Kiina

中华人民共和国 Zhōnghuá Rénmín Gònghéguó Kiinan kansantasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	kansantasavalta
Presidentti Pääministeri	Hu Jintao Wen Jiabao
Pääkaupunki	Peking (7 741 274 as.)
Muita kaupunkeja	Shanghai (10 840 516 as.), Wuhan (5 147 431 as.), Tianjin (5 083 657 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	9 596 960 km² (sijalla 4)
– josta sisävesiä	2,8 %
Väkiluku (2006)	1 313 974 000 (sijalla 1)
– väestötiheys	140,9 / km²
– väestönkasvu	0,58 % (2005)
Viralliset kielet	mandariinikiina1
Valuutta	renminbi (CNY)
BKT
– yhteensä	4 752 mrd. USD (sijalla 3)
– per asukas	5 642 USD
HDI (2006)	0,762 (sijalla 94)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	14,4 %
– teollisuus	53,1 %
– palvelut	32,5 %
Aikavyöhyke	+8
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – perustettu	1. lokakuuta 1949
Lyhenne	CN
– ajoneuvot:	PRC
– lentokoneet:	B
Kansainvälinen suuntanumero	+86
Motto	–
Kansallislaulu	Vapaaehtoisten marssi
1 Hongkongissa myös englanti, Macaossa myös portugali

Kiinan kansantasavalta (yksinkertaistetut merkit: 中华人民共和国; perinteiset merkit: 中華人民共和國; pinyin: Zhōnghuá Rénmín Gònghéguó), josta yleensä käytetään nimitystä Kiina (yksinkertaistetut merkit: 中国, perinteiset merkit: 中國, pinyin: Zhōngguó), on maa Itä-Aasiassa. Kiina on 1,3 miljardilla asukkaallaan väkiluvultaan maailman suurin maa ja edustaa noin viidesosaa maapallon väestöstä. Kiinan naapurimaita ovat Intia, Nepal, Bhutan, Myanmar, Laos, Vietnam, Venäjä, Korean demokraattinen kansantasavalta, Pakistan, Mongolia, Kirgisia, Tadžikistan, Afganistan ja Kazakstan.

Kiina on hallitusmuodoltaan kansantasavalta, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue (CCP). Ideologialtaan se ei kuitenkaan ole kommunistinen, vaan "sosialistinen markkinatalous", joka on eräänlainen yhdistelmä suunnitelmataloutta ja vapaata markkinataloutta.

Nykyinen Kiinan kansantasavalta on entisen Kiinan tasavallan seuraaja. Kansantasavalta syntyi, kun Mao Zedongin johtamat kommunistit voittivat Kiinan sisällissodan ja tasavaltalaiset joukot pakenivat Taiwanin saarelle. Kansantasavalta julistettiin perustetuksi 1949. Kiina joutui alkuaikoinaan kamppailemaan suurten ongelmien, kuten äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän keskellä, mutta laajojen talousuudistusten seurauksena Kiina onnistui lopulta nousemaan köyhästä maatalousyhteiskunnasta teollistuneeksi suurvallaksi. Erityisesti Kiinan taloudellinen avautuminen on tehnyt siitä yhden maailman nopeimmin kasvavimmista talouksista. Länsimaissa Kiina on tullut tunnetuksi halvan työvoiman maana, jonka seurauksena on alettu puhua ns. Kiina-ilmiöstä. Tosin Kiinan vaurastumisen myötä kiina-ilmiö on siirtynyt enemmän muihin Itä-Aasian maihin.

Nykyään Kiina voidaan laskea poliittiseksi, taloudelliseksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi. Se on väkiluvultaan maailman suurin ja pinta-alaltaan maailman neljänneksi suurin valtio. Kiinan kansanarmeijan miesvahvuus on maailman suurin yli 2,8 miljoonalla sotilaallaan. Lisäksi Kiina on ydinasevaltio. Kiinan markkinat ovat yhdet maailman laajimmista ja kiinalaisten ostovoima on maailman nopeimmin kasvava. Kiinalla on myös suuria ongelmia, muun muassa demokratiavaje, ihmisoikeustilanne, suuret elintasoerot maaseudun ja kaupunkien välillä, kasvavat tuloerot ja ympäristöongelmat. Kiina on nykyään maailman suurin saastuttaja.

Historia

Pääartikkelit: Kiinan historia, Kiinan kansantasavallan historia ja Kiinan tasavallan historia

Esihistoria

Kiinan vanhimpia hominidilöytöjä on Pekingin läheltä luolasta tavattu pekinginihminen, jonka luut ovat noin 400 000-300 000 vuotta vanhoja. Lantianin läheltä löydettiin myöhemmin 700 000 vuotta vanhoja hominidien luita.

Myös Kiinaan saapui nykyihmisen metsästykseen, kalastuksen ja villikasvien keräilyyn perustuva kivikautinen myöhäispaleoliittinen kulttuuri. Kiistellyn Liujangin luulöydön mukaan nykyihminen olisi tullut jo 67 000 vuotta sitten, eli paljon ennen kuin Eurooppaan. Työkalulöydöistä päätellen Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa oli ihmisiä jo noin 50 000-40 000 vuotta sitten, mikä vihjaa ihmisen asuttaneen viimeistään silloin myös Kiinan. Zhoukoudianin ylemmässä luolassa olevat ihmisen jäänteet lienevät 40000 vuotta vanhoja, ehkä jopa hieman yli 10000 vuotta nuorempia.

Kiinaan lienee saapunut tai kehittynyt maanviljely ja karjanhoito melko varhain, ehkä joskus 9 000-8 000 eaa.

Yksi myöhemmistä neoliittisista kulttuureista oli Pohjois-Kiinan niin sanottu Yang-shao-kulttuuri (noin vuodesta 5 000 eaa.), jossa valmistettiin merkittävää keramiikkaa. vuoden 4500 eaa. paikkeilla se sulautui Longshan-kulttuuriin, jolle olivat ominaista pysyvä asutus ja tekninen kehitys ennen kaikkea talojen rakentamisessa ja asumismukavuudessa.

Keisariaika

Kiina kuuluu maailman vanhimpiin sivilisaatioihin, joissa on katkeamaton historia. Sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulta eaa. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti vain noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.

Kiinan kiistelty ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa, mutta todennäköisesti se ei hallinnut läheskään koko nykyisen Kiinan aluetta. Myöhemmin Kiina jakautui moneksi pieneksi valtioksi, ja alkoi taistelevien valtioiden kausi, jolloin ne kävivät alinomaa sotia keskenään. Kiinan yhdisti 200-luvulla eaa. Qin-dynastian keisari Shi Huang Ti. Hän perusti tiettävästi ensimmäisen koko Kiinaa hallinneen dynastian, Qin-dynastian, jonka nimestä myös nimi Kiina johtuu. Tästä lähtien Kiina on eräitä lyhyiksi jääneitä välivaiheita lukuun ottamatta ollut valtiollisesti yhtenäinen. Keisarien on katsottu hallitsevan maata taivaan mandaatilla. Hallitseva dynastia kuitenkin on vaihtunut useita kertoja. Qin-dynastiakin jäi lyhytikäiseksi ja sen syrjäytti pian Han-dynastia, jonka valtakausi kesti useita vuosisatoja.

Kiinalaiset ovat keksineet muun muassa kirjanpainotaidon (Tang-dynastia), paperin valmistuksen (Han-dynastia), ruudin ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa), kompassin, leijat, paperirahan (Song-dynastia) ja pankkiluotot (Song-dynastia).

Mongolit valloittivat Kiinan vähitellen 1200-luvulla. Vuodesta 1271 Kiinaa hallitsi mongolien perustama Yuan-dynastia, jonka pääkaupunki oli Bejing. Sen valtakaudella kaikkia tärkeimpiä virkoja hoitivat mongolit. Kiinan mongolihallitsijoista kuuluisin oli Kublai-kaani, jonka valtakaudella myös Marco Polo teki tutkimusretkensä Kiinaan.

Mongolit kuitenkin karkotettiin maasta vuonna 1368, jolloin valtaan tuli viimeinen kotimainen, Ming-dynastia. Se pysyi vallassa, kunnes maan valloittivat mantšut. Mantšujen perustama Qing-dynastia hallitsi kiinaa vuosina 1644-1912.

