Ero sivun ”D-vitamiini” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kumottu muokkaus 9981109, jonka teki 85.23.78.227 (keskustelu)
Rivi 57: Rivi 57:
* [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/d_vitam.html Arno Forsius: D-vitamiinin puutos ja riisitauti, historiallinen katsaus aiheeseen]
* [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/d_vitam.html Arno Forsius: D-vitamiinin puutos ja riisitauti, historiallinen katsaus aiheeseen]
* [http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2271&lang=fi D-vitamiinin lähteet. Fineli, KTL]
* [http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2271&lang=fi D-vitamiinin lähteet. Fineli, KTL]
* [http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044&p_haku=d-vitamiini D-vitamiinista Terveyskirjaston sivuilla]
<br />
<br />

{{Vitamiinit}}
{{Vitamiinit}}


Versio 30. toukokuuta 2011 kello 16.22

D3-vitamiini eli kolekalsiferoli

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiinin muotoja ovat kolekalsiferoli (D3 eli C27H44O) ja ergokalsiferoli (D2 eli C28H44O). Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia riittävässä auringonvalossa UVB-säteilyn vaikutuksesta.

D-vitamiini on steroidihormoni, jonka esimuotoa muodostuu ihossa ja jota saadaan ruoasta. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät vitamiinireseptorin (VDR) kautta. Reseptoreita on kaikissa soluissa, myös keskushermostossa. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat, että D-vitamiini vaikuttaa myös aivojen toimintaan.

D-vitamiinia saadaan kalaöljystä, kalasta, maitovalmisteista, kananmunasta ja sienistä, ja sitä on nykyisin lisättynä vitaminoiduissa margariineissa ja kevytrasvoissa, vähärasvaisessa maidossa sekä pikkulasten velleissä ja äidinmaidonkorvikkeissa [1].

Vaikutus elimistössä

D3- ja D2-vitamiinin esiasteet hydroksyloituvat maksassa ja munuaisissa ja muodostavat 25-hydroksivitamiini D:tä (25(OH)D), joka on D-vitamiinin epäaktiivinen "varastomuoto", sekä biologisesti aktiivista 1,25-dihydroksivitamiini D:tä (1,25(OH)2D). D-vitamiini vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan hormonin tavoin. Sen tehtävä on pitää veren kalsium- ja fosfaattipitoisuudet oikeina parantamalla niiden imeytymistä.

D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa eli luun pehmenemistä. D-vitamiinin lievä ja pitkään kestävä liian vähäinen saanti heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä edesauttaa osteoporoosia.

Uusia terveysvaikutustutkimuksia

D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty perinteisesti kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat D-vitamiinilla olevan laajempia vaikutuksia terveyteen: sydän- ja verisuonitaudit[2], syöpätaudit, MS-tauti, fibromyalgia, reumataudit, metabolinen oireyhtymä[3] ja tyypin 2 diabetes ym.[4][5]. Veren korkea D-vitamiinipitoisuus, etenkin alle 20-vuotiaana, voi vähentää 70 % MS-taudin riskiä verrattuna pieneen veren D-vitamiinipitoisuuteen[6]. Harvardin yliopiston tutkijat analysoivat veren D-vitamiinin määrän 257 henkilöltä, joille oli asetettu MS-diagnoosi vuosina 1992–2004. Korkea D-vitamiinipitoisuus osoittautui suojaavaksi tekijäksi.

D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen[7]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten.

Maailman terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57 311 ihmistä[8]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5–5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla[9].

Lontoon King’s Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut[10]. IL10 on geeni, joka koodaa pääasiassa monosyyttien – ja jossakin määrin T-lymfosyyttien – tuottamaa proteiinia. Tällä sytokiinilla on monimuotoisia (pleiotrooppisia) vaikutuksia immuunijärjestelmän toiminnassa ja erityisesti tulehduksen vaimennuksessa. Astmapotilaan keuhkoissa vallitsee yhtäältä IL10:n puutetta ja toisaalta IL1:n ja IL8:n ylituotantoa, mikä lisää tulehdusta[11]. D-vitamiinin käyttö vähentää myös astmasumutteiden aiheuttamaa luukadon riskiä. Runsas D-vitamiinin saanti vähentää myös kalsiumin tarvetta; kalkkia ei silloin välttämättä tarvittane edes suositeltua 800 mg/vrk.[12]

Vanhusten D-vitamiinin puute on yleistä, ja se saattaa lisätä ennenaikaisen laitoshoidon tarvetta.[13] Yli 65-vuotiaita koskevassa seurantatutkimuksessa todettiin että elimistön vähäinen D-vitamiinimäärä on yhteydessä kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen.[14]

Tarve ja saanti pohjoisessa

Rasvaiset kalat, kuten lohi, ovat luontaisia D-vitamiinin lähteitä.

