Valuutansiirtovero
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Viitteet mallineisiin ym. |
|
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkelia joutuu jatkuvasti korjaamaan. Tarkistettava, uudelleenkirjoitettava. |
Valuutansiirtovero (myös Tobinin vero) on alun perin James Tobinin ehdottama vero, joka kohdistuu valuutasta toiseen tehtyihin kauppoihin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Tobin esitti veroa vuonna 1972,[1] kun valuuttojen Bretton Woodsin järjestelmä oli murtunut vuonna 1971. Hän uskoi kaikkiin valuuttasiirtoihin suunnattavan pienen veron hillitsevän spekulaatiota, jota ei pitänyt hintajärjestelmän kannalta hyödyllisenä toimintana.
Valuutansiirtoveroa ajamaan syntyi kansalaisliike ATTAC, joka nykyisin on siirtynyt alkuperäisestä Tobinin verosta nk. Tobin-Spahn -veroon. Erona alkuperäiseen ehdotukseen on korotettu vero veroalueen ulkopuolisten ja sisäpuolisten valuuttojen välille sekä progressio, jossa veron määrä kasvaa, jos valuutan arvo ajautuu valuuttaputken ylä- tai alapuolelle. James Tobin sanoi, että Attac-järjestö väärinkäyttää hänen nimeään ja että hänellä ei ole mitään yhteistä Attacin kanssa.[1]
Tobinin vero sai kannatusta vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisissä tunnelmissa. Britannian pääministeri Gordon Brown alkoi ajaa sitä vuoden 2009 loppupuolella ja IMF:n pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn luopui veron vastustuksesta Britannian, Ranskan ja Saksan painostuksesta ja ilmoitti alkavansa tutkia sen etuja ja haittapuolia.[2] Joulukuussa 2009 Euroopan unionin johtajat päätyivät Brysselin huippukokouksessa pyytämään IMF:ltä veron käyttöönottamista.[3]
EU[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy on ajanut EU:hun tai ainakin Ranskaan rahoitustoimiveroa, Suomen Kuvalehden mukaan ilmeisesti siksi, että Ranska uhkaa menettää AAA-luottoluokituksensa ja Sarkozy haluaa esittää presidentinvaalien alla panevansa "pankit kuriin". EU:n komissio ehdotti syksyllä 2011 osake- ja lainakaupalle vähintään 0,1 %:n ja johdannaisille vähintään 0,01 %:n veroa. Ruotsi, Hollanti, Tšekki ja Britannia vastustavat EU:n laajuista veroa. [4]
Suomi päätti syksyllä 2012 jäädä pois rahoitusmarkkinaveron valmistelusta. Syyskuussa 2013 Helsingin Sanomien haastattelemat EU- ja vero-oikeustieteen professorit vahvistivat väitteet siitä, että vero olisi juridisesti hyvin ongelmallinen. Joko sitä voisi kiertää helposti tekemällä kaupat toisessa EU-maassa tai vero pitäisi ulottaa tällaiseen, mikä saattaisi loukata EU:n perussopimusten periaatteita verotuksen alueellisuudesta ja pääomien vapaasta liikkuvuudesta. Professori Marjaana Helminen korosti veron tosiasiallisesti rikkovan jälkimmäistä ja menevän liian pitkälle toisten valtioiden verovallan alueelle. Lisäksi vero voisi olla syrjivä. [5]
Transaktioverojen yleinen teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälisten veroasiantuntijoiden Mirleesin raportin mukaan asuntokaupan transaktiovero (varainsiirtovero) on (Niku Määttäsen sanoin) malliesimerkki erittäin tyhmästä verosta[6] ja mitään transaktioveroja ei pitäisi periä[7]
Mirlees-raportin mukaan kauppahinnan verottaminen ilman oikeutta vähentää ostohintaa tai kustannuksia, on yleisesti erittäin tehotonta eikä sellaista pitäisi lainkaan olla hyvässä verojärjestelmässä.[7] Siksi oletusarvoisesti kaikki transaktioverot ja liikevaihtoverot ovat väärin.[7] (Sen sijaan esimerkiksi arvonlisäverosta, pääomatuloverosta ja ansiotuloverosta saa vähentää tulonhankintakulut, sisäänostot.)
Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Guardian -lehden mukaan veron kannattaminen on typerää harhautusta ja veroa ei ole mahdollista toteuttaa. Toiminta siirtyisi aina sinne, missä veroa ei ole, ja kaikkia maita ei ole mahdollista saada mukaan. The Guardianin mukaan Tobinin vero tekisi kaikista köyhempiä: likviditeetin heiketessä hinnat heiluisivat enemmän, tavaroiden siirtäminen tulisi vaikeammaksi. Spekulantteja tarvitaan riskeeraamaan rahansa, jotta likviditeetti pysyisi parempana.[8]
Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan valuutansiirtovero ei suojaisi maita spekulatiivisilta pääomanliikkeiltä, ei vakauttaisi valuuttakursseja eikä tuottaisi rahapoliittista itsenäisyyttä. Lisäksi vero tuottaisi vähän. [9]
Jonathan Schwabishin tutkimuksen mukaan valuutansiirtovero vähentäisi työllisyyttä suhteessa 2,5 - 10-kertaisesti enemmän rahoitussektoreilta mutta myös muilta sektoreilta kuten vähittäiskaupasta ja muista palveluista. [10]
Kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohjan mukaan on mahdotonta määrätä valuutansiirtovero niin, että tehtäisiin eroa "hyvän" ja "pahan" pääomanliikkeen välillä. Siksi vero lisää kansainvälisten kaupan ja sijoitusten rahoituksen kustannuksia. Näiden määrät vähenisivät ja hyvinvointi laskisi koko maailmassa. Hyvinvointi vähenisi myös siksi, että kansainvälisiin tarjouskilpailuihin osallistuttaisiin entistä vähemmän. Näihin osallistujat näet joutuvat maksamaan tarjouksensa suojaamisen jo osallistuessaan, ennen tietoa siitä, syntyykö juuri heille kauppoja. Kilpailu ja valintamahdollisuudet vähenisivät maailmassa. Ylä-Liedenpohjan mukaan Tobinin vero eliminoisi tehokkaimmin riskitöntä arbitraasia. Tällöin arvopaperien ja valuuttojen hinnat kertoisivat entistä heikommin niiden todellisen arvon. Tämä lisäisi suojautumisen tarvetta sekä spekuloinnin ja riskiarbitraasin kannattavuutta. Simulointien perusteella kansainvälisten transaktioiden määrä saattaisi jopa nousta. [9]
Valuuttapaot johtuvat professori Ylä-Liedenpohjan mukaan yleensä valtion holtittomasta talouspolitiikasta tai holtittomasta luotonannosta. Tämän huomaavat yleensä ensimmäisenä kotimaiset toimijat, ja he aloittavat valuuttapaon. Ulkomaalaiset huomaavat yleensä vasta myöhemmin luopua kyseisestä valuutasta eivätkä siis ole valuuttakriisin käynnistäjiä. Ylä-Liedenpohjan mukaan valuuttapakoja myös tarvitaan ehkäisemään tulevaa holtitonta talouspolitiikkaa ja holtitonta luotonantoa. [9]
Teoreettisissa tutkimuksissa on saatu tulokseksi, että transaktiovero lisäisi hintojen (tässä tapauksessa valuuttakurssien) heilahtelua.[11][12]. Lanne ja Vesala (2006) saivat tulokseksi, että valuutanvaihtovero luultavasti lisäisi eikä suinkaan vaimentaisi kurssiheilahteluja, koska vero rankaisee hyvin informoituja markkinatoimijoita suhteessa enemmän kuin huonosti informoituja.[13]
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Paavo Raution mukaan vero osuisi yhtä kipeästi "hyvään rahaan" - esimerkiksi eläkerahastoihin - kuin keinottelijoihin. Eläkejärjestelmästä huolestunut SAK:kin on vetäytynyt veron takaa. Veron ulkopuolelle jättäytyvä Ruotsi hyötyisi ja Suomi kärsisi. Mukaan hankkeeseen ilmoittautuneissa EU-maissa liikkuu suhteessa paljon vähemmän eläkevaroja kuin Suomessa eikä niillä ole samanlaista kilpailevaa naapuria. [14]
Veron kiertäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veron kiertämistä on tarkoitus estää määräyksellä, että vero maksetaan sijoittajan kotipaikan mukaan. Tämä on kuitenkin kierrettävissä muuttamalla suorat sijoitukset rahastomuotoisiksi veron ulkopuolisiin maihin. Yhtiön ei tarvitse lähteä maasta, vaan "muutama enterin painallus riittää". [14]
