Neekeri

Neekeri on suomen kielen nykyisin usein halventava sana, jolla tarkoitetaan yleensä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kotoisin olevia tummaihoisia ihmisiä ja heidän muualla asuvia jälkeläisiään. Ennen 1900-luvun loppupuolta neekeri-sana oli yleisessä käytössä, ja on kiistanalaista liittyikö sen käyttöön tuolloin halventavaa sävyä. 1990-luvun kuluessa siitä tuli epäsopivaa ja sen käyttö lopetettiin virallisissa yhteyksissä. Nykyisin sen sijasta käytetään tavallisesti sanaa musta tai Yhdysvaltain mustaa väestöä tarkoitettaessa afroamerikkalainen. Hieman laajemmassa merkityksessä käytetään myös sanaa värillinen. Eräissä ihmisrotuja koskevissa käsityksissä käytetään suunnilleen samassa merkityksessä käsitettä negridinen rotu.

Nykyään Suomessa ne, joista sanaa yleisimmin käytetään eivät kutsu itse itseään tällä sanalla, vaan maahanmuuttajien ja muiden ulkomaalaistaustaisten mielestä neekeri-sanan käyttö ilmentää heidän jokapäiväisiä rasismin kokemuksiaan.

Sanan käytön historia

Afrikkalaisia kuvattuna Meyers Konversations-Lexikonissa (1885-90).

Alun perin sana neekeri on lainautunut suomeen ruotsin (neger) ja ranskan (nègre) kautta latinan sanasta niger, ’musta’. Sana on eri muodoissa ollut käytössä useimmissa Euroopan kielissä viimeistään 1700-luvulta saakka.

Englannin kielessä sana esiintyy muodossa negro, joka on sellaisenaan lainattu espanjasta. Sitä käyttivät 1960-luvulle saakka Yhdysvaltojen tummaihoiset itsekin, mutta nykyisin se mielletään yleensä halventavaksi. Sanan väännöksiä nigger, jota aikoinaan käytettiin ennen kaikkea Amerikan afrikkalaisperäisistä orjista, sekä monissa yhteyksissä myös nigga pidetään vielä selvemmin ja yksiselitteisesti loukkaavina, samoin kuin suomen kielen vastaavaa slangimuotoa nekru.

Vielä 1970-luvulla sanaa käytetiin suomen kielessä yleisesti sekä tieto- että kaunokirjallisuudessa, myös hakuteoksissa ja koulukirjoissa. Suomessa kuitenkaan ei tuolloin ollut juuri nimeksikään afrikkalaistaustaista väestöä, ja näin ollen tätä sanaakin käytettiin lähes yksinomaan vieraista ja kaukaisista maista puhuttaessa. Sanan käyttöyhteyksiin liittyi Suomessakin usein tästä johtuvia kolonialismille tyypillisiä asenteita vaikka sitä käytettiin myös muunlaisissa yhteyksissä..

Tietokirjat ja sanakirjat

”Nee-ke-ri naut-tii ba-naa-nis-ta”. Sivu Uudesta aapisesta vuodelta 1972. Kuvassa esitetty lannevaatteeseen ja suuriin korvakoruihin pukeutunut afrikkalainen. Anne Mäntysen ja Tiina Onikin mukaan ”neekerit” kuvattiin aikaisempina vuosikymmeninä ”erilaisuudessaan huvittavina luonnonlapsina, alkuasukkaina, tai sitten sorrettuna valtakulttuurin alaluokkana”.

