Ero sivun ”Bentsodiatsepiinit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 110: Rivi 110:
* [http://www.nam.fi/ Lääkelaitoksen sivut]
* [http://www.nam.fi/ Lääkelaitoksen sivut]
* [http://hyvaterveys.fi/articles/?a=481 Hyvä terveys 2/2005]
* [http://hyvaterveys.fi/articles/?a=481 Hyvä terveys 2/2005]
* Matti O. Huttunen: Unettomuuden hoidossa käytetyt lääkkeet. Duodecim terveyskirjasto 23.7.2008. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=lam&p_haku=Neurologia&p_artikkeli=lam00073


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

Versio 11. marraskuuta 2008 kello 01.28

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty väliotsikoitavaksi, koska se parantaa luettavuutta ja selkeyttä.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Paniikkihäiriölääke alpratsolaami, 2 mg tabletti eli "telaketju"

Bentsodiatsepiinit ovat laajassa käytössä oleva lääkeryhmä. Niillä on viisi pääasiallista hoitovaikutusta: ne nopeuttavat nukahtamista, lievittävät paniikkia ja ahdistuneisuutta, rentouttavat lihaksia ja lopettavat lihaskouristuksia. Bentsodiatsepiinia sisältäviä lääkevalmisteita käytetään myös pitkittyneiden kiputilojen hoitoon. Vaikeiden depressioiden, manioiden tai delirium tremensin (eli kansankielellä nk. juoppohulluuden) hoitokeino. Kemiallisesti bentsodiatsepiinit ovat bentseenidiatsoniumsuoloja.

Bentsodiatsepiinia sisältävien lääkevalmisteiden käyttäjiä on Suomessa on yli 300 000. Suurin osa näistä on pitkäaikaiskäyttäjiä, joiden lääkitys on jatkunut vuodesta toiseen. Eniten käyttäjinä on yli 75-vuotiaita naisia. [1] Esimerkiksi vanhainkotien asukkaille määrätään usein täysin rutiininomaisesti bentsodiatsepiinia sisältäviä unilääkkeitä.

Alun perin lääkinnällisiin tarkoituksiin kehitetyt bentsodiatsepiiniyhdisteet luokitellaan Suomessa paitsi lääkkeiksi myös huumausaineiksi[2], koska niiden käyttö huumaaviin tarkoituksiin on erittäin yleistä. Bentsodiatsepiinien huumausainekäyttö on usein ns. sekakäyttöä, jolloin niitä käytetään yhdessä alkoholin kanssa. Alkoholi ja bentsodiatsepiinit vahvistavat toistensa päihdyttävää vaikutusta, mutta voivat olla hengenvaarallinen yhdistelmä keskushermostoa lamaavan vaikutuksen takia. Bentsodiatsepiineja päätyy myös katukauppaan niiden huumaavan vaikutuksen väärinkäyttöpotentiaalin takia, joka tosin ei ole yhtä paha kuin esimerkiksi barbituraateilla.

Harvat lääkkeet voivat kilpailla bentsodiatsepiinien tehokkuudelle ja nopealle vaikutukselle. [3] Tämä on kuitenkin myös niiden ongelma. Kun lääkkeet vievät pahan olon pois, niitä on vaikea olla syömättä. Bentsodiatsepiinit eivät myöskään korjaa mielenterveyden ongelmia, mutta voivat lieventää niiden oireita.

Bentsodiatsepiinejä ei määrätä enää ensimmäisellä käyntikerralla tai päivystyksessä. Uusia reseptejä kirjoitetaan lähinnä perhe-elämän kriiseihin ja oman tai omaisen sairastumisen takia.[4] Tästä huolimatta suomalaisten bentsodiatsepiinien käyttö on lisääntynyt jatkuvasti 1980-luvun puolivälistä lähtien, kun muissa Pohjoismaissa myyntiluvut ovat pysyneet tasaisina tai pienentyneet.[5]