Tobinin veron "kokeilut"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Usein transaktioverot ovat lisänneet volatiliteettia ja vähentäneet huomattavasti likviditeettiä ja siten veropohjaa.[15]
Tobinin veroa kannattavan raportin mukaan 10 tutkimusta on saanut tulokseksi, että Tobinin veron kaltaiset verot lisäävät hintaheilahteluja, yksi, että vähentäisivät, ja viisi tutkimusta on saanut epäsuorasti tulokseksi, että kauppojen määrä korreloisikin positiivisesti hintaheilahtelujen kanssa. [16]
Britannian osakekauppavero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britanniassa on "Tobinin veron miniversio", arvopaperikaupan leimavero, joka on ajanut pois paljon sijoitustoimintaa ja tuottanut myös muita veronkiertotemppuja. [8]
Vuonna 1963 säädettiin 2 %:n leimavero, jota on muutettu monesti, kunnes vuodesta 1986 se on ollut 0,5 %.[17]
Veron puolittaminen prosenttiin huhtikuussa 1984 lisäsi osakekauppaa "dramaattiset 70 %".[18] Joka kerta, kun veroastetta korotettiin, veron tuotto laski, ja kun sitä laskettiin, veron tuotto nousi, ja tulos on tilastollisesti merkitsevä.[19] Bond et al. (2005) saivat samanlaiset tulokset ja huomasivat muutosten olevan suurimpia kaupatuimpien yritysten kohdalla, kuten voisi olettaakin.[20]
Verosta on vapautettu mm. Lontoon pörssin jäsenet kuten investointipankkiirit.[21]. Lisäksi veroa kierretään johdannaisilla.[17]
Ruotsin finanssikauppavero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2006 Marion G. Wrobel tutki eri maiden kokemuksia pääomakauppaveroista.[22]
Vero romahdutti kaupan niin vähäiseksi, että esimerkiksi korkopaperien veron tuotto oli vain kolmaskymmenesosa odotetusta.[23] Myös pääomatulot putosivat, niin että pääomatuloverojen tuotto valtiolle väheni yhtä paljon kuin uusi arvopaperikauppavero tuotti.[24]
Ekonomisti Tim Harfordin mukaan Ruotsin osakekauppavero laski hintoja ja liikevaihtoa vähentämättä hintaheilahtelua. Ranskan osakemarkkinoilla veroa vastaavat isommat eräkoot lisäävät hintaheilahteluja verojen tavoin. Harfordin mukaan vero voi tuottaa harvempia mutta suurempia kauppoja, mikä voi lisätä hintaheilahteluja. Asuntomarkkinoillakin on suuria hintaheilahteluja, koska siellä kauppojen välit ovat pitkäaikaisia ja kaupat suuria. [25]
Eduskunnan kuulemat asiantuntijat, Hankenin professori Timo Kohtamäki ja Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta tyrmäsivät Sarkozyn ehdotuksen 2011: finanssivero ei lisää vakautta vaan se päinvastoin lisää hintavaihteluja. Tuottoväitteet ovat epärealistisia, koska veroa voidaan paeta EU:n ulkopuolelle tai kiertää. Tarkoitus kerätä veroja hätävaraksi saisi pankit jatkamaan riskinottoa. Kohtamäen mukaan finanssivero nostaisi pääoman hintaa ja haittaisi talouskasvua, osakeanteja ja yritysrahoitusta. Haaparannan mukaan vero ei mitenkään hillitsisi riskinottoa. [4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b "They Are Misusing My Name" (Arkistoitu – Internet Archive), Der Spiegel, September 2, 2001
- ↑ http://www.guardian.co.uk/politics/2009/nov/27/brown-tobin-tax-commonwealth
- ↑ http://www.elpais.com/articulo/economia/UE/propone/FMI/cobrar/tasa/mundial/transacciones/financieras/elpepueco/20091211elpepueco_2/Tes
- ↑ a b "Tobinin veron paluu - poliitikot tahtovat veron rahoitustoimille. Tutkijat tyrmäävät ajatuksen.", Suomen Kuvalehti 2/2012, sivu 16
- ↑ Oikeustieteilijät: Markkinavero ongelmallinen[vanhentunut linkki], Helsingin Sanomat 12.9.2013.