Kiinan bruttokansantuote henkeä kohti oli tuhannen vuoden ajan Länsi-Eurooppaa korkeampi. Ming-dynastian aikana kehitys pysähtyi ja BKT henkeä kohti ei noussut käytännössä lainkaan 300 vuoteen. 1800-1900 Kiina eristäytyi kunnes länsimaat pakottivat sen avautumaan kansainväliselle kanssakäymiselle Hong Kongissa ja muissa satamissa.

Kiinan tasavalta

Pääartikkeli: Kiinan tasavalta

Vuonna 1911 Kiinassa alkoi vallankumous, jonka tuloksena seuraavana vuonna maasta tuli tasavalta. Toisen maailmansodan aikana Japani miehitti suuren osan maata. Vuosina 1945–1949 Kiinassa käytiin sisällissota, joka nosti Mao Zedongin johtamat kommunistit maan johtoon.

Japani miehitti Kiinan osia 1940-luvulle asti kunnes kiinalaiset, yhdysvaltalaiset ja neuvostoliittolaiset joukot ajoivat Japanin pois.

1940-luvulla Kiinan kommunistinen puolue ja tasavaltalainen Guomindangin sotivat Kiinan sisällissodassa, joka päättyi kommunistien valloitettua koko manner-Kiinan ja tasavaltalaisten vetäydyttyä Taiwaniin.

Kiinan kansantasavalta

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavalta

Mao Zedong julistaa Kiinan kansantasavallan syntyneeksi vuonna 1949

Kiinan kansantasavalta perustettiin 1. lokakuuta 1949 Mao Zedongin julistaessa sen syntyneeksi Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Mao tunnettiin kirjallisuutta opiskelleena intellektuellina, joka oli noussut puolueen huipulle sisällissodan myötä. Hänen valtansa kasvoi nopeasti. Mao jatkoi Kommunistisen puolueen puheenjohtajana ja siten maan johtajana. Neuvostoliitto tunnusti kansantasavallan lähes välittömästi, Itä-Euroopan maat ja suurin osa Länsi-Euroopankin maista tunnusti sen 1950 vaikka diplomaatit karkotettiinkin.

Pian valtaan päästyään Kiinan kommunistihallitus tuki Kim Il-sungin Pohjois-Korean hyökkäystä Etelä-Koreaan Korean sodassa 1950. YK-joukkojen tehtyä maihinnousun Mao näki mahdollisuuden sotia länsimaiden kanssa ja joukot hyökkäsivät YK-joukkojen kimppuun, mutta raskaat tappiot pakottivat vetäytymään. Vuonna 1951 kommunistit marssivat Tiibetiin, joka kuului Qing-dynastiaan ja jonka Kiinaan kuulumisesta ollaan erimielisiä.

Neuvostoliiton tuella toteutettu "ensimmäinen viisivuotissuunnitelma" kehitti jonkin taloutta jonkin verran. Kiinan alkuvuosina toteutettiin "Neljä modernisaatiota". Koulutus sosialisoitiin ja maaseudulla osaksi lopetettiin. Vuonna 1957 80 % kaupunkien alakoulusta lähtevistä jätettiin ilman koulutusta, koska voimavarat suunnattiin muualle ja osa opettajista oli jo teloitettu oikeistolaisina. Suuri osa korkeakoulutuksesta oli ulkomaalaisten perustamia ja monet olivat saaneet koulutuksen lännessä, jonka vuoksi heidät luokiteltiin tuhottaviksi liberaaleiksi. Koulutuksen alasajon vuoksi sukupolvet vuoteen 1976 asti jäivät ilman merkittävää koulutusta.

Vuonna 1957 aloitettiin "100 kukkaa kampanja", jonka jälkeen porvarismista epäiltyjä "uudelleenkoulutettiin" tai telottiin "Oikeistolaisuuden vastaisen liikkeen" voimin vuodesta 1959. Samana vuonna Kiina valloitti myös alueita Intialta. Toinen viisivuotissuunnitelma, vuosien 1958 ja 1963 välinen Suuri harppaus pyrki luomaan pieniä raskaasti verotettuja kollektiiveja. Se tappoi arviolta 14-43 miljoonaa ihmistä ja kymmenet miljoonat lapset jäivät syntymättä neljän vuoden aikana. Kiinalaiset söivät eri lähteiden mukaan keskimäärin 1200-1534 kaloria eli jopa vähemmän kuin Auschwitziläiset orjatyöläiset ja esimerkiksi perheenäitien työtaakka kollektiiveissa oli 11 tuntia joka päivä. Suuren harppauksen aikana oli ihmiskunnan historian pahin nälänhätä ja uhrien määrä oli samaa luokkaa kuin koko toisessa maailmansodassa.

Vuosina 1958–1959 Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet kärjistyivät, kun Kiina syytti Nikita Hruštšovin Neuvostoliittoa liian oikeistolaiseksi. Neuvostoliitto lopetti Kiinan ydinaseohjelman auttamisen ja suunnitteli jopa ydiniskua Kiinaan estääkseen Kiinaa saamasta ydinaseen. Yhdessä Neuvostoliiton ja Kiinan välisissä kiistoissa, Kiina marssitti joukkonsa 150km Intian puolelle 1962 saadakseen tahtonsa läpi.

Kommunistien havaittua suuren osan väestöstä olevan kuoleman partaalla, Mao Zedong meni syrjään politiikasta ja Liu Shaoqi teki uudistuksia kuten yksityisten peltojen palauttaminen ja tuottajien suurempi autonomia. Vuonna 1964 Kiina kiinasta tuli ydinasevaltio. Kiina auttoi Pol Potia Kambodžassa ja Pohjois-Vietnamin kommunisteja valtaamaan tasavaltalaisen Etelä-Vietnamin Vietnamin sodassa.

Vuonna 1966 aloitettiin "Kulttuurivallankumous", jonka päämäärä oli "päästä eroon liberaaleista porvareista" ja jatkaa Liu Shaoqin hidastamaa luokkataistelua. 11 miljoonaa punakaartilaista lähetettiin jahtaamaan jäljellä olevia porvareita ja valvomaan että porvarismia "kritisoidaan" kaikkialla. Ylemmät kouluasteet lopetettiin ja monet hengissä olevat koulutetut teloitettiin. Porvarillisiksi epäillyt vanhat kirjoitukset, taide, museot, temppelit ja muu perintö tuhottiin. Monien tutkijoiden mielestä kiinalaisen kulttuurin pohja hävisi näinä vuosina. Mao nautti laajamittaista suosiota länsimaiden vasemmistolaisten keskuudessa ja maolaisia puolueita perustettiin ympäri maailmaa, mutta ulkomaiden saatua vihjeitä tuhon laajuudesta suosio hiipui. Maasta tiedettiin hyvin vähän sillä ihmisiä ei päästetty maahan sisään tai ulos. Monet tiedoista pohjautuivat Ison-Britannian Hong Kongiin ja muualle karanneiden kiinalaispakolaisten tietoihin.

Mao kutsui Richard Nixonille vierailulle 1971 ja pian Jimmy Carterin kaudella Yhdysvallat ja muut länsimaat antoivat YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyden Taiwanin sijaan kommunistiselle Kiinalle. Kulttuurivallankumous kesti vuoteen 1976, jolloin Mao kuoli ja äärivasemmistolainen "Neljän kopla" pidätettiin syyllisenä katastrofeihin.

Zhou Enlai luonnosteli ja Deng Xiaoping aloitti "Neljä modernisaatiota". Puolueen edustajat mm. vierailivat kapitalistisessa Japanissa, mutta sosialismi säilytettiin virallisena ideologiana. Kiinan talousuudistukset vuonna 1978 sallivat kapitalismin ensiksi viidessä kommunistisen puolueen tarkkailemassa koekaupungissa: Shenzhen, Zhuhai, Shantou, Xiamen, Hainan. Koulut avasivat toiminnan jälleen, sosialistista ideologiaa vähennettiin, ja ulkomailla opiskeluun myöhennettiin lupia. 1980-luvulla kulutustarvikkeiden säännöstely hylättiin.