Suomen kirjakieleen sana neekeri ilmestyi 1700-luvulla, jolloin afrikkalaiset ja erityisesti Afrikasta Amerikkaan tuodut orjat tulivat joillekin suomalaisille tutuiksi tekstien välityksellä. 1860-luvulla saksasta suomeen käännetyssä tietosanakirjassa ”Neekerikansaa Ahrikassa” luonnehditaan ”maailman onnettomimmiksi”, sen katsotaan ”elävän luonnollisessa yksinkertaisuudessa” ja todetaan, että ”muutamat neekeriläiset heimokunnat [ovat] taipuneet käsitöihinkin” ja heidän ”tapansa yleen ovat kovin raat ja julmat”. Ajalleen tyypilliseen tapaan vuonna 1914 julkaistussa Tietosanakirjassa ”neekeri” määritellään Afrikan pääroduksi ja se ulkoisia tuntomerkkejä kuvataan tarkoin kuten myös luonne ja henkiset kyvyt. Luonnehdinnan perusteella ”neekerit” ovat lapsenkaltaisia, julmia ja vailla henkisiä kykyjä.

Neekeri-sanaa käytettiin vielä 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä yleisesti tieto- ja koulukirjoissa afrikkalaisperäisistä ihmisistä, ja sanaa käytettiin vielä 1970-luvulla esimerkiksi Otavan Fokus-tietosanakirjassa. Nykysuomen sanakirjassa (1958) sanaan neekeri ei liitetty erityistä sävyä, ei myöskään vielä vuonna 1990 julkaistussa 8. osassa (Vierassanojen etymologinen sanakirja). Vuosina 1990–94 julkaistussa Suomen kielen perussanakirjassa ja vuonna 1997 julkaistussa CD-Perussanakirjassa sanan mainitaan olevan ”joidenkuiden mielestä halventava”. Suomen kielen lautakunnan vuonna 2004 tehdyn päätöksen mukaisesti samana vuonna julkaistussa Kielitoimiston sanakirjassa sanaa luonnehditaan ”usein halventavaksi”. Samassa teoksessa hakusana nekru on merkitty ”halventavaksi”.

Kaunokirjallisuus

Huckleberry Finn ja Jim lautalla. Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut -kirjan vuoden 1884 laitoksen kuvitusta.

Hollantilaisen tutkijan Jan Nederveen Pietersen mukaan eurooppalaiseen lastenkulttuuriin kuului 1900-luvun alkuun asti kasvatuksellinen valistushenki, jossa korostettiin itsensä hillitsemistä, kuuliaisuutta ja ahkeruutta. Mustaihoiset hahmot olivat varoittavia esimerkkejä holtittoman käytöksen aiheuttamasta epäonnesta. Esimerkkinä tästä Pieterse pitää muun muassa Kymmenen pientä neekeripoikaa -runoa 1860-luvulta.

Toinen valkoista ylemmyyden tunnetta kirjallisuudessa ilmentänyt aihe oli tarinat siitä, miten mustaihoinen ihminen muuttui valkoihoiseksi. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran Lumivalkoiseksi -tarinassa vuodelta 1930 pienen kuolevan zulutytön viimeinen toive oli kuulla valkoisen hoitajansa esittävät Lumivalkoiseksi -laulu kirkossa. Laulun aikana tyttö kuolee onnellinen hymy kasvoillaan ja muuttuu valkoihoiseksi.

Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut -kirjassa murrosiän kynnyksellä oleva pojanvintiö Huckleberry huomaa tarinan edetessä, että ”neekerikin voi varmaan rakastaa perhettään samoin kuin valkoinen”. Toimittaja Vesa Sisätön mukaan kirjassa ”rotuerojen tilalle alkaa hiipiä universaali ihmisyys” vaikkei Twain ”kaikkine neekerijuttuineen” poliittisesti korrekti olekaan. Yhdysvalloissa kirjan sisällyttämisestä koulujen opetussuunnitelmiin on noussut laaja keskustelu, koska se sisältää yli kaksisataa kertaa loukkaavana pidetyn nigger-sanan.