Historia

Ensimmäinen bentsodiatsepiini klooridiatsepoksidi tuli markkinoille 1960. Se korvasi vaarallisten ja enemmän riippuvuutta aiheuttavien barbituraattien käyttöä lääkkeenä. Bentsodiatsepiinit ovat turvallisempia kuin sivuvaikutuksiltaan rajummat ja yliannostukseltaan hengenvaaraliset barbituraatit, eikä yksistään niiden yliannostuksella voi tehdä itsemurhaa. Barbituraatit ovat sittemmin poistuneet kokonaan käytöstä Suomessa, niiden ainoa jäljellä oleva käyttö on eläinlääketieteessä jossa on käytössä vielä valmiste Barbivet Vet 30mg, jossa vaikuttava aine on fenobarbitaali.

Ensimmäinen bentsodiatsepiini, klooridiatsepoksidi (Librax) löydettiin vahingossa vuonna 1954. Lääkkeen löysi itävaltalainen tiedemies Leo Sternbach (1908-2005), joka työskenteli lääkeyhtiö Hoffmann-La Rochelle. Aluksi hän keskeytti työnsä yhdisteen Ro-5-0690 kanssa, mutta hän "löysi uudelleen" yhdisteen vuonna 1957, kun hänen apulaisensa oli siivoamassa laboratoriota. Vaikka aluksi hänen työnantajansa suhtautui kielteisesti jatkotutkimuksiin, Sternbach teki jatkotutkimusta, joka paljasti yhdisteen olevan erittäin tehokas rauhoittava lääke.

Geneerinen kemiallinen nimi klooridiatsepoksidille on methaminodiatsepoksidi. Sitä myytiin kauppanimellä Librium (Suomessa Librax tai Risolid), joka oli johdettu equilibrium-sanan viimeisestä osasta. Vuonna 1959 yli 2 000 psykiatria ja yli 20 000 potilasta käytti lääkettä. Se kuvattiin sanoilla "kemiallisesti ja kliinisesti muista rauhoittavista lääkkeistä poikkeavat psyykkisesti energisoivat tai muutoin psykoterapeuttiset lääkkeet nyt saatavilla." Testien aikana huomattiin klooridiatsepoksidin aiheuttavan lihasten rentoutumista ja rauhoittavaa vaikutusta laboratorioeläimillä, kuten hiirillä, rotilla, kissoilla ja koirilla. Pelko ja aggressio lähtivät huomattavasti pienemmillä annoksilla kuin jotka aiheuttavat hypnoosin. Klooridiatsepoksidi on samantapainen fenobarbitaalin kanssa antiepileptisissä vaikutuksissaan. Kuitenkin siinä ei ole barbituraattien hypnoottista vaikutusta. Eläinkokeita tehtiin Bostonin eläintarhassa ja San Diegon eläintarhassa. 42 sairaalapotilasta, jotka kärsivät akuutista ja kroonisesta alkoholismista sekä lukuisista psykooseista ja neurooseista hoidettiin klooridiatsepoksidilla. Pääosalla potilaista tuskaisuus, jännittyneisyys ja motorinen levottomuus "vähentyivät tehokkaasti." Positiivisimmat tulokset saatiin alkoholistipotilailla. Raportoitiin, että vatsahaavat ja ihotaudit, joihin liittyi emotionaalisia tekijöitä, vähentyivät klooridiatsepoksidilla.[6]

Klooridiatsepoksidi mahdollisisti emotionaalisten häiriöiden hoitamisen ilman henkisen tarkkanäköisyyden tai valppauden menettämistä. Se auttoi henkilöitä, joilla oli pakko-oireita kuten yhtä, joka tunsi pakolliseksi laskea sälekaihtimien säleet astuessaan huoneeseen.[7]

Lääkäri Carl F. Essig piti puheen joulukuussa 1963 lääkkeiden väärinkäyttöseminaarissa Yhdysvalloissa. Hän nimesi mepromabaatin, glutetimidin, etinamaatin, etklorvynolin, metylprylonin ja klooridiatsepoksidin lääkkeiksi, joiden käyttökelpoisuutta ei voida kiistää. Kuitenkin Essig nimesi nämä uudemmat tuotteet riippuvuuslääkkeiksi', kuten barbituraatit, joiden tottumusriski oli laajemmin tunnettu. Hän mainitsi 90-päiväisen tutkimuksen klooridiatsepoksidilla, jossa todettiin, että auto-onnettomuudet 68 käyttäjän joukossa olivat kymmenkertaiset normaaliin nähden. Osallistujien päivittäiset annokset olivat 5 mg:stä 100 milligrammaan.[8]

