

Piessan halkaiseva kallionrako ei ole kuvion sijoittelussa tapahtunut vahinko, vaan kuvion symmetrisyys halkeaman suhteen ja halkeaman alkaminen suusta viittaa harkintaan. Luonnonkansojen ajatteluun sopii maanalaisen maailman tavoittelu kolojen ja halkeamien kautta. Riitissä halkeamaan on voitu valuttaa nestettä tai ruokaa ja toivoa metsästys- ja kalaonnea. Kallion rakoa on ilmeisesti hakkaamalla levennetty. Piessan toinen silmä on pyöreä täplä ja toinen ympyrärengas, joka "ruhjoutuu" halkeamaan. Tuonelan väkeä kuvataan myyteissä aina raajarikkoina tai puolikasvoisina tai muuten vammautuneina. Tällä tavalla tulkittuna Piessakin olisi Tuonelan olentoja ellei suorastaan kuoleman haltija itse. Se olisi myyttisten hahmojen tärkein olento, mikä saattaisi selittää sen hallitseva asema kalliolla. [15][17]

Kalliolla on Piessan lisäksi 2,65 metriä pitkä monni, joka sijaitsee Piessan oikealla puolella. Sen vasemmalle puolelle on hakattu 2,56-metrinen saukko tai lisko. Monet kuviot nähneet asiantuntijat vakuuttavat saukon lähellä olevien joutsenien kuuluvan tähän pääryhmään. Tulkinnan mukaan ensin tehtiin joutsenet ja kolme suurta hahmoa. Vasta myöhemmin kenttään lisättiin isojen kuvioiden väliin pienemmät kuviot. [15]

Made on myyteissä vesimaailman isäntä ja siten hyvä haltija. Monissa kulttuureissa made on kielletty saalis, jonka tappamisesta seurasi kalaonnen menetys. Saukko tai lisko liittyy maanalaiseen maailmaan ja usein lisko on toiminut lähettiläänä tuonpuoleiseen. Saukolla on samantapainen rooli. Se on samalla myös paha haltija. Joutsen on myös kielletty saalis, sillä se osallistuu mahdollisesti kuoleman jälkeen sielun säilyttämiseen. [17]

Piessan ympäriltä tunnistaa helposti joutset, sammen, karhun, peurat, hirvet ja veneen. Tunnistamattomia tai tuhoutuneita kuvioitakin löytyy.[18] Yksi kuvio näyttää katkaistulta kuusen oksalta (III), joka on 60 cm pitkä. Pieni kuvio veneestä keihästetystä valaasta viitannee Vienanmeren valkovalaisiin (IV).[19] Toinen keihästys liittyy sampeen, johon mies on heittämässä toisen keihään (V).[20] [15]

Kladovets Nos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Besov-Nosin kylää ympäröivän niemen kolmas sijaitsee aivan Mustajoen suulla ja on yli kilometrin pituisen, Besov-Nosista alkavan, hiekkarannan eteläpäässä. Tämän Kladovets-niemekkeen kalliopinta on heikkoa ja lohkeilutta, mikä on tuhonnut osan kuvioista. Kuviota on 48 ja ne sijaitsevat lähes yhtenäisenä ryhmänä. Suurin osa niistä esittävät huolellisesti tehtyjä vesilintuja. Linnut on hakattu ääriviivallisina tai silhuettimaisina kuvioina, mutta lintujen suvut ovat tunnistettavissa sorsiksi, hanhiksi ja joutseniksi. [21]

Korkean veden aikana osa niemestä jää saareksi. Sieltä on löydetty muun muassa joutsenia, peuroja, kuun merkkejä ja hiihtävän ihmisen kuvio. [21]

Gaži Nos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustajoelta 1–2 km etelään sijaitsee niemi Gaži Nos, jonka eteläiseltä niemeltä löytyy kolme pientä kuvaryhmää. Niissä on yhteensä 13 piirrosta, jotka ovat muodoltaan kaavamaisia. [21]

Gurjin saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuremman saaren Bolšoi Gurji pohjoiskärjestä on löydetty 11 piirrosta. Ne esittävät peuroja, joutsenia, auringon- ja kuun merkkejä, venettä ja sen yhdeksää miehistön jäsentä, yhtä pitkähäntäistä eläintä ja kahta geometrista kuviota. [21]