Astrid Lindgrenin luoman lasten satuhahmo Peppi Pitkätossun isä oli kirjan alkuperäisessä suomennoksessa ammatikseen neekerikuningas ”Etelämeren saarella”. Sen jälkeisissä tarkistetuissa painoksissa käytettiin nimitystä ”alkuasukas” ja mustista lapsista sanaa ”kurrekurredu”. Kääntäjä Kristiina Rikman totesi vuonna 2006 ettei hän Peppi-kirjoja suomentaessaan ryhtyisi muuttamaan sanoja poliittisesti korrektimmiksi, koska neekeri-sanalla on pitkä historiansa ja sen voi antaa näkyä. Rikmanin mukaan Lindgrenin käyttämiin ilmauksiin ei ole puututtu Ruotsissakaan, eikä siellä ole edes keskusteltu aiheesta. Rikmanin uusi suomennos ilmestyi vuonna 2007.

”Lehtineekerit”

Aikaisemmin toimittajia kutsuttiin ”lehtineekereiksi”, koska oikovedoksia lukevien toimittajien kädet ja kasvot olivat usein painomusteessa. Monet sanomalehtiyhdistykset käyttivät sanaa muun muassa lehtiensä nimessä. Esimerkiksi Tampereen Sanomalehtimiesyhdistys julkaisi vuoteen 2007 saakka Vappuneekeri-lehteä. Sanan käyttö on vähentynyt sen jälkeen kun ilmausta ryhdyttiin pitämään loukkaavana.

Populaarikulttuuri

Neekeri-sana esiintyi menneinä vuosikymmeninä populaarikulttuurissa huomattaavasti nykyistä useammin. Mikko Alatalon vuonna 1980 julkaistulla levyllä Elävänä Pispalassa on kappale ”Kyllä sitä ny ollaan niin neekeriä, että”. Alatalon mukaan kappale oli alun perin tarkoitettu ”satiiriksi suomalaisten rotuennakkoluuloista”, mutta laulu kääntyi itseään vastaan ja eräs afrikkalainen opiskelija oli kertonut Alatalolle pihan lasten kiusaavan häntä laulun sanoin. Mikko Alatalo kertoi vuonna 2002 lehtihaastattelussa empineensä kappaleensa uudelleenlevyttämistä, koska ”tätä n-alkuista sanaa ei saisi enää nykyisin sanoa” Neljä vuotta myöhemmin Alatalo totesi, ettei enää haluaisi esittää kappaletta kuin korkeintaan nostalgisista syistä ja silloinkin vain ”edellyttäen, etteivät toivojat ole uusnatseja”.

Lastenkulttuuriin Suomessa ja Euroopassa on kuulunut myös sellainen vitsi- ja loruperinne, jonka kohteena ovat olleet ”neekerit” ja heidän ihonvärinsä. Esimerkiksi Sirkka-lastenlehdessä julkaistiin vuonna 1927 vitsi: ”Pikku Poju: Minäpä tiedän, miksi pikku neekeripojat ovat niin onnellisia. Äiti: No minkä tähden? Pikku Poju: Niiden äidithän eivät voi koskaan nähdä, ovatko kädet puhtaat vai likaiset.”

Rasismia ja monikulttuurisuutta tutkineen tohtori Anna Rastaan tutkimuksen mukaan ei-halventavaksi tulkittavien esimerkkien ohella 1950- ja 60-luvuilla tiedotusvälineissä ja populaarikulttuurissa esiintyi neekeri-sana joskus myös selvästi rasistisissa ja halventavissa yhteyksissä. Toisaalla jo 1950-luvulta löytyy ensimmäiset viitteet siitä, että sanan käyttö olisi ainakin joissain yhteyksissä sopimatonta.

Muita käyttöyhteyksiä

Vuoteen 2001 saakka Suomessa neekerinsuukkona tai -pusuna tunnettu Suukko-makeinen.

Sanaa neekeri on käytetty muun muassa Brunbergin suukkojen nimessä, joka oli vuoteen 2001 saakka Neekerinpusu. ”Neekeripallo” taas on voikreemistä, kaurahiutaleista ja kaakaosta tehty kakkara. Lymphogranuloma venereum- eli lokeronivusajos-sukupuolitaudista on käytetty myös nimitystä neekerisankkeri.

Vaasassa on asuinalue nimeltä Neekerikylä. Alueen nimitys tuli rakennusten tummasta värityksestä.