Vuosina 1981-2001 jääkaappien, pesukoneiden ja sähkötuulettimien yleisyys kasvoi nollasta lähes yhteen jokaista kaupunkilaista kohti ja puolet vähempään maaseudulla. Kiinalaiset saivat esimerkiksi avioitua ilman kommunistien lupaa, muuttaa toiseen kaupunkiin, omistaa asunnon ja ostaa monia uusia asioita. Akateemiset, tieteilijät, taiteilijat ja yrittäjät saavat toimia joutumatta epäillyiksi oikeistolaisiksi. Kiina hyväksyttiin Maailman kauppajärjestön jäseneksi vuonna 2001. Vuonna 1989 Taivaallisen rauhan aukion demokratiavaatimusten tukahduttaminen asetti kuitenkin rajat poliittiselle vapaudelle, ja kommunismin kritisointi on vapaata vain Hongkongissa ja Macaossa. Ne siirtyivät Kiinalle vuosina 1997 ja 1999 mutta ovat laajasti erillisiä yhteiskuntia. 2000-luvulla Kiinan taloudellisesta noususta tuli yleinen puheenaihe. Tulot ovat jatkaneet maailmaan nopeinta nousua.

Politiikka

Kiinan kansantasavalta

Osa politiikan artikkelisarjaa: Kiinan kansantasavallan politiikka

Kommunistinen puolue Pääsihteeri · Politbyroo Keskuskomitea · Keskussotilaskomissio Kansan vapautusarmeija

Poliitikan johtavat ideologiat Mao Zedong: Maolaisuus Deng Xiaoping: Sosial. markkinatalous Jiang Zemin: Kolme edustusta Hu Jintao: Tieteellisen kehityksen konsepti

Presidentti · Pääministeri Kansankongressi · Pysyvä komitea Neuvoa-antava konferenssi · Valtioneuvosto

Laki · Perustuslaki Korkein oikeus · Lainsäädäntö

Alueellinen hallinto · Ihmisoikeudet

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan hallinto ja politiikka

Kiinan kansantasavalta on sosialistinen marxismi-leninismin ja maolaisten ajatusten ohjaama valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Kiinan perustuslaki kuvaa maata sosialistiseksi valtioksi, joka on työväenluokan johtama kansan demokraattinen diktatuuri ja perustuu työläisten ja talonpoikien liitolle. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.

Kiinan hallinnon pääosat ovat:

• Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
• Kiinan kansankongressi
• Kiinan kansantasavallan presidentti
• Kiinan kansantasavallan valtioneuvosto
• Kiinan keskussotilaskomissio
• Kiinan kansantasavallan korkein oikeus
• Kiinan kansantasavallan korkein prokuraattorinvirasto

Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa on Kommunistisen puolueen valvonnassa "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).

Maa on vuodesta 1978 lähtien siirtynyt markkinatalousjärjestelmään säilyttäen kuitenkin paljon keskusjohtoisuutta. Kiinan 500 suurimmasta yrityksestä (jotka tuottavat yli 80 % BTK:sta) vuonna 2007 349 yritystä on valtion omistuksessa tai valtion hallinnoimia. Yksityisomisteisia yrityksiä oli 89, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa.

Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia.

Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.

Tärkeitä poliittisia ongelmia ovat keisariajalta periytyvä korruptio ja kasvaneet tuloerot. Hu Jintao on nostanut tärkeäksi poliittiseksi teemakseen maaseudun hyvinvoinnin edistämisen, poistaen muun muassa vuosituhansia vanhan maaveron.

Ulkopolitiikka

Presidentit Hu Jintao ja George W. Bush sekä heidän puolisonsa Liu Yongqing ja Laura Bush vilkuttavat Valkoisen talon parvekkeelta. Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen suhde on monimutkainen, ja maailma seuraa sen kehitystä kiinnostuneena.

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka

Kiinan kansantasavalta sai YK:n jäsenyyden ja turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenpaikan ja veto-oikeuden Taiwanille paenneen Kiinan tasavallan sijaan 1971 Yhdysvaltain tuella presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena, jonka jälkeen Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan" ja Kiinan alueelliseen jakamattomuuteen. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on vuonna 1950 keskusvallan hallintaan otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen ja poliittinen johtaja Dalai-lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike, joka kiellettiin heinäkuussa 1999.

Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, jonka Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhkesi kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, mikä johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. Vuonna 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. 1980-luvulla Kiina tuki Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979–1989) Pakistanin, Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian kanssa neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä. Irakin–Iranin sodan aikana Kiina oli Pohjois-Korean kanssa Iranin pääasiallinen asetoimittaja, kun länsimaat ja Neuvostoliitto tukivat Saddam Husseinia.

Vuonna 1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin ja asevientikieltoon kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen. Viime aikoina (2004) Ranska ja Saksa ovat pyrkineet poistamaan boikotteja Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa muun muassa Taiwanin tilanteen vuoksi.

Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa muun muassa Korean demokraattiseen kansantasavaltaan, johon sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Kiinalla on Japanin kanssa kiistoja, jotka periytyvät aina toisesta maailmansodasta ja Japanin miehityksestä, mutta talousyhteyksiä on vahvistettu.

Kiina on pyrkinyt turvaamaan kasvuaan hankkimalla raaka-aineita, ruokaa, energiaa ja markkinoita Afrikasta.

Arviolta jopa 750 000 kiinalaista on matkustanut tai siirtynyt Afrikkaan hyödyntämään luonnonvaroja tai tekemään liiketoimia. Kiinalaiset ovat myös perustaneet Afrikkaan 500–2000 maanviljelijän Baoding-kyliä 18 maahan tuottamaan maataloustuotteita.

Kiinan suurimmat öljyntoimittajat Afrikasta 2006 olivat Angola, Kongon tasavalta, Päiväntasaajan Guinea ja Sudan. Erityistä kritiikkiä on herättänyt Kiinan Sudanin hallituksen tuki sekä asekaupat Zimbabween. Kiinan virallinen politiikka ulkomaansuhteissa on puuttumattomuus sisäisiin asioihin. Kiinan mukaan ihmisoikeudet ovat suhteellisia ja jokaisen maan itsensä määrittelemiä ja ulkomainen painostus rikkoo maan suvereniteettia.

Venäjä sopi 1991 Kiinan kanssa rajakysymysten selvittämisestä ja solmi Kiinan kanssa 2001 kaksikymmenvuotisen naapuruus- ja ystävyyssopimuksen, jonka jälkeen vuodelta 1996 peräisin oleva "Sanghain viitoset" -ryhmä uudistettiin Keski-Aasian maiden kanssa Shanghain yhteistyöjärjestöksi. Kiinan ja Venäjän naapuruussopimus sisältää myös viittauksen sotilasyhteistyöhön jommankumman tullessa uhatuksi. Rajakiistojen selvittämisen yhteydessä Venäjä palautti Kiinalle noin 174 km² alueita saarilta Ussuri- ja Amurinjokien yhtymäkohdassa. Vuosien 2006 ja 2007 aikana Kiinan ja Venäjän suhteiden sanottiin kehittyneen "parhaimmalle tasolle kautta aikojen."

Yhdysvaltain ja Kiinan välit ovat parantuneet viime vuosina. Pitkällisten kiistojen taustalla on erityisesti Taiwanin tilanne ja Yhdysvaltain sotilastuki sille. Mikäli Kiina hyökkäisi Taiwanille, erityisesti sen julistautuessa itsenäiseksi, Taiwan odottaisi Yhdysvaltain tulevan puolustamaan sitä ja vastakkain saattaisi olla kaksi ydinasevaltiota. Yhdysvaltain suhteita ovat heikentäneet myös NATO:n koneiden Kiinan lähetystön pommitus Belgradissa 1999, vuoden 2001 vakoilukoneskandaali ja Yhdysvaltain johdon avoin tuki dalai-lamalle.

Asevoimat

Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija (varsinaiseen asepalvelukseen kelpaavia asevelvollisia miehiä vuonna 2005 oli noin 281 240 000). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa supervallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea muun muassa Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.

