Ero sivun ”Slovenian historia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
lisäys |
kopioitu loppuosa artikkelista Slovenia jotta siellä voi tiivistää nykyaikaa |
||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
[[gootit|Itägooteista]] tuli [[Italia]]n hallitsijoita vuonna 489, kun kuningas [[Theoderik]] kukisti [[germaanit|germaanijohtaja]] [[Odovakar]]in. Noin puolivuosisataa he hallitsivat myös Slovenian aluetta. [[Langobardit]] siirtyivät Slovenian alueelle 500-luvulla Pannonian alangolta. Tämä germaanikansa siirtyi kuitenkin jo vuonna 568 Italiaan, jossa he lopettivat [[Bysantti|Bysantin]] vallan.<ref name="17-20" /> Heidän siirryttyä, Slovenian alueen otti haltuun jokin [[slaavit|slaavilainen]] kansa, sloveenien esi-isät.<ref name="21-28">Prunk, Janko: ''Slovenian historia'', s. 21–28, viitattu 24.02.2012</ref> |
[[gootit|Itägooteista]] tuli [[Italia]]n hallitsijoita vuonna 489, kun kuningas [[Theoderik]] kukisti [[germaanit|germaanijohtaja]] [[Odovakar]]in. Noin puolivuosisataa he hallitsivat myös Slovenian aluetta. [[Langobardit]] siirtyivät Slovenian alueelle 500-luvulla Pannonian alangolta. Tämä germaanikansa siirtyi kuitenkin jo vuonna 568 Italiaan, jossa he lopettivat [[Bysantti|Bysantin]] vallan.<ref name="17-20" /> Heidän siirryttyä, Slovenian alueen otti haltuun jokin [[slaavit|slaavilainen]] kansa, sloveenien esi-isät.<ref name="21-28">Prunk, Janko: ''Slovenian historia'', s. 21–28, viitattu 24.02.2012</ref> |
||
== Vieraan vallan alla == |
|||
{{Kesken}} |
|||
Vuodesta 788 Sloveniaa hallitsivat frankit ja 907–955 Unkari. Vuodesta 1335 nyky-Slovenian alueet olivat [[Habsburg]]ien hallinnossa. Se oli osa Itävallan Krainin, Steiermarkin ja Kärntenin kruununmaita aina [[Itävalta-Unkari]]n romahdukseen asti [[1918]]. |
|||
== Osa Jugoslaviaa == |
|||
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sloveniasta tuli osa [[Jugoslavia]]a.<ref name="geog">''Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat'', s. 258.</ref> Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918–1929) ''Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunta''. Päinvastoin kuin naapuri Kroatiassa, maassa ei ollut juuri autonomiahaaveita. [[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] [[Italia]], [[Unkari]] ja [[Saksa]] miehittivät Slovenian. |
|||
Maailmansodan jälkeen [[Josip Broz Tito]]n johdolla perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta ja Sloveniasta tuli yksi sen tasavalloista ([[Slovenian sosialistinen tasavalta]]). Siihen liitettiin myös pieni osa aikaisemmin [[Italia]]lle kuuluneesta [[Istria]]n niemimaasta. Sloveniassa alkoi kollektivisointi [[1949]] jatkuen vuoteen 1952. Jugoslavian johto päätti aloittaa rakentamaan yhteiskuntajärjestelmää ei-neuvostoliittolaisten oppien mukaan, jonka seurauksena alettiin tammikuussa 1950 perustaa työläisten itsehallintoneuvostoja, jotka olivat vastavoima yksipuoluediktatuurille. Pienestä koostaan huolimatta Slovenia oli sosialistisen Jugoslavian talousveturi ja poliittisesti sen vapain. |
|||
Titon kuoleman jälkeen 1980 [[Belgrad]] pyrki vallan keskittämiseen. Alkoi talouden alamäki ja kansallismieliset mielialat voimistuivat. Vuonna 1986 [[Milan Kučan]] nousi Slovenian puoluejohtajaksi. Slovenian itsenäistymisliike alkoi voimistua vuonna 1988. Sloveenien tukiessa [[Kosovo]]n albaaneja helmi- ja maaliskuussa 1989 [[Serbia]] alkoi saartaa Sloveniaa talouspakottein. Toukokuussa 1989 Sloveniassa julkistettiin julistus, jossa vaadittiin suvereniteettia, vaikka maa pysyisi Jugoslavian osana. 22. tammikuuta 1990 ensin sloveenit ja sitten kroaatit erosivat Jugoslavian kommunistien liitosta, jossa heitä painostettiin. Kommunistien liitto hajosi ja Jugoslavian hajoamiskehitys kiihtyi. |