Sanan käyttö nykyään

Kannanotot

Viranomaiset

Vastauksessa kansanedustaja Sulo Aittoniemen kirjalliseen kysymykseen vuonna 1997 ministeri Claes Andersson ilmoitti hallituksen kantana, ”että vakiintuneen käytännön mukaisesti henkilöitä tulisi ensisijaisesti kutsua heidän etu- ja sukunimellään” ja etniseen tai muuhun taustaan ei saa viitata sellaisin nimikkein, jotka henkilö kokee loukkaaviksi tai ihmisarvoa alentaviksi.

Sisäasiainministeriön ylläpitämän Yhdenvertaisuus.fi -verkkosivuston mukaan neekeri-sanalla on nykyisessä suomalaisessa kulttuurissa ”eittämättä negatiivinen kaiku” ja että mustaihoiset itse kokevat ilmauksen loukkaavana, kuten suuri osa ainakin ”nuoremman sukupolven valkoihoisista suomalaisista”. Mikäli etnisen taustan ilmoittaminen on ylipäätään tarpeellista, tulee käyttää termiä ”mustaihoinen” tai mainita henkilön kansallisuus. Opetushallituksen ohjeet kouluopetukseen soveltuvasta terminologiasta kehottaa välttämään sanan käyttöä.

Sisäministeriön alaisen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Rasismin vastainen työ -työryhmän esityksen mukaan::

»Etnisten suhteiden neuvottelukunnan tiedotussuunnitelmassa tulisi korostaa rasismin vastaisia sisältöjä. Väärään tai kielteiseen tiedottamiseen sekä rasististen ilmaisujen käyttöön (esim. ”ryssä”, ”neekeri”, ”mustalainen”) käyttöön tulee puuttua, etenkin viranomaistoiminnassa.»

Keväällä 2000 Helsingissä poliisiviranomaiset kuvasivat Suomen Tietotoimiston julkaisemassa poliisitiedotuksessa epäiltyä vanhuksen ryöstäjää sanalla neekeri. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka piti tätä harkitsemattomana, koska neekeri-sanaa oli käytetty myös muutoin kuin pelkästään tuntomerkkinä. Helsingin poliisilaitoksen rikosylikomisario Aarre Riikonen katsoi olevan välttämätön tunnistettavuuden takia, vaikkakin myöntää, että ilmaus neekeri ”livahti julkisuuteen puolivahingossa”. Eduskunnassa aiheesta käydyssä keskustelussa eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja totesi että ”tämänkin tyyppiset linjanvedot kuuluvat oikeusasiamiehen arkiseen työhön. Tässä ei ole kysymys kuitenkaan siitä, että oikeusasiamies toimisi ikään kuin valtiovallan kielipoliisina”. Jonkan huolenaiheena oli Lehtimajan mukaan poliisin puolueettomuus ja ennen kaikkea poliisin suhtautuminen etnisiin ja muihin vähemmistöihin. Lehtimaja piti näitä kysymyksiä ”perusoikeusnäkökulmasta äärimmäisen tärkeinä” ja korosti, että ”julkisen vallan tulisi näyttää päättäväistä esimerkkiä rasismin ja muukalaisvihan torjunnassa, ja näissä talkoissa myös oikeusasiamies tuntee itsensä velvolliseksi kantamaan kortensa kekoon”.

Myös Ruotsissa poliisin piirissä termin rasistisuudesta on keskusteltu. Eräässä tapauksessa poliisipäällikkö oli lähettänyt kolleegalleen sähköpostia, jossa oli kuvaillut etsimäänsä miestä ”neekeriksi armeijanvihreässä takissa”. Poliisin aluepäällikkö Marianne Almqvist kritisoi poliisipäällikön kielenkäyttöä ja totesi, ettei ”sanaa ’neekeri’ ei pidä käyttää. Sillä ei ole mitään tekemistä tuntomerkkien kanssa”.