Kiinan virallinen sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia. Kriitikoiden mukaan Kiinan on arveltu kuluttavan 2-3 kertaa enemmän sotilasmenoja maan omiin virallisiin tilastoihin verrattuna. Kiina on kaksinkertaistanut vuosittaiset asemenonsa vuosien 2001 ja 2007 välillä. SIPRIn mukaan Kiinan asemenot vuonna 2007 olivat 58,3 miljardia US$, eli maailman kolmanneksi suurimmat Yhdysvaltain (547,4 Mrd US$) ja Britannian (59,7 Mrd US$) jälkeen. Summa vastasi 5 prosenttia koko maailman asemenoista vuonna 2007.

Energiapolitiikka

Pääartikkeli: Kiinan energiapolitiikka

Katso myös: Uusiutuva energia Kiinassa

Greenpeacen Kiinan energiavastaavan Ailun Yangin mukaan Kiinalla on ratkaiseva rooli maailman ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kiinan energiankulutus ja päästöt vaikuttavat merkittävästi koko maailman energiavaroihin ja ilmastovaikutuksiin. Kiina on ratifioinut Kioton sopimuksen, mutta kehitysmaana sopimus ei velvoita Kiinaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ennen vuotta 2012.

Worldwatch instituutin mukaan 80 % Kiinan energiasta oli hiiltä vuonna 2007. Vuonna 2005 Kiinan energiasta oli 70 % hiilivoimaa ja 2 % ydinvoimaa. Hiilen käyttöä edistää sen alhainen hinta. Hiiltä hankitaan halvan työvoiman avulla turvattomista kaivoksista ja päästöistä piittaamatta. Greenpeacen Yangin mukaan hinta nousisi 30 %, jos ympäristö- ja terveysvaikutukset otettaisiin huomioon. IEA:n mukaan 8 % primaarienergiasta ja 17 % sähköstä tuotettiin Kiinassa uusiutuvalla energialla vuonna 2006. Uusiutuvan energian tavoite on: 15 % primaarienergiasta 2020 mennessä: 300 GW vesivoimaa, 30 GW tuulivoimaa, 30 GW biomassaa, 1,8 GW aurinkosähköä ja 300 miljoonaa neliötä aurinkolämmitystä.

IEA:n mukaan vuosina 1990-2004 Kiinan energiankulutus on noin kaksinkertaistunut ja sähkönkulutus kolminkertaistunut (500 TWh – 1760TWh). Energialähteistä vuosina 1990-2006 hiilenkulutus noin kaksinkertaistunut (6200 TWh -13 850 TWh) ja öljynkulutus kolminkertaistunut (1300-4200 TWh). Vuonna 1990 uusiutuvan energian osuus oli noin neljännes. Vaikka kokonaismäärä on sen jälkeen hieman kasvanut, samanaikaisesti uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta on IEA:n tilastojen mukaan selvästi laskenut 1990-2004. Uusiutuva energia Kiinassa oli IEA:n mukaan noin 24 % vuonna 1990 ja 15 % vuonna 2004.

Joulukuussa 2007 Kiinan valtionvirasto korosti maan energiapolitiikassa keskeisiksi seikoiksi (odotetun hiilen sijaan) energialähteiden laajentamisen, ympäristönsuojelun ja puhtaan energian. Kiinan uusi uusiutuvan energian laki tuli voimaan 1.1.2006. Siihen sisältyy uusiutuvan energian syöttötariffi, pääomatuki, verotuki ja julkinen tarjouskilpailu. Lupaprosessi kannustaa tuulivoiman kotimaiseen tuotantoon ja laajoihin projekteihin. Kiinassa on eniten Kioton protokollan Clean Development Mechanism (CDM) –hakemuksia. 1.3.2008 CDM-käsittelyssä oli 171 projektia, jotka vastasivat noin 9 GW tuulivoimaa. Vuoden 2007 lopussa säädettiin määräys, jonka mukaan yli 5 GW energiantuottajan tulee tuottaa uusiutuvalla energialla 3 % 2010 mennessä ja 8 % 2020 mennessä, poissulkien vesivoima. Uusien rakennusten aurinkolämmityksen lakivelvoite on suunnitteilla. Yhdeksän provinssia velvoittaa lisäämään 10 % etanolia bensiiniin. Kiinan tuulivoimatavoite 5 GW saavutettiin jo vuonna 2007. Tuulivoimamarkkinat kasvoivat 156 % vuonna 2007, jolloin asennettiin 3,4 GW. Hyväksyttyjen projektien ja asennusten perusteella Global Wind Energy Council ennustaa lisäykseksi 5 GW (yhteensä 11 GW) vuonna 2008. Kiinan uusiutuvan energian yhdistys ennustaa tuulivoimakapasiteetiksi 50 GW vuonna 2015. Kiinan sähkönkulutukseksi ennustetaan 1000 GW vuonna 2020. Tuulivoiman tuotantokapasiteetti on kaksinkertaistunut vuosittain vuodesta 2004. Kiinalla on paljon rantaviivaa ja vuoria, ja siten paljon tuulivoimapotentiaalia. Vuoden 2007 arvion mukaan Kiinan tuulivoimapotentiaali rannikolla on 1000 GW ja merellä 300 GW. Kiinan tuulivoimamarkkinat kasvavat nopeiten maailmassa. Kiinan hallituksen tuulivoimatavoite 5 GW tuulivoimaa 2010 saavutettiin paljon ennen tavoiteaikaa. Vastaavasti hallituksen tavoite 30 GW vuonna 2020 ennustetaan saavutettavan ennen määräaikaa. Alan teollisuus uskoo, että siihen mennessä voidaan saavuttaa 170 GW.

Hiilen hinnannousu ja sähkön kasvava kysyntä on tehnyt ydinvoimasta tärkeän. Kiina aikoo ohittaa Ranskan maailman suurimpana ydinvoimamaana. IEA ennusti vuonna 2006, että Kiinan ydinvoimakapasiteetti kasvaisi 6 GW:sta 31-50 GW:n vuoteen 2030 mennessä, jolloin sen osuus Kiinassa kasvaisi nykyisestä noin 2 %:sta 3-6 %:iin sähköstä. Ennusteen jälkeen maailman ja Kiinan tuulivoimamarkkinat ovat kasvaneet ja Kiinassa on ollut vuosisadan pahin maanjäristys. Kaikkien energiantuotantomuotojen haasteena on maanjäristysriski.

Terveyspolitiikka ja epidemiat

Pääartikkeli: Terveydenhoito Kiinassa

80 % sairaanhoitoresursseista on kaupungeissa, vaikka 70 % väestöstä asuu maalla. Yrtit - yrttilääketiede, rohdokset, rohdoshoito, osuus lääkemarkkinoista on yhä 30-50 %. Sairaalat saavat tulonsa lääkkeiden myynnistä. Siksi lääkärit myyvät mahdollisimman kalliita lääkkeitä. Sairausvakuutuksen puutteen vuoksi vähävaraisilla ei ole varaa etsiä hoitoa. Järjestelmä tukee antibioottien ylitarjontaa, joka lisää resistenttikantojen riskiä. Tiedonvapauden puute hidastaa terveyskatastrofien torjuntaa.

AIDS

Tästä on esimerkkinä 1990-luvulla maaseudulla ollut AIDS-katastrofi, joka levisi verenmyynnin kautta. Verenluovutuskertoja lisättiin palauttamalla veren plasma luovuttajille. Plasma oli seos useamman luovuttajan verestä, mikä johti HIV-epidemiaan.

Pekka Mykkäsen mukaan AIDS-katastrofi oli uhrien määrän mukaan todennäköisesti suurin Kiinan tragedia kulttuurivallankumouksen jälkeen ja mittavin ihmisen aiheuttama terveydenhuollon katastrofi. Joku saattoi luovuttaa verta 11 kertaa vuorokaudessa. Tavallista oli kaksi kertaa päivässä. Vuonna 2003 kiinalaisista 20 % ei tiennyt AIDS:sta. 2,6 % tiesi että kondomi suojaa siltä. Ketään virkamiehistä ei ainakaan vuonna 2004 ollut pantu vastuuseen verikaupasta. Laittomien asemien pitäjiä rangaistiin.

Muut epidemiat

Vuonna 1997 Kiinassa havaittiin lintuinfluenssavirus H5N1. Vuonna 2002 Kiinassa ja Hongkongissa oli 6 700 SARS-tapausta ja yli 600 ihmistä kuoli. Alison Baileyn mukaan terveysviranomaisten hidas reaktio sai aikaan vakavan luottamuspulan.