|||
Vuonna 1989 puolueiden perustaminen tuli mahdolliseksi ja huhtikuussa 1990 pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Kommunistit nimesivät itsensä Demokraattisten uudistusten puolueeksi (SDP) ja otti käyttöön sosiaalidemokraattisen ohjelman, mutta hävisivät kuuden puolueen Slovenian demokraattiselle oppositiolle (DEMOS). Oikeistolainen ja nationalistinen DEMOS ajoi itsenäisyyttä, mutta SDP:n Kučan, joka valittiin vapaasti presidentiksi, loi uuden hallituksen joka ajoi löyhempää Jugoslavian liittovaltiota, mitä Serbia vastusti.<ref name="tiscali">[http://www.tiscali.co.uk/reference/encyclopaedia/hutchinson/m0036980.html Hutchinson Encyclopedia] Tiscali</ref> |
|||
== Itsenäistyminen ja kymmenen päivän sota == |
|||
{{Pääartikkeli|[[Slovenian sota]]}} |
|||
23. joulukuuta 1990 pidetyssä kansanäänestyksessä 88,2 prosenttia kannatti<ref name="BGN">[http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/3407.htm Background note: Slovenia] U.S. State Department: Bureau of European and Eurasian Affairs, 2007</ref> Slovenian itsenäisyyttä ja sitä alettiin valmistella. Keväällä 1991 perustettiin Slovenian alueellinen puolustusvoima. Toukokuun 1991 ilmoituksen jälkeen, että sekä Slovenian että Kroatia irtaantuisivat Jugoslaviasta, alkoivat maan rajoilla levottomuudet joissa kuoli yli sata ihmistä. Euroopan yhteisö neuvotteli tulitauon Slovenian lykätessä itsenäisyysjulistusta kolmella kuukaudella ja Jugoslavian kansallisen armeijan (JNA) vetäytyessä maasta.<ref name="tiscali"/> |
|||
Slovenia julistautui itsenäiseksi 25. kesäkuuta 1991 samanaikaisesti [[Kroatia]]n kanssa. Varsinaista sotaa ei käyty; vain kymmenen päivän ajan käytiin taisteluita. Sloveenit voittivat, koska Jugoslavian serbijohtoinen armeija ei ollut varautunut sloveenien lujaan, päättäväiseen ja nopeaan vastarintaan.<ref name="BGN"/> Hajoavan Jugoslavian keskukseksi jäävä [[Serbia]] ei tosissaan halunnut pitää hallussaan Sloveniaa, jonka alueella asui vain hiukan serbejä. JNA vetäytyi Kroatiaan, jossa oli suurempi serbivähemmistö. Sota päätyi [[Brionin sopimus|Brionin sopimukseen]]. |
|||
== Itsenäinen Slovenia == |
|||
Joulukuussa 1991 Slovenia otti käyttöön uuden perustuslain. Samassa kuussa DEMOS hajosi. [[Euroopan yhteisö]] ja [[Yhdysvallat]] tunnustivat Slovenian tammikuussa 1992.<ref name="tiscali"/> [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneisiin kansankuntiin]] Slovenia liittyi 22. toukokuuta 1992. |
|||
Hallitus hajosi huhtikuussa 1992, jonka jälkeen [[Janez Drnovšek]] nimettiin uudeksi pääministeriksi. Joulukuun 1992 vaalit voittivat liberaalidemokraatit, sosialistit ja kristillisdemokraatit ja Milan Kučan valittiin uudelleen presidentiksi. Tammikuussa 1993 parlamentti valitsi Janez Drnovšekin uudelleen pääministeriksi. Sosiaalidemokraatit (ZLSD) vetäytyivät hallituksesta tammikuussa 1996.<ref name="tiscali"/> |
|||
Kesäkuussa 1996 Slovenia allekirjoitti lähentymissopimuksen Euroopan unionin kanssa ja haki jäsenyyttä. Marraskuun 1996 vaaleissa pääministeri Drnovšekin Liberaalidemokraatit menettivät asemiaan oikeistopuolueille. Yksi oikeiston edustaja kuitenkin vaihtoi puoluetta ja konservatiivinen Kansanpuolue (SLS) liittyi myös Drnovšekin rinnalle, jolloin hän sai jatkaa. Myös Milan Kučan valittiin uudelleen marraskuussa 1997.<ref name="tiscali"/> |
|||
Pankkiiri [[Andrej Bajuk]]in oikeistohallitus nousi valtaan kesäkuussa 2000. Sen hallituskoalitio kesti kuitenkin vain kuukauden, jonka jälkeen Kučan määräsi uudet vaalit ja Janez Drnovšekista tuli taas pääministeri marraskuussa.<ref name="tiscali"/> Kučanin toinen kausi päättyi joulukuussa 2002 ja Drnovšek voitti vastaehdokkaansa merkittävällä enemmistöllä ja aloitti presidenttikautensa 22. joulukuuta 2002. Valtiovarainministeri [[Anton Rop]] seurasi häntä pääministerinä. Lokakuun 2002 vaaleissa oikeistolainen Slovenian demokraattinen puolue sai 29 prosenttia äänistä ja sen johtajasta [[Janez Janša]]sta tuli pääministeri 9. marraskuuta 2004.<ref name="BGN"/> |
