Ero sivun ”Herkkutatti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 49: Rivi 49:
Herkkutateissa on paljon proteiinia ja vähän rasvaa. Keskimäärin 25 % sienten kuivapainosta on proteiinia, mikä on huomattavasti enemmän
Herkkutateissa on paljon proteiinia ja vähän rasvaa. Keskimäärin 25 % sienten kuivapainosta on proteiinia, mikä on huomattavasti enemmän
kuin useimmissa kasviksissa, mutta vähemmän kuin palkokasveissa. Sienten proteiinien aminohappokoostumus on suhteellisen hyvä verrattuna kasvikunnan tuotteisiin.<ref>Pikkarainen, s. 9</ref> Oheisessa taulukossa on vertailtu kantarellin ja herkkutatin ravintoainepitoisuuksia<ref>[http://www.pilze.ch/mykologie/mykologie.htm Mykologie: Einführung in die Pilzkunde] {{de}}</ref> porkkanan ja herneen arvoihin.<ref>[http://www.fineli.fi/food.php?foodid=370&lang=fi Fineli] terveyden ja hyvinvoinnin laitos</ref> Herkkutatin terveellisyyttä lisää se, että se on erityisen runsaskuituinen sieni.<ref>[http://www.arctic-flavours.fi/index.php?la=fi&mid=4_97 Arktiset aromit]</ref>
kuin useimmissa kasviksissa, mutta vähemmän kuin palkokasveissa. Sienten proteiinien aminohappokoostumus on suhteellisen hyvä verrattuna kasvikunnan tuotteisiin.<ref>Pikkarainen, s. 9</ref> Oheisessa taulukossa on vertailtu kantarellin ja herkkutatin ravintoainepitoisuuksia<ref>[http://www.pilze.ch/mykologie/mykologie.htm Mykologie: Einführung in die Pilzkunde] {{de}}</ref> porkkanan ja herneen arvoihin.<ref>[http://www.fineli.fi/food.php?foodid=370&lang=fi Fineli] terveyden ja hyvinvoinnin laitos</ref> Herkkutatin terveellisyyttä lisää se, että se on erityisen runsaskuituinen sieni.<ref>[http://www.arctic-flavours.fi/index.php?la=fi&mid=4_97 Arktiset aromit]</ref>

Herkkutateissa on myös paljon sienisokeria eli trehaloosia. <ref>Salo et al.</ref>


{|{{Prettytable}}
{|{{Prettytable}}
Rivi 75: Rivi 73:
|}
|}


⚫
On todettu, että herkkutatit keräävät raskasmetalleista jossain määrin [[hopea]]a, mikä on aiheellista ottaa huomioon runsaassa elintarvikekäytössä<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-07-05,104:2:551132,1:0:0:0:0:0:| Nimeke = Italiaankin vietäville herkkutateille annettiin lieviä syöntirajoituksia | Julkaisija = Turun Sanomat | Ajankohta = 5.7.2008}}</ref>
⚫
Herkkutatti toukkaantuu varsin nopeasti etenkin lämpimillä säillä.


Herkkutateissa on myös paljon sienisokeria eli trehaloosia, 9,7&nbsp;% kuivapainosta, eli yli kymmenen kertaa enemmän kuin [[herkkusieni]]ssä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = L. Barros et al. | Otsikko = Wild and commercial mushrooms as source of nutrients and nutraceuticals | Julkaisu = Food and Chemical Toxicology | Ajankohta = 2008 | Vuosikerta = 46 | Numero = | Sivut = 2742–2747 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = https://bibliotecadigital.ipb.pt/dspace/bitstream/10198/743/1/Wild%20and%20commercial%20mushrooms%20as%20source%20of%20nutrients%20and%20nutraceuticals.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 30.3.2009 | Kieli ={{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref> trehaloosi voi aiheuttaa vatsavaivoja sille herkille ihmisille.<ref>[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00605 Sienisokerin aiheuttamat vatsavaivat (trehaloosi-intoleranssi)] Duodecim 2008</ref>
⚫
Monet eläimet syövät sieniä, varsinkin tatteja: hirvet, porot ja kauriit, etanat ja toukat. Mäyrä, supikoira ja rastaat, joita kiinnostava sienessä olevat toukat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2008-09-20,104:10:565518,1:0:0:0:0:0: | Nimeke = Luonto: Kysy Jyrkiltä |Julkaisija = Turun Sanomat | Ajankohta =2008 | Viitattu = 30.3.2009 }}</ref> Sienisääskien (Mycetophilidae) ja juurikaskärpäsen toukat.