Oikeusasiamies on puuttunut myös tapaukseen, jossa vuonna 1999 oikeustapauksen yhteydessä syyttäjänä toiminut sotilaslakimies oli haastattelussa antanut lausunnon, jonka mukaan hän ei pitänyt sanaa ”neekeri” loukkaavana ja gambialaista alkuperää olleen varusmiehen nimittäminen ”neekeriksi” oli niin vähäpätöinen asia, ettei se edellyttänyt oikeudenkäyntiä. Oikeusasiamies pyysi asiasta pääesikunnalta selvityksen lausunnon tarkoituksesta ja myös siitä oliko sotilaslakimies asianmukaisesti hoitanut virkatehtävänsä syyttäjänä ja oliko lausunto hänen virkatehtäviensä mukainen. Pääesikunta katsoi, että lausunto oli jossain määrin varomaton ja että neekeri-sanan käyttö virkatehtävien yhteydessä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Vähemmistövaltuutetun lausunnon mukaan:

»Esimerkiksi ”ryssä”- ja ”neekeri” -sanan käyttäminen ryhmistä on oikeuskäytännössä katsottu täyttävän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön. Arvioitaessa sitä, täyttääkö tietty internet-sivusto sen sisällön vuoksi rikoslain 11 luvun 8 §:n tunnusmerkistön, mainittujen sanojen käyttämistä voidaan pitää näyttönä tahallisuudesta ja loukkaamistarkoituksesta. Lisäksi näiden sanojen käyttö lisää lausuntojen törkeyttä.»

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielitoimisto ei enää suosittele neekeri-sanaa neuvoa kysyville kielenkäyttäjille vaan sanalle etsitään vaihtoehtoja. Samalla tavoin toimivat myös Ruotsin, Islannin ja Tanskan kielitoimistot termin neger kanssa. Suomen kielen lautakunta teki vuonna 2000 päätöksen muuttaa sanan tyyliluonnehdintaa uuteen CD-Perussanakirjaan aikaisemmasta ”joidenkin mielestä halv.” nykyiseen ”us. halv.”.

Journalismi

Suomen Journalistiliiton vuonna 1996 julkaisemassa kirjassa Etniset vähemmistöt – maahanmuuttajat – ulkomaiset: Kuinka raportoida? arvioidaan Englannin journalistiliiton näkemyksen mukaisesti, että jotkin sanat, jotka ovat aikaisemmin olleet yleisessä käytössä, voivat tuntua nykyisin loukkaavilta ja että on tärkeää kysyä ihmisiltä itseltään, miten he itsensä määrittelevät. Sanan neekeri käyttö on nykyaikana selvästi vähentynyt tiedotusvälineissä.

Journalistin ohjeiden mukaan ”etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti”. Hyvää journalistista tapaa tulkitseva Julkisen sanan neuvosto on todennut, että "kevyissäkin etnisissä luonnehdinnoissa on käytettävä harkintaa" on antanut muun muassa langettavan päätöksen kesäkuussa 2006 Radio Suomipopia vastaan kuuntelijan tekemän valituksen perusteella. Radion juontajapari oli lukenut ja kommentoinut yli kuusikymmentä vuotta sitten Kultaisessa aapisessa julkaistua runoa Heikki ja neekeri. Juontajat ilmoittivat, etteivät olleet rasisteja ja ”vakuudeksi tästä toinen ilmoitti, että hänellä on tummaihoinen tyttöystävä. Toinen lisäsi tähän, että ’ja paksut huulet on’”. JSN:n päätöksen mukaan ”nykyisin mustaihoiset kokevat ilmaisun [neekeri] loukkaavana”. Julkisen sanan neuvoston mielestä juontajien kommentit ja heidän esiintymistyylinsä toivat etnisen alkuperän esiin halventavasti.

Akateeminen yhteisö

Akateemisessa yhteisössä ollaan nykyisin varsin yksimielisiä siitä, että sanalla on nykyisin selvästi halventava sävy. Erimielisyyttä kuitenkin esiintyy siitä, voidaanko sanaan aiemmin liitettyjä merkityksiä pitää halventavina.