Vuonna 1963 sallittiin diatsepaamin (Diapam) käytön aloittaminen. Diatsepaami oli "yksinkertaistettu" versio klooridiatsepoksidista, joka tarkoitettiin pääasiassa ahdistuksen hoitoon. Uniongelmia hoidettiin vuonna 1965 kehitetyllä nitratsepaamilla (Insomin), vuonna 1969 kehitetyllä tematsepaamilla (Tenox) ja vuonna 1973 kehitetyllä fluratsepaamilla.[9] 

Bensodiatsepiinit pysyvät todennäköisesti vielä pitkään markkinoilla, koska yhtä tehokkaiden ahdistuslääkkeiden kehittäminen on hidasta. [10]

Vaikutukset

Bentsodiatsepiinien teho perustuu siihen, että ne ovat lähellä luonnon mekanismeja, sillä aivot erittävät vastaavia aineita.lähde? Bentsodiatsepiinien vaikutus muistuttaa läheisesti alkoholin vaikutusta. Bentsodiatsepiinit vaikuttavat käskemällä aivosolujen lopettaa toiminta lääkkeen vaikutuksen ajaksi, jolloin ihminen rauhoittuu taikka kipu vaimenee kokonaan tai osittain. Noin 40 % aivosoluista reagoi bentsodiatsepiineihin lamaantumalla väliaikaisesti, lamaantumisen aste riippuu bentsodiatsepiinien annostuksesta. Tarkemmin sanottuna bentsodiatsepiinit vaikuttavat GABA-reseptoreiden kautta lisäämällä GABA:n luonnollista vaikutusta. GABA-radat jarruttavat epäspesifisesti muiden hermoratojen toimintaa. Ne toimivat epäsuorasti aivosähkötoiminnan rauhoittajina, vähentävät sähköpurkauksia ja nostavat purkautumiskynnystä. Bentsodiatsepiinien eri ominaisuudet ovat annoksen suuruudesta riippuvaisia, eli kuinka monta prosenttia bentsodiatsepiinireseptoreista on täytetty. Ensin tulevat anksiolyyttiset, sitten sedatiiviset ja viimeisenä hypnoottiset vaikutukset.[11]

Paamit (kuten diatsepaami) ovat pitkävaikutteisempia kuin laamit (kuten alpratsolaami), jotka taas ovat lyhytvaikutteisia. Eri bentsodiatsepiinit vaikuttavat hieman eri tavalla ja ne on kehitetty eri tarkoituksiin. Bentsodiatsepiinien perusrunkoa on esimerkiksi paniikkihäiriön hoitoon käytettävässä alpratsolaamissa muokattu siten, että ahdistusta poistavaa vaikutusta on lisätty ja unettavuutta vähennetty.

Lähes kaikki bentsodiatsepiinien käyttöön liittyvät haitat johtuvat niiden pitkäaikaiskäytöstä (yli muutaman viikon kestävästä säännöllisestä käytöstä). Tavallisesti bentsodiatsepiinien pitkäaikaisen käytön haitat ylittävät hyödyt selvästi[12]. Lisääntynyt GABA-välittäjäaineen pitoisuus aiheuttaa pitkäaikaisena haittavaikutuksena mm. noradrenaliinin, serotoniinin ja dopamiinin erittymisen vähentymistä ja sitä kautta voi aiheuttaa paniikkihäiriö- ja depressio-oireita. Näitä oireita voidaan ehkäistä masennuslääkkeellä, joka vastaavasti nostaa näiden aineiden määrää aivoissa.