⚫
Herkkutatti toukkaantuu varsin nopeasti etenkin lämpimillä säillä.
⚫
On todettu, että herkkutatit keräävät raskasmetalleista jossain määrin [[hopea]]a, mikä on aiheellista ottaa huomioon runsaassa elintarvikekäytössä<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-07-05,104:2:551132,1:0:0:0:0:0:| Nimeke = Italiaankin vietäville herkkutateille annettiin lieviä syöntirajoituksia | Julkaisija = Turun Sanomat | Ajankohta = 5.7.2008}}</ref>

⚫
Monet eläimet syövät sieniä, varsinkin tatteja: hirvet, porot ja kauriit, sekä mäyrä, supikoira ja rastaat, joita kiinnostava sienessä olevat toukat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2008-09-20,104:10:565518,1:0:0:0:0:0: | Nimeke = Luonto: Kysy Jyrkiltä |Julkaisija = Turun Sanomat | Ajankohta =2008 | Viitattu = 30.3.2009 }}</ref> Näitä toukkia ovat sienisääskien (Mycetophilidae) ja juurikaskärpäsen toukat.


== Herkkutattien syöminen eri alueilla ==
== Herkkutattien syöminen eri alueilla ==

Versio 30. maaliskuuta 2009 kello 22.04

Herkkutatti
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Boletales
Heimo: Tatit Boletaceae
Suku: Kivitatit Boletus
Laji: edulis
Kaksiosainen nimi

Boletus edulis
Bull.[1]

Katso myös

  Herkkutatti Commonsissa

Herkkutatti (Boletus edulis, myös hepotatti vanhastaan kivitatti) on arvostetuimpia ruokasieniä.

Tuntomerkit

Nuori herkkutatti

Nuoren herkkutatin jalka on pullea, puolipallomaisen lakin helmat laskeutuvat pitkälle jalan päälle. Lakin pintakelmun sävy vaihtelee suuresti vaaleanruskeasta punertavan kautta tummanruskeaan. Pillit ovat harmaanvalkeat. Jalan pinnalla on valkoinen verkkokuvio, joka näkyy selvimmin jalan yläosassa. Malto on kiinteää, pähkinämäistä ja lohkeaa murtumalla, repeämättä säikeiksi. Toisin kuin punikki- ja lehmäntateilla, herkkutatin malto pysyy valkoisena myös kypsennettäessä ja ollessaan ilman kanssa tekemisissä. Tuoksu on aromaattinen, muistuttaa leipätaikinaa.

Hyvin vanha herkkutatti

Vanhemmiten lakki kasvaa halkaisijaltaan 10–30 cm. Lakki oikenee vähitellen, ja todella vanhassa yksilössä pillistö tursuaa lakin reunojen alta esille. Pillistö muuttuu vanhetessään kellertäväksi ja lopulta kellanvihreäksi.[2]

Herkkutatilla on useita lähisukulaisia, jotka muodostavat symbioottisia suhteita eri puulajien kanssa ja ne on usein nimetty isäntäpuiden mukaan (männynherkkutatti, tammenherkkutatti). Nämä sienet ovat ulkonäöltään ja ruoka-arvoltaan hyvin samanlaisia kuin herkkutatti.

Sappitatin jalan tyvi

Herkkutatti muistutttaa päältäpäin erehdyttävästi sappitattia (Tylopilus felleus), jolla on jalassakin samantapainen verkkokuvio. Sappitatin jalan verkkokuvio on kuitenkin pohjaväriä tummempi, herkkutatilla pohjaväriä vaaleampi. Sappitatin pillit ovat punertavat. Sappitatti maistuu pahalta mutta ei ole myrkyllinen.

Veritatti

Boletus-sukuun kuuluu myös myrkyllisiä lajeja, esim. piruntatti (Boletus satanas) ja eräs niistä on aiheuttanut jopa kuoleman. Nämä ovat Suomessa olleet hyvin harvinaisia. Useimmilla näistä lajeista joko pillit tai jalka tai sekä että on räikeän punainen.

