Intel Xeon

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Xeon)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Intel Xeon DP 1,7 GHz

Intel Xeon on tavaramerkki, jolla Intel myy palvelin- ja työasemakäyttöön tarkoitettuja suorittimia.

Pentium II Xeon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Xeon-suoritin oli vuonna 1998 julkaistu Intel Pentium II:een perustunut Pentium II Xeon. Se oli tarkoitettu Intel Pentium Pro:n korvaajaksi. Suoritin sisälsi saman suoritinpiirin kuin Pentium II, mutta käytti kalliimpia täydellä nopeudella toimivia L2-välimuistipiirejä, joiden koko oli 512 kilotavua, 1 megatavu tai 2 megatavua. Suoritin käytti 100 megahertsin väylää. Väyläprotokolla oli sama kuin Pentium Pro:ssa ja Pentium II:ssa, mutta fyysinen kanta oli eri tyyppiä kuin kummassakaan, Slot 2.

Pentium III Xeon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intel Pentium III:een perustunut Pentium III Xeon julkaistiin vuonna 1999. Ensimmäinen versio, Tanner, erosi Pentium II Xeonista vain siten, että SSE-käskyt (SSE2) oli lisätty ja välimuistiohjainta oli parannettu. Myöhemmin julkaistiin toinen versio, Cascades, joka oli käytännössä aivan sama suoritin kuin Coppermine-pohjainen Pentium III, mutta vain Xeon-tyyppisellä liitännällä. Tämä Cascades-malli oli valmistettu uudemmalla 0,18 um:n valmistustekniikalla, se käytti 133 megahertsin väylää, sisälsi 256 kilotavua L2-välimuistia itse prosessoripiirillä ja toimi maksimissaan kahden suorittimen kokoonpanoissa. Myöhemmin tuotiin markkinoille myös "oikeat" isommalla 1 tai 2 mebitavun välimuistilla varustetut ja useamman suorittimen kokoonpanoissa toimivat versiot Cascadeksesta. Väylän nopeus oli näissä vain 100 MHz.

Xeon ja Xeon MP

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 Intel julkaisi Intel Pentium 4:ään eli NetBurst-ytimeen pohjautuneen Xeon-suorittimen. Samalla suorittimen nimi muutettiin Pentium Xeonista pelkäksi Xeoniksi. Foster-ydin ei menestynyt markkinoilla kovinkaan hyvin, sillä sen nopeus ei ollut Pentium III Xeonin eikä AMD Athlon MP:n tasolla. Tämän lisäksi suorittimen kanssa oli käytettävä kallista RDRAM-muistia. Foster-suorittimet tukivat vain kahden suorittimen samanaikaista käyttöä. Intel julkaisikin Foster MP -mallin, jota pystyi käyttämään useamman suorittimen tietokoneissa. Foster MP:n yhden megatavun suuruinen L3-välimuisti auttoi suorituskykyä, mutta suorittimen korkean hinnan takia sekään ei menestynyt.

Vuonna 2002 Intel julkaisi 130 nanometrin prosessilla valmistetun Xeonin, Prestonian. Prestoniassa oli 512 kilotavun L2-välimuisti ja se tuki Hyper-Threading-tekniikkaa. Kun hieman myöhemmin suorittimen käyttämä väylänopeus nostettiin 533 megahertsiin, Prestonia nousi nopeasti suosituimmaksi palvelinsuorittimeksi, sillä sen suorituskyky oli tällä kertaa paljon parempi kuin edeltäjillään tai Athlon MP:llä. Prestonian MP-malli, Gallatin, sisälsi joko yhden tai kahden megatavun L3-välimuistin. Myöhemmin Intel julkaisi myös neljän megatavun L3-välimuistilla varustetun Gallatin-suorittimen.

64-bittiset Xeon ja Xeon MP

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

90 nanometrin prosessilla valmistettu Xeon, Nocona, julkaistiin vuonna 2004. Koska Intel Itanium ei menestynyt markkinoilla hyvin, Intel päätti lisätä Noconaan AMD64-tuen (kutsuen sitä nimellä EM64T), jolloin se tuki 64-bittisiä käskyjä. AMD Opteron oli kuitenkin yleisesti ottaen Noconaa nopeampi, joten Intel julkaisi alkuvuonna 2005 laajennetulla L2-välimuistilla julkistetun suorittimen, Irwindalen. Irwindale osasi myös pudottaa kellotaajuuttaan, jos sen täyttä tehoa ei tarvita.

Kesällä 2006 Intel julkaisi uudet Woodcrest-ytimeen pohjautuvat Xeon-suorittimet. Woodcrest-ydin pohjautuu Intelin uuteen Core-nimellä kulkevaan suoritinarkkitehtuuriin, ja se tarjoaa selvästi paremman suorituskyvyn sekä huomattavasti paremman suorituskyky-virrankulutus-suhteen kuin aiemmat Pentium 4 -pohjaiset Xeonit.

Kaikki Woodcrest-pohjaiset Xeonit ovat tuplaydinprosessoreita, eli niissä on kaksi suoritinta yhdellä piirillä.

Woodcrest-pohjaiset Xeonit ovat aluksi saatavilla vain kahden suorittimen (eli neljän ytimen) kokoonpanoihin. Neljän suorittimen (kahdeksan ytimen) ja sitä suuremman suoritinmäärän mahdollistavat Xeon MP:t pohjaavat edelleen Pentium 4:ään.

Clovertown on neljäytiminen versio Woodcrestistä, ja se koostuu itse asiassa kahdesta kaksiytimisestä Woodcrest-piilastusta, jotka on paketoitu saman kotelon sisään. Molemmilla piilastuilla on 4 MiB L2-välimuistia eli sitä on yhteensä 8 MiB. Clovertownin pienitehoisimmat mallit käyttävät Woodcrestin tapaan 1 066 MT/s väylää ja nopeammat 1 333 MT/s väylää. Malleina E5310, E5320, E5345 ja X5355, nopeuksina 1,6–2,67 GHz.

Nehalem-EX:t ovat Nehalem suoritinarkkitehtuuriin perustuvia palvelinprosessoreita. Nehalem-EX:n koodinimi on Beckton.[1] Nehalen-EX:t tullaan valmistamaan 45 nanometrin prosessilla[1] ja siinä on 2,3 miljardia transistoria.[1] Suorittimessa on neljä QuickPath linkkiä [1] joiden välityksellä prosessori keskustelee muiden suorittimien ja laitteiston kanssa.[1] Prosessorissa on myös integroitu nelikanavainen muistiohjain [1] ja sen suoritinkanta on Socket 1567.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]