Tropiikissa D-vitamiinin puutetta ei käytännössä esiinny, koska auringonvaloa on runsaasti kaikkina vuodenaikoina. Auringosta tuleva UVB-säteily muuttaa ihon 7-dehydrokolesterolia D3-vitamiinin esiasteeksi. 15 minuutin viettäminen auringossa kolmesti viikossa riittää D-vitamiinin saamiseksi. Suomessakin auringonvalo on kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde, mutta talvella Suomessa ei ole mahdollista saada riittävästi UV-säteilyä D-vitamiin tarpeen tyydyttämiseksi. Kesälläkin D-vitamiinin saanti jää usein puutteelliseksi, jos henkilö ei oleskele paria kertaa viikossa noin 15-30 minuuttia ulkona auringon ollessa korkeimmillaan.[15] Aurinko on keskikesällä korkeimmillaan Suomessa noin kello 13.20.[16]

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan päivittäinen saantisuositus alle kolmevuotiaille lapsille on 10 µg ja aikuisille 7,5 µg. Määrää nostettiin vuoden 2005 alusta suomalaisten jatkuvan D-vitamiinipuutoksen takia. Lisäksi monille erityisryhmille suositellaan D-vitamiinivalmisteiden käyttöä.[17] Suomalaiset ovat perinteisesti saaneet 90 % ravinnon D-vitamiinista kalasta ja kalatuotteista sekä ravintorasvoista. Suomalaiset metsäsienet sisältävät D-vitamiinia, kantarellit suunnilleen yhtä paljon kuin silakka.[18][19] Koska D-vitamiinista kuitenkin on yleisesti ollut puutetta, on saannin turvaamiseksi jo kauan käytetty myös erilaisia lääkevalmisteita ja lisäravinteita kuten kalanmaksaöljyä.

D-vitamiinin saanti on keskimäärin naisilla 5,2 µg/vrk ja miehillä 7,1 µg/vrk, mikä on liian niukkaa. Miesten ja naisten ruokavalio sisältää suhteessa yhtä paljon D-vitamiinia, mutta naisten saanti on miehiä heikompaa, koska he syövät vähemmän. D-vitamiinilisän käyttö parantaa naisten tilannetta jonkin verran. Suomalaiset saavat D-vitamiinia eniten kalaruoista, maitovalmisteista ja margariinista.[20]

Koska D-vitamiinin saanti ravinnosta on ollut niukkaa, maitoihin ja muihin nestemäisiin maitovalmisteisiin on vuodesta 2003 lähtien lisätty D-vitamiinia. Silti edelleen noin 20 prosentilla suomalaisista esiintyy D-vitamiinipuutosta[21]. D-vitamiinia ei lisätä luomumaitoon eikä eräisiin piimävalmisteisiin.[22]

D-vitamiinilisäsuosituksia

D-vitamiinin vähimmäissaantisuositus on 7,5 mikrogrammaa. Yli 60-vuotiaiden saantisuositusta on nostettu 20 mikrogrammaan ympäri vuoden. Lisäksi ympärivuotista D-vitamiinilisää suositellaan kaikille alle 18-vuotiaille. Etenkin lapsuus- ja nuoruusiän voimakkaan kasvun aikana on vanhempien syytä huolehtia lapsen riittävästä D-vitamiinin saannista. Raskaana oleville ja imettäville äideille D-vitamiinin määräksi suositellaan 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden.[23][24].

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on määritellyt suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi aikuiselle 50 µg/vrk,[17] kuten myös Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA)[25].

Antti Aron mukaan aikuinen ihminen voi nauttia jatkuvasti D-vitamiinia 100 µg/vrk ja lapsi 25 µg/vrk. Amerikkalaisen ja kanadalaisen arvionselvennä mukaan aikuiselle turvallinen päiväannos (Tolerable Upper Intake Level) jatkuvassa käytössä on peräti 250 µg[26]. Kerta-annoksena 2,5 mg (2 500 µg) on turvallinen ja se voi antaa suojaa muun muassa tuberkuloosia vastaan[27][28].