Vuonna 1999 Kielitoimiston tutkija Taru Kolehmainen ei pitänyt sanaa itsessään halventavana, vaan hänen mukaansa halventavaksi sen tekee yhteys, jossa sitä käytetään. Kolehmaisen mukaan sanojen tarkoitus on eritellä ja ”joissain tapauksissa tarvitaan sanaa erottamaan mustaihoinen esimerkiksi muista värillisistä”. Tämä sana on perinteisesti ollut suomen kielessä ”neekeri”. Kolehmaisen mukaan esimerkiksi neekeri- ja mustalainen-sanojen käytön vahtimisessa on menty jo naurettavuuksiin. Hän katsoi, että suomalaiset ovat oppineet näkemään sanassa halventavia sävyjä niistä maista, ”joissa rotuongelmat olivat jo pitkään raakaa todellisuutta”.

Kolehmaisen näkemystä on arvosteltu esittämällä, että vanhoissa teksteissä neekeri-sanaan liittyy harvoin muita kuin rasistisia ja halventavia merkityksiä ja vaikka termiä olisikin käytetty muuten kuin halventavasti, siihen liittyneet vallitsevat merkitykset ovat olleet selvästi rasistisia. Akatemiatutkija, historioitsija Marjo Kaartisen mukaan sanalla neekeri on historiallisesti viitattu laiskoihin, epäluotettaviin, typeriin puoli-ihmisiin ja määritteet ovat kaukana neutraaleista. Kaartisen mukaan monet ajattelevat, että ”rasistinen kuvakieli kuuluu kulttuuriimme, eikä siinä ole mitään pahaa. Ihmiset ajattelevat, että meillähän on oikeus ajatella mitä haluamme” Kaartisen näkemystä on arvosteltu siitä, että se ei ota huomioon maailmaa ja olosuhteita, jossa menneinä vuosikymmeninä elettiin. Kaartisen mukaan hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan ole syyttää vaan varoittaa piilorasismista.

Anne Mäntysen ja Tiina Onikin kielitieteellisiin atk-aineistoihin perustuvan selvityksen mukaan sana ei aikaisempinakaan vuosikymmeninä ole ollut neutraalissa käytössä, vaan sanaan on liittynyt länsimainen kolonialistinen näkökulma. Tutkijoiden mukaan neekerit ovat aikaisemmin kuvattu eksoottisen kiehtovina ja huvittavina luonnolapsina tai sorrettuna alaluokkana. Sanaan ”neekeri” on siten liittynyt toiseuden leima.

Eräät kielentutkijat ovat myös kannanotoissaan korostaneet, ettei neekeri-sanan käyttö ole ”olekaan kielitieteellinen vaan mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen ja poliittinen ongelma”. Sirkku Latomaan mukaan rodun uskottiin aikaisemmin olevan biologinen tyyppi ja luokka ja vaikka nykytiede ei usko enää rotuoppiin, rodun käsite ja rotuihin liitetyt ominaisuudet vaikuttavat edellen. Anna Rastaan mukaan sanan neekeri käyttöä on Suomessa puolusteltu väitteellä, että ”muissa kulttuureissa ja muiden kansojen käyttämänä tämä rasistiseksi tunnustettu ilmaus olisi Suomessa jotain aivan muuta: neutraali, harmiton ja siksi hyväksyttävä”. Rastaan mukaan kiivaimmin termin puolesta puhutaan internetin verkkosivuilta, joiden keskustelu painottuu selvästi maahanmuuttajien ja monikulttuurisuuden vastustamiseen ja joissa keskustelijat sanovat olevansa ”isänmaan asialla”. Käsitteeseen sisältyy näkemys ihmisrotujen olemassaolosta ja niiden eriarvoisuudesta.