Ympäristöpolitiikka ja haasteet

Pääartikkeli: Kiinan ympäristöpolitiikka

Kiina julkaisi ensimmäisenä kehitysmaana kansallisen ilmastosuunnitelman 4.6.2007. Talouskehityssuunnitelma 2006-2010 sisältää energiansäästö- ja ympäristötavoitteita, kuten energiankulutuksen 20 % lasku BKT:een verrattuna 2010 mennessä.

Kiinan ympäristöhaasteet ovat valtavat. Kiinan ympäristöviranomaisten mukaan 1/4 kiinalaisista juo saastunutta vettä, 1/3 väestöstä hengittää vakavasti saastunutta ilmaa ja 70 % syöpätapauksista johtuu ympäristösaasteista. Kiinan ilmastokaasupäästöt ovat maailman suurimpia. 300 kaupungissa on vakava vesipula. Joista 70 % on vakavasti saastuneita. Kiinalaisista eläinlajeista 385 on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Alueellinen hallinto

Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto

Kiina on jaettu 22 maakuntaan (省, pinyin: shěng), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. maakunnaksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Maakuntien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).

Kiinan maakuntatason aluejako.

Maakunnat Anhui (安徽) Fujian (福建) Gansu (甘肃) Guangdong (广东) Guizhou (贵州) Hainan (海南) Hebei (河北) Heilongjiang (黑龙江) Henan (河南) Hubei (湖北) Hunan (湖南) Jiangsu (江苏) Jiangxi (江西) Jilin (吉林) Liaoning (辽宁) Qinghai (青海) Shaanxi (陕西) Shandong (山东) Shanxi (山西) Sichuan (四川) Yunnan (云南) Zhejiang (浙江)

Autonomiset alueet Guangxi (zhuangit) (广西壮族) Ningxia (hui-kiinalaiset) (宁夏回族) Sisä-Mongolia (mongolit) (内蒙古) Xinjiang (uiguurit) (新疆维吾尔族) Tiibet (tiibetiläiset) (西藏) Itsehallinnolliset kaupungit Chongqing (重庆) Peking (北京) (Beijing) Shanghai (上海) Tianjin (天津) Erityishallintoalueet Hongkong (香港) Macao (澳门)

Taloudelliset erityisalueet Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:

• Shenzhen (香港)
• Zhuhai (澳门)
• Xiamen
• Shanghai
• Shantou
• Hainanin maakunta sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
• Beihai
• Dalian
• Fuzhou
• Guangzhou
• Lianyungang
• Nantong
• Ningbo
• Tianjin
• Wenzhou
• Yantai
• Zhanjiang
• Qinhuangdao ja
• Qingdao

Tilastot

Juha Remeksen mukaan Aasiassa tilastoihin on syytä kohdistaa epäilyksiä. Useita tilastoja on laadittu laiskasti tai tuloksia vääristäen. Tuloksiin on syytä suhtautua varauksellisesti ja varmistaa ne useista lähteistä. Tilastojen tehtävä on mielipiteiden muokkaus maan sisällä ja ulkona ja ne voidaan laatia esimerkiksi eurooppalaisia päämääriä ajatellen positiivisesti.

Maantiede ja eläimistö

Kiinan kartta

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede

Kiina on maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan (yhteistä rajaa tosin vain 76 km), Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam.

Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheään asuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.

Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsee Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Taklimakan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.

Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen. Kiinan eteläosat ovat subtrooppista metsäaluetta, jonne ei tule varsinaista talvea, mutta talvet ovat kuitenkin viileitä. Näissä metsissä sataa ympäri vuoden, mutta koska Etelä-Aasian monsuunit yltävät tännekin, kesäisin sataa eniten. Subtrooppisia metsiä on jäljellä enää vähän, ja niissä kasvaa mm. ainavihantia tammilajeja, korallipuita, neidonhiuspuita, ja bambua. Lännempänä mm. sichuanin maakunnassa on vuoristoisempaa, ja vuoristoissa kasvillisuus vaihtelee alarinteiden subtrooppisesta ylärinteiden alpiiniseen. Pohjoisempana, Pekingistä Kiinan pohjoisosiin asti yltävällä lauhkealla lehtimetsävyöhykkeellä sataa vuoden ympäri tasaisesti, mutta monsuuni ei täällä enää vaikuta. Näissä metsissä Kasvaa tammia, hemlokkeja, pihtoja, vaahteroita, koivuja, punapuita, saarnia ja lehmuksia. Aluskasvillisuuden muodostavat alppiruusut, atsaleat ja bambut.

Kiina on eurooppalais-siperialaisen ja kaakkois-aasialaisen eläimistön ja kasvillisuuden kohtaamispaikka. Kiinassa elää hirviä ja ilveksiä, mutta myös apinoita ja alligaattoreita. Kiinassa elää 18 apinalajia, joista suurin osa lauhkealla vyöhykkeellä, mikä on melkein ainutlaatuista. Tunnetuimmat apinat ovat töpöhäntämakaki, lumiapina ja Pygathrix-suvun pystynenäapinat, joista monia on metsästetty armottomasti hienon turkin takia. Eräskin pystynenäapinalaji elää vuoristossa havumetsävyöhykkeellä kolmen tuhannen metrin korkeudessa. Kiinan ikonisimmat nisäkkäät ovat kultapanda ja isopanda, niitäkin tapaa enää lähinnä Länsi-Kiinan syrjäisessä vuoristossa. Vuoristojen syvissä laaksoissa on kehittynyt muutamia merkillisiä eläimiä, kuten maamyyräpäästäinen. Suuria kasvissyöjänisäkkäitä on vain vähän ja monet hirvieläimet ovat pienikokoisia, kuten kiinanmuntjakki, japaninkauris, myskihirvi ja lyyrysarvi. Hieman suurempia ovat serovi, härkägemssi, tupsuhirvi, sinilammas, goraali ja valkonaamahirvi. Tiibetin alueilla elää myös jakkeja. Kiinan uhanalaisimpia eläimiä ovat jokidelfiini, Kiinanalligaattori ja kiinantiikeri, jotka kaikki ovat välittömässä häviämisvaarassa erityisesti suurten jokien saastumisen takia. Myös leopardi ja puuleopardi ovat Kiinassa harvinaisia, mutteivät välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kiinassa elää myös villisikoja, karhuja ja mustakarhuja. Tiikereiden, leopardien ja apinoiden kohtalona voi tulevaisuudessa olla suosiotaan länsimaissakin nostanut kiinalainen lääketiede, joka käyttää eläinten ruumiin osia erilaisiin vaivoihin, joille ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Kiinan hallinto on kuitenkin ryhtynyt toimiin uhanalaisten eläimien kieltämiseksi lääketeollisuuden ja kansanlääketieteen raaka-aineena.

Linnusto on monipuolinen muiden eliöiden tapaan, etenkin fasaanilajien menestyessä. Kiinassa elää noin kolmasosa maailman fasaanilajeista eli tiettävästi 56 lajia. Sini-irenan huilumainen luritus on olennainen osa Kauko-Aasian metsiä. Kaijaset sen sijaan viihtyvät vain subtrooppisilla seuduilla. Kurjetkin ovat Kiinassa hyvin edustettuina, mantsuriankurki, mustakaulakurki ja neitokurki ovat kaikki pääosin kiinassa tavattavia lajeja. Runsaaseen lintulajistoon kuuluu myös punavarpusia, vihertalitiaisia, pyrstötimaleja, minivettejä, tikkoja ja varislintuja. Vesilinnustokin on omalaatuinen, siihen kuuluu mm. mandariinikoskelo, amurinkoskelo ja amurinsorsa.

Sammakko- ja matelijalajistokin on melko runsas. Matelijalajeja on yli 100 ja sammakkoeläimiä lähemmäs 50. Suurin sammakkoeläinlaji on 125 cm:n pituiseksi kasvava daavidinsalamanteri. Vuoristopuroissa elävä kiinankellosammakko kääntyy pelästyessään ylösalaisin, näyttäen punaisen mahansa. Matelijoita ovat reevenkilpikonnat, bluekrait-käärme, amurinrottakäärme ja punaselkärottakäärme. Myös mokkasiinikäärmeitä elää Kiinassa.