|||
Slovenia liittyi [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]:on 29. maaliskuuta 2004 ja Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, ja otti käyttöön euron vuoden 2007 alusta [[tolar]]in tilalle. |
|||
Sosiaalidemokraatteja edustava diplomaatti [[Danilo Türk]] valittiin presidentiksi marraskuussa. Syksyllä [[2008]] vasemmisto nousi valtaan myös parlamentissa.<ref>[http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/country_profiles/1097340.stm Timeline: Slovenia] BBC</ref> Pääministeri Janša joutui hiukan ennen vaaleja Patria-kauppoja koskevien lahjusepäilyjen kohteeksi.<ref>[http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2008/09/08/hs-slovenian-paaministeri-kieltaa-lahjuskaupat/200823318/12 HS: Slovenian pääministeri kieltää lahjuskaupat] Taloussanomat</ref> Vuonna 2011 järjestettiin ennenaikaiset vaalit.<ref name="BGN"/> Janša palasi pääministeriksi vuoden 2012 alussa.<ref name="CIA">{{CIA Factbook|si|Slovenia}}</ref> |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 15. maaliskuuta 2012 kello 00.12
Slovenian historia kattaa Slovenian valtion alueen lisäksi sloveenien historiaa.
Antiikki ja Rooman imperiumi
Paleoliittisen kauden jälkiä on löydetty niukasti, mutta jo neoliittisella kaudella tulleita jälkiä Karstin ja Pannonian alangon välillä on löydetty enemmän. Ljubljanan suoalueelta on löydetty aikakaudelle tyypillisiä rakennuksia.[1]
Slovenian alue siirtyi esihistoriasta kulttuurikauteen kelttien myötä. Keltit olivat saapuneet alueelle noin 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Kelttiläiset perustivat alueelle myös alkeellisen valtion, Noricumin kuningaskunnan. Tämä norikkien kuningaskunnan keskuspaikka sijaitsi nykyisen Itävallan puolella, mutta Celjen alueella lyötii heidän hopeakolikoita 100-luvulla eaa. Rooman valtakunta taisteli vuosina 35–33 eaa. norikkiheimoja vastaan, jotka lopulta joutuivat antautumaan. Noricum liitettiin Roomaan taisteluitta vuonna 10 eaa. [1]
Nykyisen Slovenian länsiosa kuului Rooman vallan aikana Italian provinssiin osana Regio X Venetia et Histriaa, pohjoisten ja itäosien kuuluessa Noricumin ja Ylä-Pannonian provinsseihin.[2] Ensimmäinen roomalainen kaupunki Slovenian alueella oli Emona, joka syntyi Ljubljanan paikalle. Roomalaisten rakentamaa tietä alueelle kutsuttiin nimellä Via Gemina, jonka varrelle syntyi huomattavia asutuskeskuksia. Näistä Celeia sekä Poetovio olivat tärkeimmät, joista Poetoviosta tuli antiikin tärkein kaupunki Slovenian alueella.[1]
Länsigootit ryöstivät Poetovion vuonna 379. Nykyisen Vipavajoen lähellä käytiin vuonna 394 Frigiduksen taistelu Itä-Rooman keisarin Theodosius I:n ja Länsi-Rooman usurpaattorin Eugeniuksen välillä. [1]
Itägooteista tuli Italian hallitsijoita vuonna 489, kun kuningas Theoderik kukisti germaanijohtaja Odovakarin. Noin puolivuosisataa he hallitsivat myös Slovenian aluetta. Langobardit siirtyivät Slovenian alueelle 500-luvulla Pannonian alangolta. Tämä germaanikansa siirtyi kuitenkin jo vuonna 568 Italiaan, jossa he lopettivat Bysantin vallan.[1] Heidän siirryttyä, Slovenian alueen otti haltuun jokin slaavilainen kansa, sloveenien esi-isät.[3]
Vieraan vallan alla
Vuodesta 788 Sloveniaa hallitsivat frankit ja 907–955 Unkari. Vuodesta 1335 nyky-Slovenian alueet olivat Habsburgien hallinnossa. Se oli osa Itävallan Krainin, Steiermarkin ja Kärntenin kruununmaita aina Itävalta-Unkarin romahdukseen asti 1918.