Oikeustapaukset

Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi lokakuussa 1998 sakkorangaistuksen sotkamolaiselle opettajalle, joka oli nimittänyt 14-vuotiasta ulkomaalaisperäistä oppilasta neekeriksi. Oikeus katsoi, että opettaja oli käyttänyt sanaa loukatakseen tyttöä ja että hänen oli täytynyt olla tietoinen sanan kielteisistä merkityksistä.Vuonna 1999 Helsingin hovioikeus tuomitsi varusmiespalvelusta suorittaneen alikersantin kahdeksaan päiväsakkoon tämän huudeltua gambialaissyntyiselle kaartinjääkärille ”vittu, kun toi neekeri ei juokse” ja ”vitun Bobby”. Tuomioita on tullut myös muun muassa nimityksistä ”likainen nekru”. Sirkku Latomaa on todennut, että koska sanaa on oikeuslaitoksen ennakkopäätöksessä katsottu halventavaksi, on Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta siitä lähtien tiedusteltu korvaavia nimityksiä.

Neekeri-sanan käyttäjät ja kohteet

Suomessa 1990- ja 2000-luvulla ne, joista neekeri-sanaa yleisimmin käytetään, eivät kutsu itse itseään kyseisellä sanalla. Kun maahanmuuttajia ja muita rasismia kokeneita on pyydetty kertomaan omista kokemuksistaan, ovat he usein ottaneet esiin neekeri-sanan ja sen käytön. Anna Rastaan väitöskirjan mukaan ne henkilöt, jotka olivat joutuneet keskimääräistä useammin nimittelyn kohteeksi, suhtautuvat sanan käyttöön myös erityisen kielteisesti ja sanan käyttö koetaan usein vallankäytöksi ja alistamiseksi. Rastaan tutkimuksen mukaan suomalaisissa viestimissä niiden, joihin neekeri-sanalla viitataan, mielipiteitä esitellään harvoin ja pääsääntöisesti vain oikeustapausten selostusten tai yksittäisten mielipidekirjoitusten kautta.

Tutkimus sanan käyttäjistä

Ulkomaalaistaustaisten nuorten kokemuksen mukaan neekeri-sanan käyttäjänä oli usein henkilö, joka oli rasisti tai jonka ei ollut tarvinnut kohdata rasismin kysymyksiä. Anne-Mari Souton tutkimuksen mukaan nuoret ylläpitivät stereotypioita kouluympäristössä varmistaakseen kuuluvuutensa sisäpiireihin ja muihin arkisiin yhteisöihin. Souton mukaan ”suomalaisuutta avaavat näkökulmat, stereotypioiden kyseenalaistaminen tai esimerkiksi 'ryssä'- ja 'neekeri'- sanoihin puuttuminen merkitsivät useimmiten sosiaalista riskiä.” Historioitsija Marjo Kaartisen mukaan rasismikeskustelu alkoi Suomessa varsin myöhään ja suomalaiset eivät ole mielellään ottaneet rasistin leimaa itseensä. Hänen mukaansa väite ”neekeri-sanan halventavuudesta saa poikkeuksetta aina jonkun esittämään eriävän mielipiteen, ja sanaa puolustavat joskus nekin, jotka eivät sitä koskaan muussa yhteydessä käytä”.

Anna-Maria Pekkinen tutki pro gradu -työssään kolmen eri internetin keskustelupalstan keskusteluja. Tutkimuksen mukaan ”sekä kotisivuilla että keskusteluissa on yleistä käyttää halventavia nimityksiä eri ryhmistä. Näitä sanoja ovat muun muassa neekeri, nekru, rättipää, vinosilmä, ryssä, manne, mutiainen, sompanssi ja ählämi”. Pekkisen mukaan yksi keskustelupalstojen vakioaiheita onkin sopiiko sana neekeri kielenkäyttöön vai ei. Keskustelupalstoilla ”puheen kohde, eli erityisesti maahanmuuttajat puuttuvat käytännössä kokonaan”.