Bentsodiatsepiinit huonontavat pitkäaikaiskäytössä myös psykomotorisia taitoja ja kognitiivisia toimintoja eli ajattelu- ja havaintokykyä sekä muistia. Ajattelu- ja havaintokyvyn muutokset palautuvat kuitenkin ennalleen vähitellen käytön loputtua, mutta muistin toimintaan saattaa jäädä pysyviä häiriöitä. [13]

Bentsodiatsepiineihin voi kehittyä jatkuvassa käytössä toleranssi, jolloin annoskokoa on lisättävä tietynlaisen vaikutuksen saamiseksi. Toleranssi kehittyy eri tavalla eri bentsodiatsepiinien vaikutuksiin ja sen kehittyminen on yksilöllistä; toisilla toleranssi kasvaa nopeasti ja toisille sitä ei kehity lainkaan.

Riippuvuus, käytön lopettaminen ja vieroitusoireet

Bentsodiatsepiiniriippuvuus voi kehittyä jopa kahdessa viikossa[14]. Kolmannes bentsodiatsepiinien käyttäjistä tulee ruumiillisesti riippuvaisiksi puolen vuoden yhtäjaksoisen käytön jälkeen.[15] Kolmannes riippuvaiseksi tulleista bentsodiatsepiinien käyttäjistä saa voimakkaita vieroitusoireita, kolmannes lievempiä, loput eivät lainkaan. Tavallisimpia vieroitusoireita ovat ripuli, pahoinvointi, päänsärky, hikoilu, sydämentykytys, pyörrytys, huimaus, tuntemukset neuloista tai sähköiskuista, vapina, tasapainohäiriöt, lihasjäykkyys, muistihäiriöt, aggressiivisuus, kiihtymys, ahdistus, alakulo, itkuisuus.[16][17]

Riippuvuuden syntyä voi yrittää ehkäistä pitämällä vähintään kahden perättäisen vuorokauden taukoja viikossa, näinä päivinä ei tule myöskään käyttää alkoholia. [18] Tämän metodin tehosta ei ole kuitenkaan olemassa tieteellistä näyttöä ja esimerkiksi diatsepaamin ja kloordiatsepoksidin puoliintumisaika elimistössä on pisimmillään jopa 8 vuorokautta[19].

Mitä pidempään käyttöä on kestänyt ja mitä isompi annos on ollut, sitä todennäköisempää on, että lääkkeen vähentämisen tai lopettamisen yhteydessä ilmaantuu voimakkaita vieroitusoireita. Kaikki vieroitusoireet eivät ilmaannu heti ja samanaikaisesti, vaan uusia oireita saattaa ilmetä vielä jopa puolen vuoden kuluttua lääkevieroituksen aloittamisesta tai lääkityksen äkillisestä lopettamisesta.

Arviolta 10–15 % pitkäaikaiskäyttäjistä saa vieroituksenjälkeisen oireyhtymän. Osa näistä pitkittyeistä oireista voi kestää jopa muutaman vuoden.

Vieroitus, joka yleensä hoidetaan pisimmän puoliintumisajan omaavalla diatsepaamilla, kestää yleensä muutamia kuukausia, joskus jopa vuosia. Turvallisen vieroituksen nopeus riippuu käytön kestosta ja käytetyn annoksen suuruudesta sekä yksilöllisistä tekijöistä. Suuntaa antavaksi nyrkkisäännöksi on esitetty yhtä kuukautta jokaista käyttövuotta kohti[20].

Vieroitusoireiden vähentämiseksi bentsodiatsepiinin käyttöä tulee vähentää hitaasti ja pieni annos kerrallaan, esimerkiksi 10–20 prosenttia 2–3 viikon välein. Mahdolliset vieroitusoireet ilmaantuvat tällöin tyypillisesti 1–14 vuorokauden kuluessa annoksen vähentämisestä.[21]

Äkillinen suuren annoksen pitkäaikaisen bentsodiatsepiinilääkityksen lopettaminen saattaa johtaa muun muassa kouristuksiin, tajuttomuuteen ja harvinaisissa tapauksissa jopa kuolemaan.

Bentsodiatsepiinejä

Käytössä olevia bentsodiatsepiinejä käyttötarkoituksen mukaan lueteltuna. Suluissa olevien kauppanimien lisäksi saatetaan myydä muillakin kauppanimillä.