Osa Jugoslaviaa
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sloveniasta tuli osa Jugoslaviaa.[4] Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918–1929) Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunta. Päinvastoin kuin naapuri Kroatiassa, maassa ei ollut juuri autonomiahaaveita. Toisessa maailmansodassa Italia, Unkari ja Saksa miehittivät Slovenian.
Maailmansodan jälkeen Josip Broz Titon johdolla perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta ja Sloveniasta tuli yksi sen tasavalloista (Slovenian sosialistinen tasavalta). Siihen liitettiin myös pieni osa aikaisemmin Italialle kuuluneesta Istrian niemimaasta. Sloveniassa alkoi kollektivisointi 1949 jatkuen vuoteen 1952. Jugoslavian johto päätti aloittaa rakentamaan yhteiskuntajärjestelmää ei-neuvostoliittolaisten oppien mukaan, jonka seurauksena alettiin tammikuussa 1950 perustaa työläisten itsehallintoneuvostoja, jotka olivat vastavoima yksipuoluediktatuurille. Pienestä koostaan huolimatta Slovenia oli sosialistisen Jugoslavian talousveturi ja poliittisesti sen vapain.
Titon kuoleman jälkeen 1980 Belgrad pyrki vallan keskittämiseen. Alkoi talouden alamäki ja kansallismieliset mielialat voimistuivat. Vuonna 1986 Milan Kučan nousi Slovenian puoluejohtajaksi. Slovenian itsenäistymisliike alkoi voimistua vuonna 1988. Sloveenien tukiessa Kosovon albaaneja helmi- ja maaliskuussa 1989 Serbia alkoi saartaa Sloveniaa talouspakottein. Toukokuussa 1989 Sloveniassa julkistettiin julistus, jossa vaadittiin suvereniteettia, vaikka maa pysyisi Jugoslavian osana. 22. tammikuuta 1990 ensin sloveenit ja sitten kroaatit erosivat Jugoslavian kommunistien liitosta, jossa heitä painostettiin. Kommunistien liitto hajosi ja Jugoslavian hajoamiskehitys kiihtyi.
Vuonna 1989 puolueiden perustaminen tuli mahdolliseksi ja huhtikuussa 1990 pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Kommunistit nimesivät itsensä Demokraattisten uudistusten puolueeksi (SDP) ja otti käyttöön sosiaalidemokraattisen ohjelman, mutta hävisivät kuuden puolueen Slovenian demokraattiselle oppositiolle (DEMOS). Oikeistolainen ja nationalistinen DEMOS ajoi itsenäisyyttä, mutta SDP:n Kučan, joka valittiin vapaasti presidentiksi, loi uuden hallituksen joka ajoi löyhempää Jugoslavian liittovaltiota, mitä Serbia vastusti.[5]
Itsenäistyminen ja kymmenen päivän sota
- Pääartikkeli: Slovenian sota
23. joulukuuta 1990 pidetyssä kansanäänestyksessä 88,2 prosenttia kannatti[6] Slovenian itsenäisyyttä ja sitä alettiin valmistella. Keväällä 1991 perustettiin Slovenian alueellinen puolustusvoima. Toukokuun 1991 ilmoituksen jälkeen, että sekä Slovenian että Kroatia irtaantuisivat Jugoslaviasta, alkoivat maan rajoilla levottomuudet joissa kuoli yli sata ihmistä. Euroopan yhteisö neuvotteli tulitauon Slovenian lykätessä itsenäisyysjulistusta kolmella kuukaudella ja Jugoslavian kansallisen armeijan (JNA) vetäytyessä maasta.[5]
Slovenia julistautui itsenäiseksi 25. kesäkuuta 1991 samanaikaisesti Kroatian kanssa. Varsinaista sotaa ei käyty; vain kymmenen päivän ajan käytiin taisteluita. Sloveenit voittivat, koska Jugoslavian serbijohtoinen armeija ei ollut varautunut sloveenien lujaan, päättäväiseen ja nopeaan vastarintaan.[6] Hajoavan Jugoslavian keskukseksi jäävä Serbia ei tosissaan halunnut pitää hallussaan Sloveniaa, jonka alueella asui vain hiukan serbejä. JNA vetäytyi Kroatiaan, jossa oli suurempi serbivähemmistö. Sota päätyi Brionin sopimukseen.