Maly Gurjin saarelta on löydetty 12 piirrosta yhdessä ryhmässä. Kuviot ovat: nelijalkainen eläin, eläimiä ja lintuja, kolme juovikasta joutsenta, kaksi venekuviota, joissa on molemmissa 13 soutajaa, sekä harteikas mies, joka pitää käsiään ojennettuina kohti aurinkomerkkiä. [21]

Kuvien ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliokuvien tekohetkeä ei voi määrittää piirroksia tutkimalla, joten niiden ikä määritetään epäsuorasti. Äänisellä, jossa ei tapahdu maankohoamisesta johtuvaa jatkuvaa rannansiirtymää, tämä on erityisen hankalaa. Esihistoriansa aikana järvi on maankohoamisesta johtuen kallistunut etelään päin, mutta sen vaikutukset vedenpinnan korkeuteen ovat vielä selvitystyön alla. Myös ilmaston sateisuus vaikuttaa vedenpinnan tasoon. Tiedetään, että Äänisen pinta on ollut matalammalla kuin nykyään ja välillä se on noussut jopa 3,2 metriä nykytasoa ylemmäksi. Kalliopiirrokset sijaitsevat rantakallioilla korkeintaan 2,62 metriä rannan yläpuolella. Niitä ei siten ole voitu tehdä korkean veden aikana. [1]

Ajoituksia haetaankin lähiseutujen muinaisia asuinpaikkoja ajoittamalla, koska tekijät asuivat ilmeisesti lähistöllä. Jo 1930-luvulla oli kaivettu esiin asuinpaikkoja ja sieltä oli tavattu kuoppa-kampa-koristeisia saviastian paloja. Asukkaiden oli siten oltava tulokkaita Oka-Volgajokien seuduilta. Tällä perusteella asutus, ja piirroksetkin, ajoitettiin 2000–1500 eaa. Myöhemmin ajoitusongelma aukaistiin uusien löytöjen takia, sillä vedenpinnan vaihteluiden takia asutusta löytyy myös sisämaasta, mutta hyvin eri ikäisenä. Joukossa on mesoliittista ja varhaiskampakeraamista asutusta, Peurasaaren- ja Poventsan kalmistojen käyttäjien asutusta sekä vielä pronssi- ja rautakautista asutusta. Ongelma ei vielä ratkennut tällä tavalla, koska kuka vain heistä on voinut hakata kuviot. [22]

Vuonna 1991 kalliokuvien asiantuntija R. Bednarik Australiasta kokeili eroosioon perustuvaa menetelmää. Suuren Piessan viereen on hakattu ortodoksisen risti 1400-luvulla. Bednarik vertasi ristin hakkausjäljen mikroeroosiota Pessin hakkausalueen eroosioon ja päätyi Piessan osalta ajoitukseen 2000 eaa. Koska Piessa on välillä ollut veden alla suojassa ilmassa tapahtuvalta eroosiolta noin 1000 vuotta, antaa A. Stoljar ajoitukseksi 3500–3000 eaa. [23]

Kuvakenttiä vertailemalla on todettu toiset kentät pitkäaikaisiksi ja toiset taas lyhytaikaisiksi. Voidaan esimerkiksi sanoa, että Karetski-, Peri- ja Besov Nosin kuvakentät ovat olleet pitkään käytössä. Niiltä löytyvät kaikki kuvatyypit ja ne sijaitsevat erilaisilla korkeuksilla vedenpinnasta. Korkeimmalla ja matalimmalla sijaitsevien kuvioiden ero on Karetskissa 2,57 metriä, 1,66 metriä Besov Nosilla ja 1,52 Peri Nos III:lla. Äänisen muilla kuvakentillä tämä korkeusero on keskimäärin 0,96 metriä. [1]

Maankohoaminen kallistaa Äänistä etelään päin, jolloin pohjoiset seudut nousevat vedestä ja eteläiset seudut uppoavat veteen. Siksi voidaan ajatella, että pohjoisessa Vodlajoen seudun rantakuviot olisivat nuorempia kuin eteläiset kuvakentät. Tätä tukee myös se, että Vodlan seudun piirroksista puuttuvat kuun- ja auringon merkit, jotka olivat ilmeisesti tärkeitä motiiveja aikakauden keskivaiheessa. [1]