Hyönteislajisto on myös runsaslajinen. Erikoisimpia perhosia ovat siaminvaeltavalehti, joka matkii tammenlehteä. Kiinassa elää myös silkkiperhosia, muurahaisia, kovakuoriaisia ja muita hyönteisiä.

Luonnonmullistukset, sääilmiöt ja uhkat

Sichuanin maanjäristys 2008 oli rajuin Kiinassa kolmeen vuosikymmeneen. Kiinan lumimyrskyt 2008 olivat pahimmat Kiinassa 50 vuoteen: ne aiheuttivat 7,7 mrd. euron vahingot ja tappoivat yli 80 ihmistä. 23 miljoonaa ihmistä oli väliaikaisesti ilman sähköä, 300 000 taloa sortui ja 8 % maatalousmaasta vahingoittui. Vuonna 2006 oli lämpöennätys, kuivuusennätys (Chongqing ja Sichuan), vakava kuivuus Pohjois-Kiinassa, taifuuni Saomai (Zhejiang), joka oli voimakkain vuodesta 1951, 330 000 tonnin pölylaskeuma yhdessä yössä (Beijing) ja vakavimmat metsäpalot vuodesta 1987.

UNEPin mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa Kiinassa aavikoitumista ja biodiversiteetin vähenemistä (koralliriutat, mangrovet) ja on uhka Kiinan taloudelle. Vuosi 2006 oli lämpimin Kiinassa aikavälillä 1951–2006. Lämpötila on kohonnut 0,5–0,8°C sadassa vuodessa. Ilmastonmuutoksen arvioidaan vähentävän maan vesivaroja. Tulevaisuudessa sadepäivien määrä kasvaa Pohjois-Kiinassa, kun Etelä-Kiinassa sateiden runsaus kasvaa. Jangtse-joen yläjuoksulla rankkasateet voivat tulevaisuudessa lisätä mutavyöryjä.

Saastuminen ja ympäristön pilaantuminen ovat nousseet Kiinassa vakaviksi ongelmiksi elintason nousun myötä. Pelkästään Hongkongissa ja muualla Etelä-Kiinassa lasketaan saasteiden aiheuttavan 10 000 kuolemaa vuosittain. Kiinan suurten jokien kuntoa pyritään parantamaan Euroopan unionin ja Maailmanpankin tuella. Ilmastonmuutos ja teollistuminen ovat nopeuttaneet Gobin ja Taklimakan aavikoiden laajenemista. Kiinan tavoite on pysäyttää aavikoituminen istuttamalla puita. Kiina on ollut lähes metsän peitossa. Nyt maasta on noin 10 % metsää. Jokainen 11 vuotta täyttänyt on velvollinen istuttamaan 5 puuntainta 5 vuoden aikana.

Talous

Kiinan bruttokansantuotteen kehitys vuodesta 1952 vuoteen 2005

Etelä-Kiinan työpajat ovat tarjonneet työpaikkoja miljoonille.

Shanghain rakennuksia. Kiinassa käytetään puolet maailman teräksestä ja kolmasosa betonista.

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous

Vuonna 1978 alkaneet Kiinan talousuudistukset sallivat kapitalistisen järjestelmä ja ulkomaiset yritykset ensiksi viidessä kommunistisen puolueen tarkkailemassa koekaupungissa: Shenzhen, Zhuhai, Shantou, Xiamen, Hainan. Hyvien tulosten myötä uudistuksia laajennettiin muualle Kiinaan. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistalousalueilla. Vaikka kaikkien tulot ja työllisyys kasvavat nopeasti, Kiinassa on suuret tuloerot ensimmäisenä kapitalismiin siirtyneiden rannikkokaupunkien ja sisämaan välillä. Kiinan kokonaistuotanto on kasvanut vuosina 2003–2006 joka vuosi yli kymmenen prosentin vuosivauhtia, ja Kiina ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi jo vuodesta 1989 lähtien. Vuonna 2005 kasvu oli 10,2 ja 2006 10,5 %. Ylikuumentunut talouskasvu on asettanut energiantuotannon ja ympäristön koetukselle.

BKT oli vuonna 2006 arviolta 8 000 USA:n dollaria. Suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan kokonaistuotanto on kasvanut keskimäärin noin kymmenen prosentin vuosivauhtia. Vaikka puolet kiinalaisista elää edelleen alle 2 dollarilla päivässä, Kiinassa on kasvava ja kansainvälisesti merkittävä keskiluokka. Palkat kasvavat kaupungeissa 13 %–19 % vuodessa.

Teollisuus ja rakentaminen ovat noin 48 % bruttokansantuotteesta. Kiinaan osuus maailman teollisuudesta on 8 %. Teollisuusmarkkinat ovat maailman kolmanneksi suurimmat. Palveluiden osuus oli 40,3 % bruttokansantuotteesta vuonna 2005.

Yunnanin riisipeltoja. Etenevästä kaupungistumisesta huolimatta Kiina on edelleen maaseutuvaltainen maa.

Kiinan maataloussektori ruokkii 20 prosenttia maailman väestöstä vain 8 prosentilla maailman viljeltävästä alasta. Kommunistinen puolue on hiljalleen taipumassa maaseutuväestön vaatimaan yksityistämiseen, jolloin pelloilla työskentelevät omistaisivat pääoman ja paikallispoliitikoiden mahdollisuus korruptioon vähenisi. Kiina on yksi teen tärkeimmistä tuottajista heti Intian jälkeen. Kiinan kalasaalis on ylivoimaisesti maailman suurin.

Kommunistinen puolue lupasi aikaisemmin kaikille virkamiesten valitseman turvatyöpaikan eli ns. "teräsriisikulhon". Seurauksena työmarkkinat olivat tuottamattomat. Teräsriisikulhosta on luovuttu ja suuri osa ihmisistä etsii nykyään työt itse ja vaihtaa työpaikkoja.

Korruptio on edelleen yleistä kaikilla tasoilla ja vaikuttaa moniin asioihin. Esimerkiksi ympäristömääräyksien toimeenpaneminen on osoittanut hyvin vaikeaksi. Taloustieteilijät moittivat hallintoa valtavista ympäristöongelmista. EU:n kauppakamarin mukaan eurooppalaisfirmat valittavat Kiinassa tuotekopioinnista, paikallisten suosimisesta ja vaatimuksista yhteistoiminnasta kiinalaisfirmojen kanssa. Korruptiota ja oikeusjärjestelmän puutetta pidetään yhtenä suurimmista taloudellisista ongelmista.

Kiinan yli 100 ministeriötä ja asevoimat pyörittävät edelleen valtionyhtiöitä. Kiinassa on edelleen hintasäätelyä jollain aloilla ja esimerkiksi bensiinin hintaa tuetaan.

Tiede ja teknologia

Kiinan miehitetty avaruuslento Shenzhou 5 laukaistiin lokakuun 15. vuonna 2003, mikä teki Kiinasta järjestyksessä neljännen ihmisiä avaruuteen lähettäneen maan. Kiina suunnittelee rakentavansa avaruusaseman lähitulevaisuudessa ja laskeutuvansa kuuhun ensi vuosikymmenellä.

Kiinan hallitus jatkaa merkittävää panostusta tutkimuksen ja kehitykseen. Se kannustaa kekseliäisyyteen sekä uudistaa finanssi- ja verojärjestelmää tukeakseen kasvua tulevaisuuden aloilla. Maassa on esimerkiksi syntynyt lupaavaa geeniteknologiaa viime vuosina. Kiina kehittää ohjelmisto-, mikropiiri- ja energiatoimintaansa, mukaan lukien uusiutuvat energianlähteet kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoima. Vähentääkseen saastuttavia hiilivoimaloitaan Kiina on ollut pioneeri uudenlaisten ydinvoimaloiden kehittämisessä, jotka toimivat viileämmin ja turvallisemmin, ja mahdollistavat vetytalouden.

Koulutus

Koululaisia Xinjiangissa.

Kiinan hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä luomaan koko väestön kattavan peruskoulujärjestelmän. Puuttuvan rahoituksen, opettajavajeen ja muiden ongelmien vuoksi tämä ei kuitenkaan ole mahdollista toistaiseksi.