Itsenäinen Slovenia
Joulukuussa 1991 Slovenia otti käyttöön uuden perustuslain. Samassa kuussa DEMOS hajosi. Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat tunnustivat Slovenian tammikuussa 1992.[5] Yhdistyneisiin kansankuntiin Slovenia liittyi 22. toukokuuta 1992.
Hallitus hajosi huhtikuussa 1992, jonka jälkeen Janez Drnovšek nimettiin uudeksi pääministeriksi. Joulukuun 1992 vaalit voittivat liberaalidemokraatit, sosialistit ja kristillisdemokraatit ja Milan Kučan valittiin uudelleen presidentiksi. Tammikuussa 1993 parlamentti valitsi Janez Drnovšekin uudelleen pääministeriksi. Sosiaalidemokraatit (ZLSD) vetäytyivät hallituksesta tammikuussa 1996.[5]
Kesäkuussa 1996 Slovenia allekirjoitti lähentymissopimuksen Euroopan unionin kanssa ja haki jäsenyyttä. Marraskuun 1996 vaaleissa pääministeri Drnovšekin Liberaalidemokraatit menettivät asemiaan oikeistopuolueille. Yksi oikeiston edustaja kuitenkin vaihtoi puoluetta ja konservatiivinen Kansanpuolue (SLS) liittyi myös Drnovšekin rinnalle, jolloin hän sai jatkaa. Myös Milan Kučan valittiin uudelleen marraskuussa 1997.[5]
Pankkiiri Andrej Bajukin oikeistohallitus nousi valtaan kesäkuussa 2000. Sen hallituskoalitio kesti kuitenkin vain kuukauden, jonka jälkeen Kučan määräsi uudet vaalit ja Janez Drnovšekista tuli taas pääministeri marraskuussa.[5] Kučanin toinen kausi päättyi joulukuussa 2002 ja Drnovšek voitti vastaehdokkaansa merkittävällä enemmistöllä ja aloitti presidenttikautensa 22. joulukuuta 2002. Valtiovarainministeri Anton Rop seurasi häntä pääministerinä. Lokakuun 2002 vaaleissa oikeistolainen Slovenian demokraattinen puolue sai 29 prosenttia äänistä ja sen johtajasta Janez Janšasta tuli pääministeri 9. marraskuuta 2004.[6]
Slovenia liittyi NATO:on 29. maaliskuuta 2004 ja Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, ja otti käyttöön euron vuoden 2007 alusta tolarin tilalle.
Sosiaalidemokraatteja edustava diplomaatti Danilo Türk valittiin presidentiksi marraskuussa. Syksyllä 2008 vasemmisto nousi valtaan myös parlamentissa.[7] Pääministeri Janša joutui hiukan ennen vaaleja Patria-kauppoja koskevien lahjusepäilyjen kohteeksi.[8] Vuonna 2011 järjestettiin ennenaikaiset vaalit.[6] Janša palasi pääministeriksi vuoden 2012 alussa.[9]
Lähteet
- Prunk, Janko: Slovenian historia. päivitetty painos, suomentanut Kari Klemelä. Turku: Kirja-Aurora, 2004. ISBN 951-2-2678-4.
- Lozny, Ludomir R.: Comparative Archaeologies: A Sociological View of the Science of the Past. Springer, 2011. ISBN 9781441982247. Teos Google Booksissa. (englanniksi)
- Klemelä, Kari: Slovenian alueen historiaa 1999. Kari Klemelä.
- Slovenia britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc.. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e Prunk, Janko: Slovenian historia, s. 17–24, viitattu 24.02.2012
- ↑ Lozny, s. 350
- ↑ Prunk, Janko: Slovenian historia, s. 21–28, viitattu 24.02.2012
- ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 258.
- ↑ a b c d e f Hutchinson Encyclopedia Tiscali
- ↑ a b c d Background note: Slovenia U.S. State Department: Bureau of European and Eurasian Affairs, 2007
- ↑ Timeline: Slovenia BBC
- ↑ HS: Slovenian pääministeri kieltää lahjuskaupat Taloussanomat
- ↑ Slovenia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
