Ero sivun ”Kiropraktiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
npov |
johdannon muotoilu ja lähteellinen tarkennus |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kiropraktiikka''' on |
'''Kiropraktiikka''' on hoitomuoto, joka pyrkii hoitamaan pääasiallisesti ihmisen tuki- ja liikuntaelinten toimintahäiriöitä erilaisilla käsin tehtävillä tekniikoilla. Nykyaikainen kiropraktiikka perustuu tuki- ja liikuntaelinten mekaanisten toimintahäiriöiden ehkäisyyn, tunnistamiseen, hoitoon ja kuntoutukseen.<ref>[http://www.suomenkiropraktikkoliitto.fi/ Suomen kiropraktikkoliitto]</ref>. Nykyisen lääketieteellisen tiedon perusteella kiropraktiikan teorioita voi pitää pääosin epätieteellisinä ja hyötyä pääosin [[psykosomaattinen|psykosomaattisena]]<ref>[http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=reu00060&p_haku=Kiropraktiikka Duodecim Terveyskirjasto: Käsittelyterapiat]</ref>. Kaikissa muissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa kiropraktikoilla on lääkäreitä vastaavat oikeudet: läheteoikeus eri kuvantamismenetelmiin, oikeus myöntää sairasloma, valtiollinen potilaskulujen korvaus sekä oikeus lähettää suoraan eri alojen erikoislääkäreille tai fysioterapiaan.{{Lähde}} Suomessa kiropraktikoita toimii tällä hetkellä vain noin kuusikymmentä. |
||
[[Daniel David Palmer]] on kiropraktiikan perustaja. Hän oli itseoppinut parantaja, jolla ei ollut lääketieteellistä koulutusta. Ennen oman hoitomuotonsa kehittämistä hän oli perehtynyt [[frenologia|frenologiaan]], [[spiritualismi|spiritualismiin]], [[teosofia|teosofiaan]] ja magneettihoitoihin. Palmer väitti saaneensa tietoja kiropraktiikan filosofiasta ja käytännöistä henkimaailman kautta.<ref>[http://www.skepsis.fi/lehti/1995/1995-2-skeptikko.pdf Skeptikko 2/95]</ref>. |
[[Daniel David Palmer]] on kiropraktiikan perustaja. Hän oli itseoppinut parantaja, jolla ei ollut lääketieteellistä koulutusta. Ennen oman hoitomuotonsa kehittämistä hän oli perehtynyt [[frenologia|frenologiaan]], [[spiritualismi|spiritualismiin]], [[teosofia|teosofiaan]] ja magneettihoitoihin. Palmer väitti saaneensa tietoja kiropraktiikan filosofiasta ja käytännöistä henkimaailman kautta.<ref>[http://www.skepsis.fi/lehti/1995/1995-2-skeptikko.pdf Skeptikko 2/95]</ref>. |
||
Versio 30. maaliskuuta 2009 kello 09.50
Kiropraktiikka on hoitomuoto, joka pyrkii hoitamaan pääasiallisesti ihmisen tuki- ja liikuntaelinten toimintahäiriöitä erilaisilla käsin tehtävillä tekniikoilla. Nykyaikainen kiropraktiikka perustuu tuki- ja liikuntaelinten mekaanisten toimintahäiriöiden ehkäisyyn, tunnistamiseen, hoitoon ja kuntoutukseen.[1]. Nykyisen lääketieteellisen tiedon perusteella kiropraktiikan teorioita voi pitää pääosin epätieteellisinä ja hyötyä pääosin psykosomaattisena[2]. Kaikissa muissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa kiropraktikoilla on lääkäreitä vastaavat oikeudet: läheteoikeus eri kuvantamismenetelmiin, oikeus myöntää sairasloma, valtiollinen potilaskulujen korvaus sekä oikeus lähettää suoraan eri alojen erikoislääkäreille tai fysioterapiaan.lähde? Suomessa kiropraktikoita toimii tällä hetkellä vain noin kuusikymmentä.
Daniel David Palmer on kiropraktiikan perustaja. Hän oli itseoppinut parantaja, jolla ei ollut lääketieteellistä koulutusta. Ennen oman hoitomuotonsa kehittämistä hän oli perehtynyt frenologiaan, spiritualismiin, teosofiaan ja magneettihoitoihin. Palmer väitti saaneensa tietoja kiropraktiikan filosofiasta ja käytännöistä henkimaailman kautta.[3].
Kiropraktiikan perusfilosofia on ottaa ihminen huomioon holistisesti eli kokonaisvaltaisesti. Ihminen nähdään biopsykososiaalisena kokonaisuutena. Ihmisen terveyden palauttamista ja edistämistä lähestytään ensisijaiseseti tuki- ja liikuntalinten normaali toiminnan palauttamisella lääkkeettömin ja ei- leikkauksellisin menetelmin.
Termin kiropraktiikka (englanniksi chiropractic) Daniel Palmer yhdisti kreikankielisistä sanoista khiros ja praktikos, ja se tarkoittaa käsillä tehtyä (hoitoa). Kiropraktikot käyttävät hoidossaan ensisijaisesti erilaisia manuaalisia (käsillä tehtäviä) tekniikoita, joilla vaikutetaan tuki- ja liikuntaelinten toimintahäiriöiden alkusyyhyn. Tekniikat palauttavat kehon toimintakykyä. Manuaalisen hoidon lisäksi vastaanotolla annetaan hoitoa tukevia ohjeita kehonkäytön, työergonomian, ravinnon ja liikuntatottumuksien huomioimiseen. Hoidon ohella asiakasta ohjataan terapeuttiseen liikuntaan tarkoituksena edelleen parantaa hoitovastetta sekä ennaltaehkäistä vaivan uusiutuminen.
Kiropraktikkojen usein käyttämää manipulaatiohoitoa suositellaan selkäkivun hoitoon sekä kansanvälisissä[4] että Suomen käypähoitosuosituksissa.
Koulutus
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää kiropraktikon ammattinimikkeen 4–6 -vuotisen yliopistotutkinnon suorittaneille. Suomessa toimivat kiropraktikot ovat valmistuneet Euroopassa tai Yhdysvalloista. Kiropraktikoksi voi valmistua kuudesta eri Euroopan maan yliopistostosta (Englanti, Wales, Sveitsi, Ranskassa, Tanska ja Norja).
Kritiikkiä
Yhdysvaltojen lääkäreiden ammattijärjestö American Medical Association kutsui kiropraktiikkaa "epätieteelliseksi kultiksi"[5]. Tämä loppui kun Yhdysvaltain lääkäreiden ammattijärjestö (American Medical Association) tuomittiin oikeudessa syylliseksi järjestelmälliseen yritykseen estää lääkäreiden ja kiropraktikoiden yhteistyö.[6]. Kiropraktiikan tehokkuudesta on esitetty monia arvioita mutta mm. Maailman Terveysjärjestö (WHO) toteaa 2005 julkaistussa ohjeistuksessaan että " Taitavasti ja asiallisesti käytettynä kiropraktiikka on turvallista ja tehokasta monien terveysongelmien ehkäisyssä ja hoidossa".[7].