Merja Määttäsen etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ja maahanmuuttajataustaisten poliisien kokemuksia työstään selvittäneen tutkimuksen mukaan Suomen poliisin sisällä vallitsee kahtiajakoinen näkemys rasismista: toisaalta suomalaiset poliisit eivät pidä itseään rasisteina, koska he uskovat kohtelevansa asiakkaita tasa-arvoisesti. Toisaalta kuitenkin rasistinen kielenkäyttö ja vähemmistöjen kustannuksella vitsailu hyväksytään työyhteisössä ja sitä pidetään arkipäiväisenä. Maahanmuuttajapoliisit vakuuttivat, etteivät pitäneet rasistisia vitsejä loukkaavina ja näkivät ne osana poliisin sisäistä keskustelukulttuuria. Määtän mielestä maahanmuuttajapoliisien suhtautuminen ilmentää poliisien tiivistä yhteisrintamaa ja toimintakulttuuria, missä ammattikunnan sisäisiä toimintatapoja ei kyseenalaisteta. Määttä katsoo että vitsit ja nimittely heijastavat ja tekevät arkipäiväisiksi yhteiskunnan valtarakenteita ja toistavat esimerkiksi etnisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja.

Neekeri-sanan käyttöön liittyvät kokemukset

Rastaan väitöskirjan mukaan rasismia kokeneet ovat joutuneet julkisesti nimitellyiksi kaduilla, ravintoloissa ja tavarataloissa. Lasten ja nuorten kokemuksia kartoittaneessa tutkimuksessa havaittiin, ettei ”neekeriksi” nimitelty vain afrikkalaistaustaisia, vaan yleisesti myös ”ei-suomalaiseksi” tai ”vähemmän suomalaiseksi” katsottuja ihmisiä. Rastaan mukaan sanaa neekeri käytetään rodullisten erojen tuottamiseen ja rasismia kokeneiden kannalta eriarvoistaviin avoimen rasistisiin ilmauksiin. Sanan pitäminen ”harmittomana” merkitsee sen rasistisen merkityksen kiistämistä tai hyväksymistä.

Veronika Honkasalon pro gradu -työn haastatteluissa maahanmuuttajanuoret kokivat usein suomalaisuuden ulkoapäin ulkonäön ja syntyperän kautta määriteltynä.

Kati Kovâcsin nuorten maahanmuuttajien kokemaa koulukiusaamista käsittelevän pro gradu -tutkimuksen mukaan sanaa ”neekeri” saatetaan käyttää kouluissa kenestä tahansa ulkomaalaisen näköisestä lapsesta. Kovâcsin mukaan ”Kiusaajalle ei ole merkitystä sillä, onko kiusattu oikeasti mustaihoinen vai ei, sana ”neekeri” on joka tapauksessa tehokas viesti. Haukkumisen kohde on ”alempaa rotua”, ei-toivottu ja huonompi kuin kiusaajansa.”

Heidi Virkin ulkomailta adoptoitujen lasten kokemuksia suomalaisuudesta ja erilaisuudesta käsittelevässä tutkimuksessa nousi esiin neekeri-termin käyttö rasistisissa yhteyksissä.

Lähteet

• Latomaa, Sirkku: Musta, valkoinen – vai ihminen? Kielikuvia: Nykysuomen seuran lehti, 2002, nro 2/2002, s. 10–14. Artikkelin verkkoversio (PDF).

• Rastas, Anna: Neutraalisti rasistinen? Erään sanan politiikkaa (PDF) acta.uta.fi. . Osa väitöskirjaa Rasismi lasten ja nuorten arjessa: Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Väitöskirjan tiivistelmäosa, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6946-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.4.2008).

Aiheesta muualla

• Rastas, Anna: Neutraalisti rasistinen? Erään sanan politiikkaa (PDF) acta.uta.fi. . Osa väitöskirjaa Rasismi lasten ja nuorten arjessa: Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Väitöskirjan tiivistelmäosa, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6946-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
• Latomaa, Sirkku: Musta, valkoinen – vai ihminen? Kielikuvia: Nykysuomen seuran lehti, 2002, nro 2/2002, s. 10–14. Artikkelin verkkoversio (PDF).