Kiinassa on kirjava joukko erilaisia korkeampaa koulutusta tarjoavia oppilaitoksia. Koulutusjärjestelmässä nähdään olevan monia ongelmia,^lähde? mutta se kehittyy nopeasti ja Kiinassa on jo kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiä yksiköitä. Monet ulkomaalaiset yliopistot ovat viime vuosina aloittaneet yhteistyöprojekteja tai perustaneet yksiköitä Kiinassa.

Monet vanhemmat haluavat panostaa suuren osan elannostaan lastensa koulutukseen ja yksityinen koulutus on suosittua. Esimerkiksi yksityiset kielikoulut, musiikkikoulut ja erilaiset harrasteet ovat suosittuja keskiluokan parissa, jolla on varaa niihin. Opiskelu ulkomailla on arvostettua.

Hongkongin peruskoulut ja korkeakoulut sijoittuivat PISA-vertailussa maailman huipulle.

Vuodesta 1986 Kiinassa asuneen ja Pekingin yliopistossa matematiikkaa ja kemiaa opiskelleen ruotsalaisen Johan Björkstenin mukaan opiskelu Kiinassa on nykyään kallista, mikä vaikeuttaa vähävaraisten opiskelua. Kiina sijoittaa henkeä kohti opiskeluun vähän. Kokeet ovat pääasiassa monivalintakysymyksiä, jotka testaavat lähinnä tietoja ennemminkin kuin kykyä pohtia käsitteitä. Kilpailu on kovaa ja ryhmätyötä on harvoin. Monien kiinalaisten keskustelijoiden mukaan nykyinen koulutusjärjestelmä soveltuu huonosti moderniin tietoyhteiskuntaan.

Alison Baileyn mukaan (2007) Kiina käyttää alle 3 % BKT:stä koulutukseen, puolet kehittyneiden maiden määrästä, ja siksi koulutus on kallista. Alisonin mukaan vuodesta 2006 maaseudun lapset säästävät koulumaksut 400 yuania (40 euroa), mutta maksavat yhä koulukirjat. Maaseudun vanhemmat ovat muuttaneet maalta kaupunkiin maksaakseen koulumaksuja. Kaupungeissa ei ole riittävästi kouluja kaupunkeihin muuttaneiden lapsille.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Kiinalainen kulttuuri

Ateria Jiangsun maakunnassa. Aterioita pidetään tärkeinä sosiaalisina hetkinä perheen tai ystävien kesken.

Kiinan kansantasavallan johtajat pyrkivät uudistamaan kiinalaista kulttuuria kuten poistamalla seksismin ja konfutselaisen koulutuksen, mutta säilyttämällä konfutselaisen perheen ja valtion tottelun. Kulttuurivallankumouksessa kiinalainen moraali ja kulttuuri, konfutselaisuus, kiinalainen taide ja kirjallisuus muokattiin sosialismin mukaiseksi. Kirjoitusmerkkejä muokattiin yksinkertaistuiksi lukutaidon lisäämiseksi. Perinteisiä kirjoitusmerkkejä käytetään vielä Taiwanilla, Hongkongissa ja Macaussa.

Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina. Varsinaisen kertomakirjallisuuden kehitys pääsi vauhtiin vasta 1300-luvulla. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta. Näistä koulutetun ihmisen tulee tuntea "viisi klassikkoa ja neljä kirjaa". Kalligrafia on kiinalaisille sivistyksen korkein mittari. Kertomakirjallisuuden neljä pääteosta ovat Xiyouji (西游记 Lännenmatkan kertomus), Honglou meng (紅樓夢 Punaisen huoneen uni), Shuihu-zhuan (水浒传 Joenvarren kertomus) ja Sanguo yanji (三國志演 Kolmen kuningaskunnan romanssi).

Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta. Cui Jian oli yksi ensimmäisiä kiinalaisen rock-musiikin 1980-luvun puolivälissä suosioon nostaneita. Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera. Kiinalainen maalaustaide on niin ikään omaleimaista. Merkittävin juhlapäivä kiinalaisessa kalenterissa on kiinalainen uusivuosi, joka osuu gregoriaanisessa kalenterissa vuoden alkupuolelle.

Kiinan urheilukulttuuri on yksi maailman vanhimmista. Monet historioitsijat uskovat jalkapallon olevan peräisin Kiinasta. Suosittuja lajeja ovat pöytätennis, sulkapallo, koripallo ja nykyään myös golf sekä kunto- ja taistelulajit kuten qigong ja taijiquan.

Lautapelejä kuten shakkia, kiinalaista šakkia (xiangqi) ja piiritysšakkia (weiqi) pelataan yleisesti. Niistä järjestetään kilpailuja ja turnauksia. Weiqi on sivistyneistön peli. Xiangqi ja majiang puolestaan ovat tavallisen kansan suosiossa.

Fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa pidetään tärkeänä. Aamuharjoitukset ovat yleisiä. Lapsille opetetaan jo koulussa itsehierontaa ja qigong-harjoituksia, joilla monet oppitunnit aloitetaan. Tapa jatkuu yliopistossa ja myöhemmin työelämässä. Vanhuksia näkee puistoissa tekemässä päivittäisiä qigong-harjoituksiaan.

Väestö

Kiinan väestönkasvu.

Kiinan väestö vanhenee nopeasti, mutta yhden lapsen politiikasta aiotaan eroon aikaisintaan 2018.^lähde? Kiinan väestö tulee olemaan 2025 1.4 - 1.6 miljardia ihmistä.^lähde?

Väestönkasvusta ei ole varmoja tietoja, sillä tilastot eivät ole luotettavia.

Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät

Valtaosa (91,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 8,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido kaikkia vähemmistökansoja.

Uskonnot

Suitsukkeen polttaminen on Kiinassa yleinen esi-isiä kunnioittava rituaali taolaisuudessa ja buddhalaisuudessa.

Pääartikkeli: Kiinan uskonnot

Kulttuurivallankumouksen aikana uskontoja pidettiin porvarillisena kulttuurina. Punakaartilaiset ja heidän ratsioitaan pelänneet uskovaiset tuhosivat suurimman osan temppeleistä, kirkoista, ja muusta uskonnollisesta perinnöstä. Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostavat uhkaaviksi nähdyt ja tiukasti kielletyt ryhmät kuten Falun Gong.

Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi. Kiinalaisista suurin osa ei tunnusta virallisesti mitään uskontoa. Kuitenkin konfutselaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden perinteet vaikuttavat monien elämään. Perinteistä aiemmin taikauskona kiellettyä esi-isiä kunnioittavaa qingmingjie- eli haudanlakaisujuhlaa vietettiin ensimmäisen kerran virallisena juhlapäivänä ja vapaapäivänä huhtikuussa 2008.

Virallisten tietojen mukaan maassa on noin 100 miljoonaa uskonnollisesti aktiivista ihmistä, eräiden arvioiden mukaan 300 miljoonaa. Näistä noin 200 miljoonaa olisi buddhalaisia, taolaisia tai palvoisi legendaarisia hahmoja kuten lohikäärmekuningasta tai hyvän onnen jumalaa. Buddhalaisuuden suuntauksista theravada- ja tiibetinbuddhalaisuus ovat etnisten vähemmistöjen kannattamia. Perinteisesti islaminuskoisia kansoja, huita, kazakkeja ja uiguureja on Kiinassa noin 20 miljoonaa. Kristittyjä on mahdollisesti jopa 40 miljoonaa, virallisten lukujen mukaan 16 miljoonaa. Toisen tutkimuksen mukaan maassa olisi 40 miljoonaa protestanttia ja 14 miljoonaa katolilaista. Katoliset ovat jakautuneet kommunistihallinnolle uskolliseen niin sanottuun patrioottiseen kirkkoon sekä Vatikaanille lojaaliin maanalaiseen kirkkoon. Vuonna 1949, kun ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta, siellä oli 700 000 kristittyä.

Kielet

Pääartikkeli: Kiinan kieli

Kiinalaisten luoma yhteinen merkistö on helpottanut kommunikointia Itä-Aasiassa vuosituhansien ajan.