Abram Stoljar esittää seuraavanlaisen kronikan. Äänisen kuvia alettiin piirtämään 4. vuosituhannen lopun 3. vuosituhannen keskivaiheen aikana. Aloituskuvat hakattiin Peri Nosiin, jossa Piessa sijoitettiin kallion halkeamaan ja saukko ja monni sen sivuille. Sitten syntyivät muut kuvat viereisille niemille Peri VI ja III ja Bessov Nosiin asti. Tältä kaudelta saivat alkunsa kuun- ja auringon merkit. Tämän jälkeen piirtäminen jatkui ja uusia kuvaryhmiä perustettiin aina 2000 eaa. asti. Kuvien piirtäminen laajeni lähiniemiin Karetskiin, Kladovetsiin, Gažiin sekä Gurjin saarille. Tälle ajalle on tyypillistä Äänisen alkuperäisväestön esineiden esiintyminen yhdessä uusien tulokkaiden Volosovon kulttuurin esineiden kanssa. Viimeisessä vaiheessa vesi tulvi Mustajoen ympäristössä, jolloin kuvakentät jäivät veden alle noin 1000 vuodeksi. Samalla ne unohtuivat lopullisesti, mutta uudet kuvakentät tehtiin Vodlajoen suuhun. Vedenpinnan laskiessa Vodlan kuvat jäävät kallioilla muita kuvia ylemmäksi. Viimeiset kuvat painottuivat aiheiltaan vesilintuihin ja erityisesti joutseneen. [24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06537-8.
  • Poikalainen, Väino: Some Statistics about Rock-Carvings of Lake Onega, s. 60-69. julkaisusta Mäetagused Vol.11. Tarto: FB and Media Group of LM, 1999. ISSN 1406-0949. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  • Pottier, Erica: Joutsenet Äänisen kalliokaiverruksissa, 2020
  • Stoljar, Abram: Muinaiskarjala vaimuvara, s. 76-120. julkaisusta Mäetagused Vol.17/18. Tarto: FB and Media Group of LM, 2000. ISSN 1406-9938. Teoksen verkkoversio (pdf). (viroksi)
  • Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia. (alkuteos Петроглифы Онежского Озера). Suomentanut Kolomainen, Ljubov & Hidman, Johannes. Saarijärvi: Pohjoiskarjalan museo ja Kustannusyhtiö ILIAS Oy, 2009. ISBN 978-951-5679-45-8.
  • Zhulnikov, Alexander: New Rock Carvings from the Peri Nos VI Cape on Lake Onega, s. 89-96. julkaisussa Fennoscandia archaeologica XXVII. Helsinki: Suomen arkeologinen seura ry., 2010. ISSN 0781-7126. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Poikalainen, Väino: Some Statistics about Rock-Carvings of Lake Onega, 1999
  2. ↑ Petroglyphs of Lake Onega and the White Sea 28.07.2021. UNESCO World Heritage Convention. Viitattu 31.10.2022.
  3. ↑ a b c d Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, 1981, ss.17-21
  4. ↑ a b c d e Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia, 2009, ss.10-15
  5. ↑ a b c Zhulnikov, Alexander: New Rock Carvings from the Peri Nos VI Cape on Lake Onega, 2010
  6. ↑ a b Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, 1981, ss.26-47
  7. ↑ Pottier, Erica: Joutsenet Äänisen kalliokaiverruksissa, 2020, s. 63. Helsingin yliopisto.
  8. ↑ a b c d e Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, 1981, ss.44-47
  9. ↑ a b Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia, 2009, ss.60-67
  10. ↑ Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia, 2009, ss.79-82
  11. ↑ Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia, 2009, ss.82-86
  12. ↑ a b c d e f g Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, 1981, ss.26-33
  13. ↑ a b Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia, 2009, s.53
  14. ↑ a b Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia, 2009, ss.70-79
  15. ↑ a b c d e f g Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, 1981, ss.33-41
  16. ↑ DIPUTS: Piessa valokuvana
  17. ↑ a b c Zhulnikov, Alexander: Äänisen kalliopiirroksia, 2009, ss.22-32
  18. ↑ Semenenko, Oleg: Joutsen, aurinko ja kaksi peuraa
  19. ↑ Semenenko, Oleg: Valas keihästettynä veneestä
  20. ↑ Semenenko, Oleg: Keihästetty kala saa vielä toisesta keihäästä
  21. ↑ a b c d e Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, 1981, ss.41-44
  22. ↑ Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, 1981, ss.48-54
  23. ↑ Stoljar, Abram: Muinaiskarjala vaimuvara, 2000, s. 89
  24. ↑ Stoljar, Abram: Muinaiskarjala vaimuvara, 2000, ss. 96-102

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Äänisen_kalliopiirrosalueet&oldid=22238701”