D-vitamiinin liikasaannin riskiä ei Suomessa juuri ole, sillä riittävän ja turvallisen saannin alue on melko laaja (aikuisilla 7,5–50 μg/päivä) ja sen saanti luonnollisista lähteistä on Suomessa vähäistä. Ainoastaan samanaikaisesti lisäravinteita runsaasti käyttävät voivat eri lähteistä saada niitä liikaa.[29] Liikasaanti lisää luun hajoamista ja suurentaa liiaksi veren kalsiumpitoisuutta. Kalsiumsuoloja voi saostua kudoksiin ja voi aiheutua sydän- ja hermostoperäisiä oireita. Vaikeimmillaan voi kehittyä munuaisten vajaatoiminta, ja myrkytys voi johtaa jopa kuolemaan.[30]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ D-vitamiini Osteoporoosiliitto. Viitattu 17.9.2010.
  2. ↑ Wang, T. J., Pencina, M. J., S.L. Booth SL ym.. Vitamin D Deficiency and Risk of Cardiovascular Disease. Circulation January 2008, doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.107.706127
  3. ↑ Botella-Carretero, J. I., Alvarez-Blasco F., Villafruela, J. J. ym. Vitamin D deficiency is associated with the metabolic syndrome in morbid obesity. Clinical Nutrition 2007;26(5):573-80
  4. ↑ Antti Aro. D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni. Duodecim 2005;121:1749–54
  5. ↑ Heaney, R. P., Nutrition, chronic disease, and the problem of proof. Editorial. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3(471-472)
  6. ↑ Munger, K., Levin, L. I., Hollis, B. W. ym., Serum 25-Hydroxyvitamin D Levels and Risk of Multiple Sclerosis JAMA. 2006;296:2832-2838
  7. ↑ Mattila, C., Knekt, P., Männistö, S., ym. Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration and Subsequent Risk of Type 2 Diabetes Diabetes Care 30: 2569-2570
  8. ↑ Autier, P. ja Gandini, S., Vitamin D Supplementation and Total Mortality: A Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Arch Intern Med. 2007;167:1730-1737
  9. ↑ Giovannucci, E., Can Vitamin D Reduce Total Mortality? Editorial. Arch Intern Med. 2007;167:1709-1710
  10. ↑ Xystrakis, E., Kusumakar. S., Boswell, S. ym. Reversing the defective induction of IL-10-secreting regulatory T cells in glucocorticoid-resistant asthma patients. The Journal of clinical investigation, doi: 10.1172/JCI21759 8.12.2005
  11. ↑ Jussi Karjalainen, Genetic and environmental influence of asthma and related phenotypes. The effect of profession and inflammatory cytogene genes IL1A, IL1B and IL10. Väitöskirja 2003.
  12. ↑ Steingrimsdottir L., Gunnarsson, O., Indridason, O. S. ym. Relationship Between Serum Parathyroid Hormone Levels, Vitamin D Sufficiency, and Calcium Intake JAMA. 2005;294:2336-2341
  13. ↑ Visser, M., Deeg, D. J. H., Puts, M. T. E. ym.. Low serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D in older persons and the risk of nursing home admission. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3) 616-622
  14. ↑ D-vitamiinin puute voi heikentää iäkkäiden älyllisiä toimintoja Yle.fi/Uutiset. 2.8.2010. Viitattu 2.8.2010.
  15. ↑ Suomalaisilla pulaa D-vitamiinista kesälläkin, Yle.fi/ Uutiset
  16. ↑ Timeanddate.com
  17. ↑ a b Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
  18. ↑ Avoin yliopisto, Ravitsemustieteen perusteet
  19. ↑ D-vitamiinin lähteet. Fineli, KTL
  20. ↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
  21. ↑ Markku Saksa, Maistuuko suklaa parsakaalilla? HS 23.3.2009.
  22. ↑ Kansanterveyslaitos: D-vitamiinivalmisteiden uudet käyttösuositukset 2003. Kansanterveyslaitos. Viitattu 16.10.2008.
  23. ↑ Nainen, turvaa terveytesi tällä vitamiinilla!
  24. ↑ D-vitamiinia suositellaan aikuiseksi asti Yle.fi. Viitattu 10.1.2011.
  25. ↑ European Food Safety Authority (EFSA): Tolerable Upper Intake Levels For Vitamins And Minerals (en) 2006. EFSA. Viitattu 10.10.2008.
  26. ↑ Hathcock, J. N., Shao, A., Vieth, R., Heaney, R.: Risk assessment for vitamin D Am J Clin Nutr 2007 85: 6-18
  27. ↑ Martineau, A. R., Wilkinson, R. J., Wilkinson, K. A. ym. A Single Dose of Vitamin D Enhances Immunity to MycobacteriaAmerican Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2007;176, 208-213
  28. ↑ Martineau, A. R., Wilkinson, R. J., Newton, S. R., IFN-gamma- and TNF-independent vitamin D-inducible human suppression of mycobacteria: the role of cathelicidin LL-37J Immunol. 2007;178(11):7190-8
  29. ↑ Ravitsemuksellinen riskinarviointi (Välimuisti) 19.8.2009. Ktl.fi. Viitattu 2.8.2010.
  30. ↑ Antti Aro: Vitamiinin yliannostus Teveyskirjasto. 4.2.2008. Duodecim. Viitattu 2.8.2010.

Aiheesta muualla


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=D-vitamiini&oldid=10242906”