Kiinan de facto virallinen kieli on mandariinikiina. Kansan päivälehden mukaan vuonna 2004 sitä puhui äidinkielenään 53 prosenttia Kiinan väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki koulutetut kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Kuitenkin vuonna 2004 vielä yli 40 prosenttia Kiinan väestöstä ei osannut lainkaan mandariinia.

Klassinen ja moderni kiinan kieli ovat kaksi eri kieltä. Kiinassa on tusinoittain kieliä. Merkit voivat olla samoja, vaikka muutoin murteet voivat erota kuten ruotsi ja saksa. Useimmat ymmärtävät mandariinikiinaa, jota yksinomaan käytetään radiossa ja tv:ssä. Kaikki eivät puhu sitä. Vain Guăngzhōussa sallitaan ohjelmat paikalliskielellä. Kiinan puhekieli on verraten helppoa. Siihen ei sisälly sanojen taivutusta, aikamuotoja, yksikköä ja monikkoa, vahvoja verbejä ja akkusatiivia, datiivia jne. Sanajärjestys välittää merkityksen. Merkkikirjoitus sopii tähän kieleen. Äänialoja on neljä: ā, á, ă ja à. Laajin kiinan kielen sanakirja vuodelta 1718 sisältää 47 035 merkkiä. Virallinen lukutaito Kiinassa on 2000 merkkiä. Ne vastaavat 97-98 % normaalitekstistä, jossa kirjallisuuden ja lehtien luku on vielä vaikeaa. 4000 merkkiä vastaa jo 99,8 % tekstistä ja on sujuvaa. 5000 merkkiä vastaa täysin sujuvaa kieltä.

Han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, mutta muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100–120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.

Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):

• Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
• Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
• Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
• Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
• Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
• Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
• Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
• Min bei (10 milj.) siniittinen
• Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
• Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
• Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
• Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
• Mongoli (3 milj.) mongolialainen
• Taikieli (2 milj.) tai-kadai
• Korea (2 milj.) isolaatti
• Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
• Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
• Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
• Kazakki (1 milj.) turkkilainen
• Khams (1 milj.) tiibetiläinen
• Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen

Suurimmat kaupungit

Pudong, Shanghai

Asuintaloja Pekingissä.

Shenyang

Guangzhou

Kiinassa on monia suurkaupunkeja, joista kolmen katsotaan kuuluvan maailman 55:een globaaliin kaupunkiin.

#	Kaupunki	Kaupunkiväestön määrän arvio (2002), miljoonaa ihmistä	Alue
1.	Shanghai	9,0
2.	Peking	7,1
3.	Tianjin	4,3
4.	Wuhan	4,0
5.	Shenyang	3,5
6.	Guangzhou	3,4
7.	Harbin	2,8
8.	Xian	2,7
9.	Chongqing	2,36
10.	Kowloon	2,32
11.	Chengdu	1,9
12.	Changchun	1,9
13.	Taiyuan	1,8
14.	Nanjing	1,8
15.	Jinan	1,7
16.	Dalian	1,7
17.	Qingdao	1,4
18.	Lanzhou	1,4
19.	Fushun	1,4
20.	Zhengzhou	1,3

Nykyään

1.	Shanghai	9,5milj
2.	Chongqing	8,6milj
3.	Beijing	7,8milj
4.	Hongkong	6,7milj
5.	Tianjin	6,2milj

Juhlapäivät

Pääartikkeli: Kiinalaiset juhlat

Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uusivuosi	元旦
4. tai 5. huhtikuuta	Qing ming jie (Kuolleiden muistopäivä / "Puhtaan kirkkauden juhla")	清明节	106. päivä talvipäivänseisauksen jälkeen
1. toukokuuta	Vappu	劳动节
4. toukokuuta	Nuorison päivä	青年节	Muistopäivä toukokuun neljännen päivän liikkeelle
1. heinäkuuta	Kiinan kommunistisen puolueen perustamispäivä	建党节	Ensimmäisen Poliittisen neuvoa-antavan konferenssin muodostaminen 1.7.1921
1. elokuuta	Armeijan päivä	建军节	Nanchangin kansannousu 1.8.1927
1. lokakuuta	Kansallispäivä	国庆节	Kiinan kansantasavallan perustaminen 1.10.1949
Kuukalenterin 1. kuun 1. päivä	Kiinalainen uusivuosi (eli "Kevätjuhla")	春节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 1. kuun 15. päivä	Lyhtyjuhla	元宵节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 5. kuun 5. päivä	Lohikäärmeveneiden juhla	端午节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 7. kuun 15. päivä	Henkien juhla	中元节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 8. kuun 15. päivä	Keskisyksyn juhla	中秋节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 9. kuun 9. päivä	Kaksoisyhdeksännen juhla	重阳节	Kiinalaisen kalenterin mukaan

Katso myös

• Ihmisoikeudet Kiinassa
• Kesäolympialaiset 2008‎ ja Pekingin olympialaisten kritiikki‎
• Kiinalainen filosofia
• Kiinan dynastiat
• Kiinan energiapolitiikka
• Kiinan kansantasavallan historia
• Kiinan kansantasavallan lippu
• Kiinan kieli
• Kiinan tasavalta (Taiwan)
• Uusiutuva energia Kiinassa

Kirjallisuutta

Yhteiskunta

• Linda Jakobson: Kiinan vaikeat valinnat (Sitra, 2005)
• Linda Jakobson: Miljoona totuutta. Vuosikymmen Kiinassa. (Kirjayhtymä, 1997)
• Shaughnessy, Edward L. (toim.): Kiehtova Kiina. (China: The land of the heavenly dragon, 2000.) Suomentanut Riitta Bergroth. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7160-6.

Kulttuuri ja historia

• Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri. 5. tarkistettu painos (1. painos 1990). Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-15943-7.
• Man, John: Terrakotta-armeija: Kiinan ensimmäinen keisari ja kansakunnan synty. (The terracotta army: China’s first emperor and the birth of nation, 2007.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5142-8.
• Nieminen, Pertti: Mandariini kainalossa: Kirjoituksia vanhan Kiinan kulttuurista, eritoten runoudesta. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10549-3.

Aiheesta muualla

Hallitus

• China.org.cn China's Official Gateway
• www.gov.cn China's Government Portal
• Perustuslaki (Kansan päivälehti) (englanniksi)

Uutiset

• China Daily [2]
• China Economic Review:[3] Daily briefing
• China Online [4]
• Eastday, Shanghai [5]
• Kansan päivälehti verkossa - People's Daily Online [6]
• South China Morning Post, Hongkong [7]
• Uusi Kiina, Xinhua: [8]
• Yahoo China Yahoo! News- Full Coverage: China

Yleiskatsaukset

• BBC News - Country Profile: China
• BBC News - In Depth: Changing China ongoing coverage
• CNN.com Specials - Eye on China ongoing coverage
• The World Factbook: China CIA. (englanniksi)
• Guardian Unlimited - Special Report: China ongoing coverage
• Library of Congress - Country Study: China data as of July 1987
• PBS Frontline - China in the Red documentary covering 1998–2001
• Amnesty International Report 2004
• earlywarning - China ongoing coverage

Turismi

• Matkaopas aiheesta China Wikivoyagessa (englanniksi)
• Matkaopas aiheesta Kiina Wikitravelissa (suomeksi)
• Mondophoto.net - 4200 Public Domain photos of China
• China Pictures - Photos from a backpacker's trip through China

Muuta

• Suomi-Kiina-seuran kotisivut
• Kiinan opiskelua etänä
• Radio86.fi - Kaikkea Kiinasta!
• China Digital Times
• Censorship in China
• ChinaOrbit.com general information
• Go Taikonauts! Chinese citizen's page devoted to China's space program
• Interactive Map of China
• The East Asian Collection University of Wisconsin Digital Collections - visual archive of 20th century East Asian cultural heritage. These consist of the Holmes Welch Collection (Welch was a China history/religion scholar), and The China in the 1930s Collection which includes military images of the Japanese invasion of China and the Sino-Japanese Conflict.)

Kiinan kansantasavalta

Aasian valtiot

G8-maat

Puheenjohtaja: Kanada
Jäsenet: Italia • Japani • Ranska • Saksa • Venäjä • Yhdysvallat • Yhdistynyt kuningaskunta • Euroopan unioni
Tarkkailijat: Brasilia • Etelä-Afrikka • Intia • Kiina • Meksiko