Levinneisyys ja kasvupaikat

Herkkutatti on hyvin yleinen koko Suomessa, lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, josta se puuttuu. Sato tosin vaihtelee vuosittain.

Herkkutattia tavataan lähes kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsissä. Sitä kasvaa myös eteläisellä pallonpuoliskolla Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa, mihin sen arvellaan päätyneen kuusentaimien mukana.[3] Aikaisemmin ajateltiin varsinaisen herkkutatin elävän symbioosissa vain kuusen kanssa, mutta fylogeneettiset tutkimukset ovat löytäneet sille 12 eri varianttia, joita tavataan useiden puulajien seurassa. Sen sijaan tammen- ja männynherkkutatti näyttävät kasvavan vain tammien ja mäntyjen kanssa.[4]

Italiassa herkkutatit ovat hyvin arvostettuja. Maassa ei ole samanlaisia jokamiehenoikeuksia kuin Pohjoismaissa ja Venäjällä, ja joillakin alueilla on sientenpoimintarajoituksia, joita valvoo metsäpoliisi polizia forestale. Oman maan sato ei riitä alkuunkaan tyydyttämään kysyntää, vaan suurin osa maassa käytetyistä tateista tuodaan ulkomailta, muun muassa Suomesta. [5] Italialaisille järjestetään myös sientenpoimintaretkiä Suomeen. Herkkutatit ovat Suomen tärkeimpiä kauppasieniä, js mittarina pidetään poimijoiden saamia tuloja.[6]

Herkkutatti kasvaa parhaiten sellaisessa metsänpohjassa jossa ei ole aluskasvillisuutta, vaan vain neulaskariketta tai ohut sammalpeite. Ensimmäisenä ne nousevat tiheiden kuusikoiden laitamille, usein polkujen varsille. Myöhemmin syksyn edetessä tatteja löytyy muualtakin metsästä ja metsäaukeilta. Harventamattomat istutuskuusikot ovat hyivä tattipaikkoja. Harvennuksen jälkeen tattien määrä vähenee.[7]

Herkkutattien viljelyä on yritetty, mutta tulokset eivät ole olleet hyviä.[3]

Herkkutatit ravintona

Herkkutateissa on paljon proteiinia ja vähän rasvaa. Keskimäärin 25 % sienten kuivapainosta on proteiinia, mikä on huomattavasti enemmän kuin useimmissa kasviksissa, mutta vähemmän kuin palkokasveissa. Sienten proteiinien aminohappokoostumus on suhteellisen hyvä verrattuna kasvikunnan tuotteisiin.[8] Oheisessa taulukossa on vertailtu kantarellin ja herkkutatin ravintoainepitoisuuksia[9] porkkanan ja herneen arvoihin.[10] Herkkutatin terveellisyyttä lisää se, että se on erityisen runsaskuituinen sieni.[11]

Ravinto-arvoja per 100 g
  Kantarelli Herkkutatti Porkkana Herne
Vettä 91,5 g 88,6 g    
Proteiineja 1,52 g 2,77 g 0,6 g 5,0 g
Rasvaa 0,49 g 0,40 g 0,2 g 0,4 g
Hiilihydraatteja 2,2 g 4,1 g 5,6 g 9,4 g
B1-vitamiinia 0,02 mg 0,03 mg 0,07 mg 0,35 mg
B2-vitamiinia 0,23 mg 0,37 mg 0,07 mg 0,18 mg
C-vitamiinia 6 mg 2,5 mg 6,5 mg 20 mg

On todettu, että herkkutatit keräävät raskasmetalleista jossain määrin hopeaa, mikä on aiheellista ottaa huomioon runsaassa elintarvikekäytössä[12]

Herkkutateissa on myös paljon sienisokeria eli trehaloosia, 9,7 % kuivapainosta, eli yli kymmenen kertaa enemmän kuin herkkusienissä.[13] trehaloosi voi aiheuttaa vatsavaivoja sille herkille ihmisille.[14]

Herkkutatti toukkaantuu varsin nopeasti etenkin lämpimillä säillä.

Monet eläimet syövät sieniä, varsinkin tatteja: hirvet, porot ja kauriit, sekä mäyrä, supikoira ja rastaat, joita kiinnostava sienessä olevat toukat.[15] Näitä toukkia ovat sienisääskien (Mycetophilidae) ja juurikaskärpäsen toukat.