- ↑ Mirrlees-raportin suositukset, Akateeminen talousblogi 11.11.2010 Kirjoittanut Niku Määttänen
- ↑ a b c Conclusions and Recommendations for Reform (Arkistoitu – Internet Archive), Chapter 20 of Mirlees review (Arkistoitu – Internet Archive), table 20.1 & page 485
- ↑ a b Jospin in fantasy land over Tobin tax - Silly distraction is unenforceable, The Guardian, Thursday 30 August 2001
- ↑ a b c Tobin-vero pintaa syvemmältä (Arkistoitu – Internet Archive), kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja, Tieteessä tapahtuu 8/2001, s. 7-10.
- ↑ Schwabish, Jonathan A. (2005). "Estimating Employment Spillover Effects In New York City with an Application to The Stock Transfer Tax". Public Finance Review 33 (6): 663–689. doi:.
- ↑ Kerbl S (2010) "Regulatory Medicine Against Financial Market Instability: What Helps And What Hurts?" arXiv.org. doi:1011.6284
- ↑ Mannaro K, Marchesi M and Setzu A (2008) "Using an artificial financial market for assessing the impact of tobin-like transaction taxes." Journal of Economic Behavior & Organization,67(2)::445-462.
- ↑ "The effect of a transaction tax on exchange rate volatility" (2009). International Journal of Finance & Economics: n/a. doi:.
- ↑ a b EU-maine ei ole verolinjasta kiinni (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat 18.10.2012, pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio
- ↑ Umlauf, Steven R. (1993). "Transaction taxes and the behavior or the Swedish stock market". Journal of Financial Economics 33 (2): 227–240. doi:.
- ↑ Stephan Schulmeister, Margit Schratzenstaller, and Oliver Picek, 2008. A General Financial Transaction Tax. Motives, Revenues, Feasibility and Effects. Research Study by the Austrian Institute of Economic Research, co-financed by Federal Ministry of Finance and Federal Ministry of Economics and Labour, URL: http://www.wifo.ac.at/wwa/servlet/wwa.upload.DownloadServlet/bdoc/S_2008_FINANCIAL_TRANSACTION_TAX_31819$.PDF (Arkistoitu – Internet Archive) page 18
- ↑ a b OXERA: The effectiveness of Keynes-Tobin transaction taxes when heterogeneous agents can trade in different markets: A behavioral finance approach May, 2007. Oxera Consulting Ltd. Arkistoitu 20.2.2012. Viitattu 4.3.2010.
- ↑ Jackson, P. and A. O’Donnell, 1985. The effects of stamp duty on equity transactions and prices in the UK Stock Exchange. Bank of England Discussion Paper No. 25.
- ↑ "The Effects of Stamp Duty on the Level and Volatility of Equity Prices" (1998). SSRN Electronic Journal. doi:.
- ↑ "Stamp Duty on Shares and Its Effect on Share Prices" (2005). Public Finance Analysis 61 (3): 275–298. doi:.
- ↑ HMRC Stamp Taxes Manual hmrc.gov.uk. Arkistoitu 7.3.2012. Viitattu 14.5.2011.
- ↑ Financial Transaction Taxes: The International Experience and the Lessons for Canada. http://dsp-psd.tpsgc.gc.ca/Collection-R/LoPBdP/BP/bp419-e.htm
- ↑ Campbell, John Y. and Froot, Kenneth A. “International Experiences with Securities Transaction Taxes (December 1993),” NBER Working Paper No. W4587. http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=338864
- ↑ "Transaction taxes and the behavior of the Swedish stock market" (1993). Journal of Financial Economics 33 (2). doi:.
- ↑ Tim Harford: If that’s the Robin Hood tax, I’m the sheriff of Nottingham ft.com. February 20, 2010.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Patomäki, Heikki & Sehm-Patomäki, Katarina & Chavagne, Christian: Tobinin veron toteutus – kohti oikeudenmukaisempaa ja demokraattisempaa globaalia taloutta. Helsinki : Like, 1999. ISBN 951-578-708-4.