Rauhoittavat lääkkeet

Unettomuus

Lihasjännityksestä johtuva kipu, jännityspäänsärky

Krooninen kipu

  • klooridiatsepoksidi (Klotriptyl mite, valmiste sisältää myös amitriptyliiniä, joka voimistaa huomattavasti klooridiatsepoksidin vaikutusta.)

Masentuneisuus, ahdistuneisuus

Ahdistuneisuus

Epilepsia

Bentsodiatsepiinijohdannaisia

  • tsolpideemi (Stilnoct, Stella, Somnor, Zolpidem Sandoz, Zolpidem Stada, Zolpidem Winthrop, Zolpidem-Ratiopharm)
  • tsaleploni (Sonata)
  • tsopikloni (Imovane, Zopinox, Zopiklon Merck Nm, Zopitin)

Lähteet

  1. ↑ HS Kotimaa 10.12.2000 "Rauhoittavia lääkkeitä syö jatkuvasti 150 000 ihmistä
  2. ↑ http://www.finlex.fi/pdf/sdliite/liite/4196.pdf
  3. ↑ http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
  4. ↑ HS Kotimaa 10.12.2000 "Rauhoittavia lääkkeitä syö jatkuvasti 150 000 ihmistä"
  5. ↑ http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=18533&p=29&pm=1&print=1 Helena Vorma & Kimmo Kuoppasalmi: Bentsodiatsepiiniriippuvuus ja sen hoito. Suomen lääkärilehti Nr:11/2005.
  6. ↑ Help For Mental Ills (Reports on Tests of Synthetic Drug Say The Results are Positive), New York Times, February 28, 1960, Page E9.
  7. ↑ Makers Worried On Tranquilizers, New York Times, August 28, 1960, Page F1.
  8. ↑ Warning Is Issued On Tranquilizers, New York Times, December 30, 1963, Page 23.
  9. ↑ Sternbach LH (1972). "The discovery of librium". Agents Actions 2 (4): 193-6. PMID 4557348. 
  10. ↑ HS - Kotimaa - 10.1.2006 Lääkäreiltä yritetään kiristää rauhoittavia lääkkeitä
  11. ↑ gamma.nic.fi/~jyrih/tt/mika_mukkula.htm
  12. ↑ Ashton H. The diagnosis and management of benzodiazepine dependence. Curr Opin Psychiatry 2005;18:249-255; Lauerma H, Syvälahti E. Bentsodiatsepiineja tulee välttää riippuvaisuuksiin taipuvaisten potilaiden hoidossa. Suom Lääkäril 1999;54:3713-3719;Tacke U.
  13. ↑ http://lib.stakes.fi/ohtanen/tarkastele.aspx?id=1214 Minna Kärkkäinen 2007: Bentsodiatsepiinien käyttö lääkeriippuvaisilla henkilöillä
  14. ↑ http://www.benzo.org.uk/index.htm
  15. ↑ http://www.klik.fi/kysymys/kysymys12-05.pdf Apteekkari 12/2005
  16. ↑ http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
  17. ↑ Stefan Borg & Katarina Johansson: Irti unilääkkeistä ja rauhoittavista aineista. WSOY 1990. (Painos loppu, mutta teosta voi lainata ainakin Helsingin kaupunginkirjastosta.)
  18. ↑ http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=55042&c=3&p=10&pm=1 Sami Anttila, psykiatrian dosentti
  19. ↑ http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
  20. ↑ Stefan Borg & Katarina Johansson: Irti unilääkkeistä ja rauhoittavista aineista. WSOY 1990. (Painos loppu, mutta teosta voi lainata ainakin Helsingin kaupunginkirjastosta.)
  21. ↑ http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/ekirjat.Naytaartikkeli?p_artikkeli=tab00002 Aki Rovasalo 2005: Bentsodiatsepiinien vieroituksessa maltti on valttia. Kustannus Oy Duodecim.

Aiheesta muualla

Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bentsodiatsepiinit&oldid=5796660”