Herkkutattien syöminen eri alueilla

Tattiviipaleita myynnissä Borgotarossa, Pohjois-Italiassa

Sieniä, toisin kuin lihaa, saa syödä myös paaston aikana. Niinpä sieniä käytetään enemmän Euroopan katolisilla alueilla kuin protestanttisilla alueilla.[16] Ilmeisesti myös Suomessa sienten käyttö levisi katolisena aikana. Sieniä kerättiin Itä-Suomesta myös vietäväksi Venäjälle. Länsi-Suomessa sienten ja varsinkin tattien käyttö on ollut vähäisempää kuin idässä. [17] Vuonna 2002 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset söivät vähemmän sieniä kuin muut pohjoismaalaiset tai Baltian maiden asukkaat.[18]

Jo muinaiset roomalaiset söivät herkkutatteja.[19] Herkkutattia kutsutan Italiassa pikkupossuksi, porcini, ja Ranskassa nimellä cèpe, runko, pullean jalkansa takia. Kiinassa se on porjaanjalkasieni tai paksujalkasieni.[3]Saksaksi sieni on Steinpilz eli kivisieni kiinteän maltonsa takia, ja englannissa penny bun, pennin sämpylä pullamaisen muotonsa takia. Venäjässä ja baskissa sitä kutustaan "valkeaksi sieneksi" koska malto ei tummu. Ruotsissa sieni on kivitatti tai karljohanssvamp Kaarle XIV Juhanan mukaan.[20]

Lähteet

  • Pikkarainen E: Sienten ja marjojen käyttötavat Suomessa, Italiassa ja Saksassa, s. 9. Pro gradu, ravitsemustiede. , 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.3.2009).
  • Salo, P., Niemelä, T., Nummela-Salo, U. & Ohenoja, E. (toim.).: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus (Suomen ympäristö 769.), 2005. ISBN 952-11-1997-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.3.2009).

Viitteet

  1. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 31.8.2008
  2. ↑ Korhonen M.: Uusi sienikirja, s. 108. 9. painos. Otava, (1986) 1995. ISBN 951-1-09106-9.
  3. ↑ a b c Hall I. & al.: Ectomycorrhizal fungi with edible fruiting bodies 2. Boletus edulis. Economic Botany, 1998, 52. vsk, nro 1. abstraktin verkkoversio. Viitattu 29.3.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Beugelsdijk & al.: A phylogenetic study of Boletus section Boletus in Europe. Persoonia, 2008, 20. vsk, nro 1, s. 1-7. Nationaal Herbarium Nederland. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.3.2009.
  5. ↑ Tuominen, S.: Aglio & Olio, s. 80. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-4061-8.
  6. ↑ Salo, s. 23
  7. ↑ Mistä tatteja kannattaa etsiä ? Dalla Valle Oy. Viitattu 29.3.2009.
  8. ↑ Pikkarainen, s. 9
  9. ↑ Mykologie: Einführung in die Pilzkunde (saksaksi)
  10. ↑ Fineli terveyden ja hyvinvoinnin laitos
  11. ↑ Arktiset aromit
  12. ↑ Italiaankin vietäville herkkutateille annettiin lieviä syöntirajoituksia 5.7.2008. Turun Sanomat.
  13. ↑ L. Barros et al.: Wild and commercial mushrooms as source of nutrients and nutraceuticals. Food and Chemical Toxicology, 2008, 46. vsk, s. 2742–2747. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.3.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Sienisokerin aiheuttamat vatsavaivat (trehaloosi-intoleranssi) Duodecim 2008
  15. ↑ Luonto: Kysy Jyrkiltä 2008. Turun Sanomat. Viitattu 30.3.2009.
  16. ↑ Pikkarainen s.14
  17. ↑ Pikkarainen, s.17
  18. ↑ Suomalaiset ovat vieraantuneet sieniruuista Ruokatieto
  19. ↑ Salo, s. 21
  20. ↑ Karljohan.(Stensopp)(Boletus edulis) Sbvampskolan (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

Wikikirjasto
Wikikirjasto
Suomalaiset kauppasienet

Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Herkkutatti&oldid=6498137”